Aistiyliherkkyys

Aistipoikkeavuudet liittyvät usein neuropsykiatrisiin ominaisuuksiin, oletan lapsellasi olevan jokin sellainen diagnosoitu, kun lähdet uskomaan, että kyse on tällaisesta.

Aistipoikkeavuudksia on sekä yli- että aliherkkyyttä, sitten lisäksi ns. valkoista kohinaa, jolloin elimistö tuottaa itse aistiärsykettä jatkuvasti.

"Lapsi pelkää välillä kovia ja yllättäviä ääniä, säikähtää helposti" Voi olla ihan normaalia jos lapsi on tottunut rauhalliseen elinympäristöön tai voi olla ääni yliherkkyyttä. Myös kovista äänistä nauttiminen voi olla merkki kuuloyliherkkyydestä, mutta tällöin lapsen pitää kyetä hallitsemaan äänen lähdettä tai tuottaa ääntä itse (peittää muita ääniä tuottamalla itse kovempaa). Yleensä kovista äänistä "nauttiminen" viittaa alaiherkkyyteen; eli lapsen elimistö kaipaa kuuloaistiärsykkeitä, mutta ei reakoi pieniin ääniin, siksi lapsi hakeutuu kovien äänien lähteelle.

Jos lapsi olisi ääniyliherkkä voi todellakin olla vain tietyntyyppisiin ääniin, eli lapsesi voi olla siedättynyt jo itsekseen esimerkiksi mataliin ääniin, mutta korkeat äänet aiheuttavat vielä kipua. Siitähän on kyse yliherkkyydessä; kipu. Normaali ääni aiheuttaa saman reaktion kun normaalilla kuulolla varustetuille aiheuttaa esimerkiksi laukaisu korvan juuressa.

"mielestäni ei osaa oikein hyvin pureskella ruokaa esim leipää.
Mutta syö kuitenkin välillä hyvinkin kokkareista ruokaa esim lihapaloja" Tuntoaistin poikkeama voi olla kyseessä tai sitten vain normaalia jälleen. Esimerkiksi näkkileivän tai porkkanan syönti "nautiskellen" voi olla merkki kuuloaistin poikkeavuudesta, eikä liity ollenkaan tuntoaistiin. Jälleen on muistettava se kipu jos kyse on tuntoaistin poikkeavuudesta. Oudon tuntuinen ruoka suussa aiheuttaa kipua, eikä suinkaan ole vain meidän mittapuun mukaisesti "oudontuntuinen", siksi ruokavalio alkaa rajoittua, koska suurta osaa ruuista vältellään. Leipä on monelle aistipoikkeavalle mieleen koska sen syöntiin on totuttu Suomalaisessa kulttuurissa lähes vauvasta saakka, siksi se saattaakin olla ainut jota neuropsy lapsi suostuu syömään.

Kaiken kaikkiaan avainasemassa valkoisen kohinan ja yliherkkyyden osalta on siedättäminen; mukavissa tilanteissa totutellaan pieninä annoksina esimerkiksi puristaviin vaatteisiin (resoreihin), kosketukseen, erilaisiin ruoka-aineisiin, erilaisiin ääniin... Aliherkkyyden kanssa taas tarjotaan lapselle niitä puuttuvia ärsykkeitä. Eli jos lapsi ei esimerkiksi haista normaalisti, hänelle tarjotaan päivittäin vaikka hajupurkkeja, joista ottaa niitä täyttymyksiä hajuaistilleen, koska muutoin hänen käytöksensä vääristyy ja saattaa esimerkiksi mielellään alkaa haistelemaan ulosteita tai ihmisten kainaloita, koska ihan jokainenhan tarvitsee nenälleen tekemistä. Meillä normaalisit haistavilla ei ole tarvetta hakemalla hakea hajuja, koska niitä saamme normaalin annoksen arjesta. Tuntoaistin aliherkkyys on tosi hankala juttu, koska aiheuttaa esimerkiksi itsensä satuttamista monilla tavoin, kun pelkkä kosketus (esim pään silittäminen) ei tunnu miltään, täytyy omaa päätä hakata kunnolla seinään, jotta alkaa tuntua. Kun ihminen tuntee hän tietää olevansa elossa. Siksi tuntoaistiltaan aliherkille tulee tarjota voimakkaita tuntokokemuksia päivittäin useita turvallisesti ja tässä käytetään erilaisia painopeittoja, -liivejä, voimakasta hierontaa...

