Heipähei! Täällä on yks palavasti ihastunut, joka ihan hirveästi haluais tehdä asialle jotain... mutta ei uskalla.
Pelkään, että muut ihmiset saisi tietää ja pelkään muiden reaktiota. Enimmäkseen pelkään ammattini takia ja olen melko varma, että työskentely vaikeutuu, jos seksuaalinen suuntautumiseni tulee julki.
Miten tulitte kaapista ja miten siihen reagoitiin (perhe, ystävät, työkaverit ja muut työpaikalla)?
Pelkään, että muut ihmiset saisi tietää ja pelkään muiden reaktiota. Enimmäkseen pelkään ammattini takia ja olen melko varma, että työskentely vaikeutuu, jos seksuaalinen suuntautumiseni tulee julki.
Miten tulitte kaapista ja miten siihen reagoitiin (perhe, ystävät, työkaverit ja muut työpaikalla)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
voithan sä jättää duunissa asian vähemmälle, jos sulla on tunne ettet ole sinut asian kanssa vielä ja jos arvelet että siellä asiat vaikeutuu. Jos sä alat miettii mitä sun ystävät ja perhe asiaan suhtautuu sä voit pysyä kaapissa, koska et sä tiedä ennen kuin tulet sieltä ulos. On varmasti ihmisiä joilla ei ole menny hyvin ja takuulla on ihmisiä joilla on kaikki hyvin paljastuksen jälkeenkin.
Kyse ei ole muista vaan susta, sä itse olet asiasi kanssa säkissä kahdestaan, siksi se tuntuu maailman isoimmalta asialta. Kun sä tuut ulos sieltä ja etsit vastaantulijoiden katseista inhoa siitä että siinä kävelee lesbo, niin tuskin tulet sitä löytämään.
Sun perhe ja ystävät varmasti reagoivat jotenkin ja hetken asia on pinnalla, sitten asia vanhenee. Ei kukaan jaksa hautoa jonkun toisen asioita kovin pitkään.
Nyt kerrot luottoystävillesi asian ja katsot miten ne ottaa, sitten perheestä yhdelle vaikka sisarukselle ja varmasti kohta tietää koko muukin joukkuea. Se on sama miten sä sen teet mutta sun oma oleminen itsesi kanssa helpottuu kun pystyt olemaan mitä olet. Se on tärkeintä.
Mä en oikeastaan ole ikinä ollut edes kaapissa, yhdessä duunipaikassa olin koska siellä oli aikamoiset kahvihuonepuheet homoudesta ja tiesin etten siellä kauaa heilu joten annoin olla. Kyllä sun elämänlaatu paranee jo sillä että ystävät ja perhe tietää. Annat vain heillekkin aikaa sulatella asiaa etkä hötkyile vaikka siellä saattaisi vähän kummeksuntaa tulla.
Ihastuksesi suhteen sanoisin että aina ei tarvi tehdä isoa liikettä, pieni tunnustelu tapahtuu yksinkertaisilla asioilla, leffaan, kahville, yms. Katsot miten natsaa jne. Sillä harvoin voittaa sydämen että menee ja sanoo että on ihastunut, ellei jo ole luotu hyvää tuntemispohjaa ja jotain on ilmassa. Nykyään ei kukaan kai enää harrasta hurmaamista, suoraan vaan asiaan tai ei ollaa hiljaa. Eiks luonnollista olisi juurikin hakkailla sitä, eli laitat vaan flirttiä peliin ja pyydät ulos. Jos et teidä onko se lesbo tai bi, niin kandee ekana vain tutustua paremmin ja puhua yleisesti aiheesta ja katsoa mitä mieltä se asioista on.
Ylipäätään kandee muistaa että asioita saavuttaa vain olemalla rohkea. Edelleen muistuttaisin kolmen sekunnin säännöstä. Kun näet hänet ja mietit että hitto kun ihana, pitäskö,,,niin menet ja pyydät ulos. Kolme sekuntia on se aikaraja jonka jälkeen sä puhut ittesi ympäri ja tekemättömäksi. Sama kaikessa muussakin, sun ei tarvi olla koko aika maailman rohkein, ole vain kolme sekuntia ja toimi.
No jos asuu jossain uskisalueella, tai muuten hankalassa osassa maata...
Niin oikeestaan, mitä se kelleen kuuluu, mitä oot naisias.
