Olen nyt viime viikkoina käynyt läpii eroani "hullusta", kuten oma diagnoosini sokeasti ja omaa syyllisyyttäni kieltäen ennen kuului. Tuo hullun diagnoosi tarkentui minulle tärkeiden ihmisten syöttämänä narsistiksi, jonka ääneen sanominen vain pahensi asioita. Minulle on psykologien ja juristien kautta nyt syötetty kuva tuosta ex-puolisostani, jota en voi tuosta vain hyväksyä. Psykologeilla ja juristeilla on ollut asiaan liittyvät faktat käytössä, mukaan lukien eron jälkeisissä oikeuskäsittelyissä exäni esittämät valheet. Minun pitäisi nyt uskoa että olen perustanut perheen vahvasti narsistisen ihmisen kanssa ja uskoa etenkin se, että lapsemme eivät hänen kasvatuksessaan tule hyvin voimaan. Ehei,, Minä luulen että olen omalla käytökselläni saanut tuon ihmisen, jota luulin ehdoitta rakastavani, toimimaan siten kuin narsisti toimii. En nähnyt suhteemme aikana suhteisiimme liittyviä asioita siten kuin hän näki niissä perustavaa laatua olevia määrityksiä. Niinpä tietyt taloudelliset puolison huolet selitin vain sen hetkisestä tilanteesta käsin. Hullun leima, jonka hänelle omaan päähänikin loin, esti näkemästä enää parisuhdetta, perhettä tai yhteistä yritystä siinä valossa, jossa hänellä olisi aktiivinen rooli ja jossa yhdess kävisimme hänen käyttäytymistään läpi, minä tukien ja kannustaen. Ihmekö tuo jos hänkin sitten alkoi toimimaan kuin emme enää olisi yhdessä, ja mikä pahinta, puolusti omaa vanhemmuttaan sellaisilla valheilla joita yksikään tilanteemme tunteva ri oikeasti olisi vahvistanut.
Suhteemme loppuvaiheessa tuo "hullu" puoliso loi minusta kuvaa joka puolelle kontrolloivana, mustasukkaisena, väkivaltaisena ja poissaolevan vanhempana/puolisona. Kuvan luontia hän vahvisti eron jälkeen erilaisilla keksityillä selostuksilla ja valheilla, joista suurin osa on nyt kanssani tekemisissä olleille psykologeille ja juristeile valheiksi todistettu. Nämä asiat saavat minut todella vihaiseksi ja nimenomaan tuo viha esti minua näkemästä omaa osuuttani hänen käyttäytymisensä taustalla.
Epäiletkö sinä puolisosi/ystäväsi mielenterveyttä ja haet täältä mahdollisesti sopiviat syitä niiden epäilyjen vahvistamiseen? Neuvoni: keskikyt siihen suhteeseen, luuletko todella yhtäkkiä sen puolison olevan kaikkea jolle vahvistusta haet ja jos näin, mikä on oma osuutesi asioihina
Vaikka tapaukseni näiden asiantuntijoiden mukaan näyttää selvältä, eivätkä he usko selityksiäni kuinka oma osuuteni saattaa vaikuttaa ex-puolison käytökseen, en silti pysty näkemään exääni täysin narsistina ja sitä kautta alkaisi puoliustaa heidän tulevaisuuttaan sulkemalla tuota narsistita heidän elämästään rajoituksin ym. Kaikki ei täsmää: lapsemme esim. rakastavat tasan tarkkaan kumpaakin vanhempaansa eikä sitä ole tarpeen muuttaa.
Yksi syy sille, että exäni alkoi jo suhteemme loppuvaiheessa pyöriä esim. tällä palstalla minun leimaamiseni tarkoituksessa, on ehdottomasti se petetyksi tulemisen tunteesta kumpuava kostonhimo, jonka hän luonnollisesti on oikeuttanut itselleen. Näyttäähän oma parusuhteeseemme ja yhteiseen yritykseemme liittyvä toiminta siltä että ansaitsen kaiken paskan. Tuossa kohdassa minun olisi suhteemme aikana tajuta tuo otsikon "syyllisyys" kaikissa merkityksissään,
Mitä tehtävissä lasten tilanteen parantamiseksi?: en usko että lapsemme pelastuvat ja voivat paremmin jos saisin heidät tapaamaan tuoa "hullua" exää vain valvotusti tai muuten rajoitetusti. En myöskään usko että exän käytös muuttuu niin kauan kuin on tuota kostonhimoa asioista jotkaminun olisi tullut nähdä tärkeiksi. Uskon sen sijaan syyllisyyteni käsittelyyn ja sen myöntämiseen.. Ehkä exänikin näkee Kuinka näen asiioiden käsittelyn täällä?