"oppi myöhään kävelemään, ei pidä kiipeilystä, liukumäestä, on motorisesti vähän kömpelö,arka, ei tykkää jos muut lapset liikkuu liian lähellä.
Kuitenkin tykkää jos keinussa antaa tosi kovat vauhdit, tykkää kun hypyttää tosi korkealle sylissä, tykkää jos häntä työntää hurjaa vauhtia jossain."

Tämä kävisi hyvin neuropsykitriseen oireistoon sinänsä, mutta voi myös olla normaalia, eli olisin tosi tarkka ennenkuin tekisin omia diagnooseja, jos ei ole sellaista muualta annettu. Nepsy lapsen on vaikea hahmottaa omaa kehoaan, mikä tekee lapsesta kömpelön. Kiikuttaminen ja kaikki muu sensomotoriikkaan vaikuttava on mieleen, koska siinä lapsi oppii oman kehonsa rajoja. Ihan perusharjoitus oman kehon hahmottamiseenhan on, että aikuinen puristelee lapsen kehoa jokakohdasta ja nimeää puristaessaan; varvas, jalkapohja, kantapää, nilkka... aina hiuksiin ja sormiin saakka. Jos lapsi on kosketusyliherkkä puristamisen sijaan voi käyttää jotain hyvin pientä kosketusta, eli kutittaa vaikka höyhenellä.

Pitää muistaa, jos ei ole diagnoosia, niin kaikkeen on kautensa. Ihan jokaisella terveellä lapsella on varmasti hetkiä, jolloin tapahtuu jotain suussa ja jotkut ruuat tuntuvat epämiellyttäviltä. Ihan jokainen lapsi varmasti jossain vaiheessa kokee vaatteiden resorit ahdistavana. Ihan jokainen lapsi on äänille herkkä tai lähes kuuro riippuen lapsen sen hetkisestä virkeystilasta; väsyneenä ei jaksa meteliä ja pirteänä hiljaisuus ahdistaa....

Voi kiitos paljon noin kattavasta vastauksesta, sain paljon infoa asiasta.

Lapsella ei ole siis mitään diagnoosia annettu. Itsestäni vaan muutamat asiat viittaisivat tuohon aistiyliherkyyteen. Lapsi myös siristelee herkästi silmiään jos on kirkasta että vissiin myös on valoherkkyyttä tai sitten taas ihan normaalia, kun ei ikinä tiedä pitääkö jostain huolestua vai onko vaan joku kausi niin kuin totesit.

Mä kans pohdin näitä ihan samoja aisti-information käsittelyjuttuja. Ja mahdollista si-terapiaa lapselle?.. Ja haluaisin mielellään muilta kokemuksia/kommentteja (ennen kun otan asian seuraavalla kertaa 3v neuvolassa- 2 viikon kuluttua- esille). Eli meillä on juuri 3v täyttävä tyttö. Kehitynyt motorisesti hitaanpuoleisesti, mm. kävely tuetta 1v6kk. Nykyisin on mielestäni hieman kömpelö. Rakeisemman/ kiinteämmän ruuan syönti lähti meillä hitaasti/ huonosti liikkeelle. vasta yli 1v alkoi mennä hieman pehmeitä paloja sisältävä ruoka. Syöminen vieläkin erittäin vaikeaa/hidasta (normaalia taaperolle?) vauvasta alkaen hänellä ollut kyllä refluksioireita ja siihen ollut lääkitys mikä voi selittää oireita paljon.. (Lähti ehkä siksi hitaasti liikeelle kun ei vauvana viihtynyt masusillaan?) Puheenkehityksessä on viivettä. Vauvana tyttö inhosi tiettyjä ääniä. Ehkä niitä joille ei ollut siedättynyt? Hän ei tykännyt lainkaan vauvahieronnasta, ehkä painallus oli liian kevyt? Ja sit meillä oli tuota hurjaltakin tuntunutta; että hakkasi päätä seinään hakiessa unta.. Tyttö syntyi täysiaikaisena mutta pienipainoisena. (tai ylitti juuri ja juuri ihan grammoilla painossa diagnoosin rajan emmekä ole olleet asian vuoksi missään ylimääräisissa kasvu/ kehiys- seurannoissa). Pituudessa ja painossa saikin hyvin 2v mennessä saavutuskasvua.

Nyt kannattaa huomioida, että aistipoikkeavuus ei ole mikään diagnoosi, vaan se on oire joka liittyy neuropsykiatriseen häiriöön.

