Olen nyt pidemmän aikaa miettinyt sitä, että onkohan minulla mahdollisuuksia ikinä kehenkään. Myönnän että se kuulostaa typerältä, mutta minä osaan perustellakin tuon.
Olen nyt 16 vuotias tyttö ja asun Porin seudulla. Ulkomuodossani ei sinänsä ole mitään vikaa, olen ns. 'normaali'. Se missä kuitenkin on vikaa on se, että en uskalla jutella muille ihmisille ja siten kaikki (myös jätkät) saavat minusta äärimmäisen tylsän ja synkkämielisen kuvan. Myönnän olevani joskus kumpaakin, mutta osaan pitää hauskaakin.
Minua pidetään outona myös siksi, että en polta enkä juo. Se ei tarkoita että olisin absolutisti, ei vaan ole ollut tarvetta moiseen vielä. 'Tavalliset' ihmiset pitävät minua erilaisena ajatusteni takia, mietin paljon asioita ja kuuntelen pääasiassa hevimusiikkia. Nykyään olen tahallani koettanut välttää pukeutumista mustaan, sillä tyylilajittelu on minusta turhaa. Sitten taas ehkä enemmän samanhenkiset 'hevarit' antavat ulkomuotoni pettää, sillä en näytä päällepäin paljoakaan siltä että olisin "yksi heistä"(En siis meikkaa tai pukeudu pääasiassa tummaan tai värjää hiuksiani mustiksi tai kanna mukanani kasaa ketjuja). Tosin ei se ole ihmekään kun ottaa huomioon kuinka paljon wannabeitä nykyään on liikkeessä. Minusta ulkomuoto ei ole ikinä merkinnyt. No, ainakaan paljoa.
Ehkä ongelma onkin siinä että haluan löytää jotain mikä voisi kestää? Yleensä pelotan ne harvatkin tuttavuudet siinä vaiheessa pois kun käy ilmi ettei minusta yhdenyön seuraksi ole. No, en ole vielä niin epätoivoinen että alkaisin huoraamaan.
Mietin vain että kauanko tätä kestää vielä? Itse en todellakaan uskalla tehdä aloitteita (viittasin jo aiemmin siihen), ja olen moiselta säästynyt ajattelemalla että olen tyttö ja pojat tekevät aloitteen. Tosin olen turvautunut aiemmin siihenkin että olen hyvin nuori, mutta huomasin sen että 16 ei sinänsä ole kauhean nuori enää..ainakaan seurusteluasioissa. On sitä aikaa vielä, mutta kuinka kauan sitä enää on?
Joku sanoisi varmasti minulle ettei ole mikään kiire, kyllä se siitä.
Mutta minä en ole ikinä törmännyt samanlaiseen ihmiseen kuin minä. En lähimainkaan. Enkä sellaiseenkaan joka ei anna ulkokuoren hämätä...
Olen nyt 16 vuotias tyttö ja asun Porin seudulla. Ulkomuodossani ei sinänsä ole mitään vikaa, olen ns. 'normaali'. Se missä kuitenkin on vikaa on se, että en uskalla jutella muille ihmisille ja siten kaikki (myös jätkät) saavat minusta äärimmäisen tylsän ja synkkämielisen kuvan. Myönnän olevani joskus kumpaakin, mutta osaan pitää hauskaakin.
Minua pidetään outona myös siksi, että en polta enkä juo. Se ei tarkoita että olisin absolutisti, ei vaan ole ollut tarvetta moiseen vielä. 'Tavalliset' ihmiset pitävät minua erilaisena ajatusteni takia, mietin paljon asioita ja kuuntelen pääasiassa hevimusiikkia. Nykyään olen tahallani koettanut välttää pukeutumista mustaan, sillä tyylilajittelu on minusta turhaa. Sitten taas ehkä enemmän samanhenkiset 'hevarit' antavat ulkomuotoni pettää, sillä en näytä päällepäin paljoakaan siltä että olisin "yksi heistä"(En siis meikkaa tai pukeudu pääasiassa tummaan tai värjää hiuksiani mustiksi tai kanna mukanani kasaa ketjuja). Tosin ei se ole ihmekään kun ottaa huomioon kuinka paljon wannabeitä nykyään on liikkeessä. Minusta ulkomuoto ei ole ikinä merkinnyt. No, ainakaan paljoa.
Ehkä ongelma onkin siinä että haluan löytää jotain mikä voisi kestää? Yleensä pelotan ne harvatkin tuttavuudet siinä vaiheessa pois kun käy ilmi ettei minusta yhdenyön seuraksi ole. No, en ole vielä niin epätoivoinen että alkaisin huoraamaan.