Tuttavapiirissä on omat vanhemmat alkaneet hylkimään ja kohtelemaan huonosti...
Sitä ihastuksen kohdetta voisit tietty lähestyä ja koittaa ystiksi alkamaan...miten se nyt hetskumaailmassa sitten tapahtuukin.
Jos ihastuksesi lesbo olisikin, niin ei kuitenkaan kannata suoraan päin pläsiä mennä möläyttään, että on ihastunut tai jotain...
Aikuisten oikeesti on aika ankeeta, jos eka repliikki toiselle on jotain ihastumisjuttua..mää lähtisin kyl karkuun...
Hiljaa hyvä tulee ..
Onnellista syksyä!
Miten tulin kaapista...no päätin vaan yks kaunis päivä, että mun elämä ja mun päätökset. Aloitin kertomalla ensin ystäville pikkuhiljaa ja vastaanotto oli hyvä. Viimeinen ja vaikein oli oma äiti. Mä tiedän, ettei se oikein sulata muutakun hetetoita, mutta mun kaapista tulon sille se sulatti ihmeen hyvin. En sitten tiedä, oliko se aidosti sitä mieltä vai oliko sillä ohimenevä mielenhäiriö, mutta aivan sama.
Miks sun tarvis tulla kaapista? Mä en oo tullu, vaan salaan sen, koska mullakin vähän hankala ammatti lesbouteen. Välillä joutuu vähän valehtelemaan ihmisille, jos kyselevät "poikaystävän" nimeä, mut eipä oo vielä. Pieniä valkoisia valheita ;)
En kanssa ymmärrä miksi pitää sotkea duuni ja seksuaalisuus ei kuulu muille. Sukulaiset voi kuitata sitten esim ko olette olleet vuoden kihloissa kerrot, mainitset sivulauseessa. Jää turha jossittelu pois muille voi puhua puolisosta ilman nimiä. Rohkeesti siis kerran eletään eikä siihen kuole.
.....siihen nimenomaan kuolee
ehe ehe.
Samaa mieltä ku edelliset. Oon julkilesbo mut tyttöystävä ei. Neiti ei oo kertonu edes läheisille ystävilleen, kosk tulee pienist piireist ja jutut helposti leviäis työpaikalle. Perheelleen uskals kertoa. Juttele tyttöystävälles. Tuskin häntä haitta ettet kertois. Minuu ei ainakaa oo haitannu.
Mikä ammatti on vaikea tai ei sovi lesbouteen? Itse en keksi yhtään sellaista.
Koen, että kaikki "sopivat lesbouteen", mutta tietyissä ammateissa työskentely voi vaikeutua paljon.
Jos olet löytänyt henkilön joka saa sukat rullalle mene. Hetken voi olla hankalaa sen ympäristön kanssa. Siihen tottuu ja ympäristö tottuu. Mielummin vaikeaa sen ympäristön kanssa kun itsesi.Elämä on liian lyhyt jossitteluun ja sen tarkoitus kai olisi tuottaa sulle itselle onnea. Välillä saia onmyös niin jotta itse on itsensä pahin tuomitsija. Alkaisko loppuelämäsi ensimmäinen päivä?
Oon samaa mieltä edellisen kommentoijan kaa! Jos joku on saanut ihania fiiliksiä aikaan ja perhosia masuun nii todellakin kantsii kertoa se hänelle..senkin voi tietty tehdä monin eri tavoin ;)! Ja sitten se kaapista tuleminen..kai se on ihan jokaisen oma asia mistä/kenestä tykkää. Asian kertomisen kanssa voi edetä hitaasti, ja eihän sitä vältsi tarvii kuuluttaa ees kaikille jos kokee asian araksi. Itse pidin välttämättömänä kertoa suuntautumisestani esim. parhaille ystävilleni..elämä ja oleminen helpottui kummasti ja kaikki ottanut asian erittäin hienosti, ja miksi ei, sehän on hitto ihan normaalia tykätä kenestä tykkää. Duunitkaan ei oo kärsiny asian vuoksi, vaikka osa tietääkin siellä ja jos ei tiedä nii ihan sama..sit voi tyypit vaikka arvailla :D. Työpaikka on työpaikka ja vapaa aika on se henk.koht. aika :)! Ei muuta ku tsemppiä 'ujolle'!
Kiitos teille! Varmasti helpottuu ajan myötä.