Nähkää siis vaivaa suhteittenne eteen! Lapsi vahvistuu myös kun tulee todistaneeksi sovintoja välillänne, joten ette riidoilla sinänsä ole sulkeneet mitään porttteja takanananne
Suhteemme loppuvaiheessa tuo "hullu" puoliso loi minusta kuvaa joka puolelle kontrolloivana, mustasukkaisena, väkivaltaisena ja poissaolevan vanhempana/puolisona. Kuvan luontia hän vahvisti eron jälkeen erilaisilla keksityillä selostuksilla ja valheilla, joista suurin osa on nyt kanssani tekemisissä olleille psykologeille ja juristeile valheiksi todistettu. Nämä asiat saavat minut todella vihaiseksi ja nimenomaan tuo viha esti minua näkemästä omaa osuuttani hänen käyttäytymisensä taustalla.
Epäiletkö sinä puolisosi/ystäväsi mielenterveyttä ja haet täältä mahdollisesti sopiviat syitä niiden epäilyjen vahvistamiseen? Neuvoni: keskikyt siihen suhteeseen, luuletko todella yhtäkkiä sen puolison olevan kaikkea jolle vahvistusta haet ja jos näin, mikä on oma osuutesi asioihina
Vaikka tapaukseni näiden asiantuntijoiden mukaan näyttää selvältä, eivätkä he usko selityksiäni kuinka oma osuuteni saattaa vaikuttaa ex-puolison käytökseen, en silti pysty näkemään exääni täysin narsistina ja sitä kautta alkaisi puoliustaa heidän tulevaisuuttaan sulkemalla tuota narsistita heidän elämästään rajoituksin ym. Kaikki ei täsmää: lapsemme esim. rakastavat tasan tarkkaan kumpaakin vanhempaansa eikä sitä ole tarpeen muuttaa.
Yksi syy sille, että exäni alkoi jo suhteemme loppuvaiheessa pyöriä esim. tällä palstalla minun leimaamiseni tarkoituksessa, on ehdottomasti se petetyksi tulemisen tunteesta kumpuava kostonhimo, jonka hän luonnollisesti on oikeuttanut itselleen. Näyttäähän oma parusuhteeseemme ja yhteiseen yritykseemme liittyvä toiminta siltä että ansaitsen kaiken paskan. Tuossa kohdassa minun olisi suhteemme aikana tajuta tuo otsikon "syyllisyys" kaikissa merkityksissään,
Mitä tehtävissä lasten tilanteen parantamiseksi?: en usko että lapsemme pelastuvat ja voivat paremmin jos saisin heidät tapaamaan tuoa "hullua" exää vain valvotusti tai muuten rajoitetusti. En myöskään usko että exän käytös muuttuu niin kauan kuin on tuota kostonhimoa asioista jotkaminun olisi tullut nähdä tärkeiksi. Uskon sen sijaan syyllisyyteni käsittelyyn ja sen myöntämiseen.. Ehkä exänikin näkee Kuinka näen asiioiden käsittelyn täällä?
Nähkää siis vaivaa suhteittenne eteen! Lapsi vahvistuu myös kun tulee todistaneeksi sovintoja välillänne, joten ette riidoilla sinänsä ole sulkeneet mitään porttteja takanananne
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vahvasti kyllä vaikuttaa siltä että olet narsistin uhri ja nyt pelkäät lastenne puolesta. Tämä pelko saa sinut liehittelemään täällä liikkuvia narsisteja, ehkä exääsi? Psykologi voi tehdä väärän diagnoosin jos ei saa oikeita faktoja tai tyytyy liian vähiin käynteihin.
Kuuntele sinulle annettuja neuvoja ja toimi niiden pohjalta, koska joka tapauksessa lapsesi tulee menettämään yhteytensä sinuun jos exäsi narsisti. Riski on liian iso ja virheen voi aina näin päin korjata!