Mietin vain että kauanko tätä kestää vielä? Itse en todellakaan uskalla tehdä aloitteita (viittasin jo aiemmin siihen), ja olen moiselta säästynyt ajattelemalla että olen tyttö ja pojat tekevät aloitteen. Tosin olen turvautunut aiemmin siihenkin että olen hyvin nuori, mutta huomasin sen että 16 ei sinänsä ole kauhean nuori enää..ainakaan seurusteluasioissa. On sitä aikaa vielä, mutta kuinka kauan sitä enää on?
Joku sanoisi varmasti minulle ettei ole mikään kiire, kyllä se siitä.
Mutta minä en ole ikinä törmännyt samanlaiseen ihmiseen kuin minä. En lähimainkaan. Enkä sellaiseenkaan joka ei anna ulkokuoren hämätä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule, nauti elämästäsi! Ei kaikkien tarvitse seurustellakaan. Kuulosta ehkä lattealta, mut sä ehdit ihan hyvin. Käytä se yksinoloaikasi hyödyksesi ja tutustu rauhassa itseesi. Näin joku mies saa susta paljon muita kypsemmän kumppanin kuin monesta nuoresta itseään tuntemattomasta tytöstä. Mä olen itse 26, enkä seurustele eikä se haittaa mua yhtään.
Ujous on ihmisessä hieno piirre. Se suojelee ihmistä monelta. Se, että et juo tai polta, antaa susta hyvän kuvan. Sä olet hyvä esimerkki nuoremmilles!Nykymaailmassa monet etsii niin paljon vain nautintoa, hetken hurmaa, et sun asenteesi on ihaltavaa.
Meilaa jos tahdot: [email protected]
Hassun hassua.
Kuulostat ihan minulta, paitsi että olet eri sukupuolta.
Yhden yön suhteita en edes ajattele, en semmoisiin rupea enkä voisikaan vaikka haluisin.
Netistä mie vain etsin, kun ei ole muuta mahdollisuutta.
Niin, täytyy myöntää että netin kautta sitä itsekin koettaa nyt löytää "sitä oikeaa". Ikävä kyllä ei vaan tunnu löytyvän, edes ketään samaa ikäluokkaa olevaa harvemmin, puhumattakaan samanhenkisistä. No, eiköhän kaikki järjesty vielä *hym*
ole onnellinen et saat asua poris....mun exä asuu siellä ja haluaisi palata yhteen jos ei olisi 400 kilometriä välimatkaa...välimatka satuttaa.se rakas osuu kohdalle aivan yllättäen :) älä jää odottamaan rakastasi vaan jatka elämää,elä päivä kerrallaan niin ei ole aikaakaan kunnes hän on vierelläsi :) PORI = KAUNIS KAUPUNKI
Voisin sanoa olevani jokseenkin samanlainen tapaus. 16-vuotias tyttö, en juttele paljon ollenkaan puolitutuille tai muille, ainoastaan muutamille läheisimmille. Aloitetta en oo koskaan tehny, enkä varmaan tule tekemäänkään. Heviä kuuntelen, ja pukeutuminen, no, en oo gootti (ei mustia meikkejä ja hiuksia, koruja jne) mutta enimmäkseen mustaan pukeudun. Useimmille nuorille mun pukeutuminen on liian synkkää ja hevareille taas ei tarpeeksi.
Se mikä meitä erottaa, on se, että mä olen löytänyt sen oman kullan puolisen vuotta sitten. Meillä oli yhteisiä kavereita, ja kun oltiin jonkun aikaa tunnettu ja tutustuttu kaveriporukassa niin se teki aloitteen ja siitä se lähti. Ja mahtavaa meillä on tää puolivuotinen ollu :)
Kuka tahansa hevimies ottaa ennemmin samanhenkisen tytön ku jonku britney fanin, useimmille kun se musiikki on niin tärkeää et täytyyhän sen rakkaan kanssa voida puhua aiheesta. Ja niitä kyllä riittää! Älä murehdi sellaista etukäteen, vaan nauti elämästä.
minä taas olen poika ja pukeudun mustaan jne mutta en ole pahemmin löytänyt ketään samanikäistä tyttöä joka kuuntelisi samanlaista musiikkia kuin minä... oli tietenkin yksi tyttö jonka kanssa mulla oli juttua netissäkin mutta hän oli jo varattu :/ sen poikaystävä joka oli minun kaveri tuli siitä mustasukkaiseksi että puhuin hänen tyttöystävänsä kanssa netissä arkipäivän asioista (esim musiikista) joten he kummatkin käskivät minun painua helvettiin jota ihmettelin etenkin tytön kohdalta... ei kai niitä minunikäisiä hevarityttöjä sitten ole paljoakaan täällä kuopiossa tai sitten ne eivät pukeudu mustaan jne kuten hevilintukin jo mainitsit... mut ehkäpä tilanne parantuu ku pääsen tuosta kirotusta ylä-asteesta ylitse. ehkä vain ei pitäisi antaa ulkonäön hämätä...