Ns. normaaleja aistipoikkeavuuksia on esimerkiksi huono kuulo/kuurous tai huono/rajoittunut näkö/sokeus. Muut poikkeavuudet liittyvät siis älylliseen kehitysvammaisuuteen, kielelliseen erityisvaikeuteen, autismiin, aspergeniin, aktiivisuuden- tai tarkkaavaisuuden häiriöön, touretteen tai pakko-oireiseen häiriöön. Ja näitä diagnosoitaessa esiin tulee ihan muut seikat ensin ja sitten vasta havaitaan, että niin, onhan lapsella näitä aistipoikkeavuuksiakin...

Jotenkin siis epäilisi, jos suurin ongelmanne lapsen suhteen on se, että hän kikkailee omituisesti aistiensa kanssa, on kyse vain liian vilkkaasta mielikuvituksestanne. Ja jos oikeasti kyse olisi aistisäätelynpoikkeavuudesta, olisitte huolissanne monesta muusta asiasta ensisijassa, eli esimerkiksi ettei lapseen saa normaalisti kontaktia tms.

Jokainen lapsi ihan varmasti kokeilee miltä tuntuu raivotessaan lyödä päätään. Temperamentista riippuu sitten miten monta kertaa sitä viitsii kokeilla. Mutta kyllä, jos se on säännöllistä kuukausia kestävää päivittäsitä takomista, niin miksei kyse voi olla tuntoaistin aliherkkyydestä.

Jotta voi kuvitella mitä siis nämä aistipoikkeavuudet ovat voidaan miettiä jotain tarhattua kettua. Se puree jalkaansa poikki päivästä toiseen vuoden ikäiseksi saakka, koska elää virikkeettömästi. Ei tapahdu mitään, pakko tehdä jotain, että jokin tuntuu joltakin, tapahtuu edes jotain.

kiireessä kirjoittaessani, havaitsemistani lapsen "omituisuuksista / poikkeavuuksista" jäi pois: jatkuva levottomuus, (katse)kontaktin saamisen vaikeus, pysähtymisen/ rauhoittumisen vaikeus. adhd- epäilykin käynyt mielessä.. Mutta toisaalta adhd:kin onjuuri julkaistun tiedon mukaan monilla itseasiassa usein pelkkä unihäiriö, ja unihäiriö korjaamalla parantuva tila. Ainoa lapsi.. vaikea tietää onko jokaisen 3v täyttävän kanssa arki näin haasteellista :/ kun olen kuullut että jotkut ihan nukkus ja söis normaalisti ja keskittyis joskus hetken yhteen asiaan.. :D toki vaikuttaa siltä, että tyttöni on liikunnallinen (eli ei viihdy paikallaan esim. kirjojen parissa vaan haluaa juosta/ hyppiä/ kiipeillä/ riehua koko ajan).

Mun pojalla todettiin päiväkodissa aistiyliherkkyys SI (sensorinen integraatio). jokainen on yksilö, ei voi sanoa varmasti mutta voisi sinunkin lapsellasi olla.

Poikani ei sietänyt (no ei siedä edelleenkään) jos toinen tulee liian lähelle, esim. jonotus, piirileikit ym oli haastavaa, töni ja tuuppi ja jopa löi, koska koki, että pienikin kosketus olisi sattunut. Omaehtoinen lähestyminen oli ihan eri, eli kun hän halusi lähestyä, halata jne, niin se oli ok.
voimakkaat ja jatkuvat äänet saivat hermostumaan, esim. imuri vinkui ikävästi, koki että hänelle huudetaan, Helposti huusi ja huutaa edelleen itse, ei oikein osaa hahmottaa sitä oman äänensä voimakkuutta, ilmeisesti koska ei osaa hahmottaa kuultuakaan. Kaikki äänet eivät hermostuttaneet, mutta aistiyliherkät kuulee sellaisiakin äänen voimakkuuksia mitä normikuulolla ei kuule, esim. koulun alettua luokan ilmastointilaite tai patteri piti korkeaa ääntä mikä ärsytti.

vaatteiden kanssa oli yhtä tuskaa, varsinkin talviaikaan kun piti enempi pukea. se on helpottanut nyt iän myötä. sukan varret puristi, saumat hankasivat, kaikki pesuohjelappuset oli leikottava pois, ei halunnut kaulaliinaa tai kauluria, takki ja haalari pitää olla kaulan kohdalta auki, ettei "kurkuta", poolopaitoja ei tosiaan voinu ees harkita. vinkkinä sanoisin, että kiristämättömiä sukkia, tai mahdollisuuden mukaan varrettomia sukkia, niin ei ole ongelmia. housut, kalsarit, laita nurinpäin päälle, saumat ylöspäin. ei haittaa päällypöksyjen alla mitään.

vauhdin hurma on sellainen mistä aistiyliherkät, SI:t tykkää. keinuminen juurikin saa mukavan tunteen aikaan. autossa istuminen miellyttää, pulkkailu on kivaa jne. kokeilkaa uimista, meillä poika nauttii suunnattomasti jo ihan suihkussa olemisesta. Uiminen on ihan parasta. vedessä on mukava olla kun mikään ei hankaa tai satuta ihoa.