Olipa siinä tekstiä. Ajattelen, että lasten kärsimys on aina huono. Vertaa ns. normaaleihin parisuhteisiin. On olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan riitele keskenään ja siitä sitten skaalassa teihin päin. Vilahtelee oikeudet ja psykologit puheissa... Ei hyvältä kuulosta, vaan äärimmäisen raskaalta.
Noin raskasta suhdetta voi jatkaa vain yhdenlaisessa tapauksessa. Ja siinä yhdenlaisessa tapauksessa on joskus harvoin mahdollisuus onnistua, jos molemmat ovat valmiita panostamaan. Eli perussopimus tavoitteista... Niin, se yhdenlainen tapaus on sellainen, jossa ei ole minkäänlaisia lapsia kuviossa. Lapsia ei missään nimessä saa altistaa tuollaisille valtavan riskialueen kokeiluille.
Se, että lapset näkevät riitaa ja sovinnontekoa, on oikeaa ainoastaan silloin, kun riitoja on vain vähän ja ne ovat hallinnassa ja hallussa, jolloin lapsi ei tunne niiden takia turvattomuutta. Teidän juttunne muistuttaa sotatannerta, jossa lapsi on auttamattomasti suurin häviäjä. Kuinka voit edes ajatella lastesi uhraamista?
Likipitäenkään normaaleissa suhteissa kumpikaan puoliso ei missään tilanteessa ajaudu täyden syyllisyyden tilaan, vaan vuorovaikutuksessa tapahtuu kommunikointia, jonka molemmat ymmärtävät.
Voimia sinulle ja itseluottamusta siinä, ettet mitenkään voi olla niin syyllinen.
Olet melkoisessa rapakossa oman elämäsi kanssa, ja kuitenkin jaksat nähdä vaivaa jopa itsellesi täysin vieraiden satunnaisten kirjoittajien puolesta, joiden tarinat ovat aivan erilaisia kuin omasi. Jotain outoa siinäkin. Väännät rautalangasta mallia toisille vaikka itse olet suossa.
Hoitelehan omia asioitasi nyt ensin. Missään et mainitse, että olet mies, mutta tekstisi huokuu sitä. Miehet tunnetusti tulevat erossa toisiin ajatuksiin (toisinaan). Katumapäälle omista pettämisistään. Se on normaalia miehen reagointia. Mutta se ei ole normaalia, että suhteenne on siitä huolimatta ollut noin huono.
Lapset ovat suhteenne kärsijöitä. Älä tee jälleen valtavaa virhettä ja heittäydy jälleen sokeaksi ja kuuroksi tosiasioille. Olet ilmeisesti sulkenut jollakin tapaa korvasi vaimollesi avioliitossasi. Nyt suljet jälleen korvasi vaimollesi. Lisäksi suljet korvasi niille psykologeille ja juristille. Olet melkoinen korvien sulkija.
Avaa korvasi, vaikka tekisit sen elämäsi ensimmäisen kerran, ja kuuntele asiantuntijoita. Jos suhteellanne on mahdollisuuksia tulevaisuudessa toimia, eivät juristit ja psykologit sitä tietenkään estä, mutta miksi tulevaisuus on sinun mielestäsi käsillä tällä viikolla? Noin raskaassa tilanteessa tulevaisuus alkaa ensivuotena tai sen jälkeen. Äläkä silloinkaan mene naruun. Huolehdi ensikädessä itsestäsi ja lapsistasi. Pitkäjänteisesti. Tulevaisuuteen kurkottaen.
Jos vaimosi ei ole narsisti, hän odottaa kyllä. Voitte keskustella asoistanne, jos hän pystyy niistä keskustelemaan. Normaalit ihmiset pystyvät keskustelemaan asioistaan. Jos olet suhteenne ainoa pettänyt osapuoli, niin se on asia erikseen. Avioiliitto lapsineen on kuitenkin sen verran iso juttu, että normaali nainen pystyy keskusteluun jokatapauksessa.
Miksi yleensä petit häntä? Pysähdy miettimään sitä yksiksesi tai jonkun ystäväsi kanssa. Sinun olisi itsesi takia hyvä avata se asia.