Syömisen kanssa ei sinänsä ole ollut ongelmia, suht. kaikkiruokainen, pienempänä tykkäsi erikoisista mauista (ikäisekseen) fetajuusto, oliivit, curry, valkosipuli.

jos tunnistit samaa kuin pojassasi, kerron mielelläni lisää.

piti vielä lisätä tuohon, Että hajuaisti on tosi voimakas. haistaa monesti sellasia haisuja mitä me muut ei, ja useimmiten ne hajut on yökköhajuja, eli tulee yökkäysreaktio. Usein jopa oma vessassakäynti oli pojalle hankalaa kun yökötti, nyt sekin on onneksi helpottanut.
kipuaistimukset on ihan omaa luokkaansa, eli kokee pienenkin nippaisun maailman karmeimpana kipuna, hampaiden harjaaminen oli kanssa tosi vaikeaa, samoin hammastarkastuksessa käynti. ei yhtään tykännyt, kun toinen sorkki suuta. Hammasharja suussa sai yökkimisreaktion aikaan.

mutta toisaalta on sitten myös aisti aliherkkyyttä, eli harvemmin on kylmää valitellut. Kotona kaikkein mieluiten talviaikaankin pelkillä boksereilla, koulusta tultua heti riisuu kaikki muut vaatteet pois, ei tule kylmä. vauvana poika oli tyytyväinen kun oli pelkkä vaippa päällä, tai korkeintaan pelkkä body, hermostunut kitinä alkoi heti kun oli vaatetta vähän enemmän päällä, . hän ei ole koskaan nukkunut peiton kanssa, alle kouluikäisenä ei huolinut peittoa lainkaan, nyt peiton virkaa toimittaa pussilakana. paksummalla tulee hiki. talvella kovilla pakkasillakin tykkää olla ulkona, eikä ole kylmissään, monesti pitää patistaa että tulisi lämmittelemään ja vaihtamaan kuivia hanskoja käteen. Uimahallissa käy avantoaltaassa tosta noin vain pulahtamassa. saunassa sitten ei taas oikein tykkää olla, ehkä käy pikaisesti, muutaman minuutin lauteella istumassa.

Kun ikää tulee, oireet alkaa helpottaan (tai lapsi oppii elämään ärsytysten kanssa), joillakin loppuu kokonaan. Saimme pari vuotta sitten asperger-diagnoosin, joka jo selittää aika paljon. AS SI on aika yleinen yhtälö.

Meillä myös "kuumaverinen" tyttö.. ja tykkää pulkkamäestä ja vauhdikkaasta keinumisesta yms.. vaatteet puetaan nurinpäin (ei saa olla hankaavia lappuja/ saumoja) .. hampaiden harjaus tuskallista.. muutenkin pienetkin kipuärsykkeet saa aikaan voimakkaan reaktion.. mutta eniten mietityttää/ huolestuttaa tuo ylivireystila.. Lapsen isällä on muuten kasvosokeutta ja joitakin muitakin aspergerpiirteitä (ei kuitenkaan diagnoosia/ ei ole tutkittu).. Neuvolan kauttako sinne jatkotutkimuksiin/ toimintaterapeutille jne saa lähetteen?

Kannattaa lukaista Donald Szegdan ja Erha Hokkasen kirja Apua arkeen ja aistihäiriöihin. En tiedä saako kirjastosta mutta ainakin kehitysvammaliitosta saa tilattua.

Meidän poika on nykyään 5 v. Hänellä todettiin aistiyliherkkyys noin vuosi sitten. Päiväkodin vasukeskustelun kautta neuvolaan meni tieto pojan "ongelmista": kuten että "tönii, kun ei tykkää välillä että tullaan liian lähelle ja kosketetaan varoittamatta." Neuvolan lähetteen kautta poika pääsi toimintaterapiaan ja nyt on moneen ihmetyksen aiheeseen löytynyt syy. Olin ajatellut siihen asti että minulla on vain hieman tavallista haasteellisempi lapsi. Makaronilaatikko ei maistunut pienempänä kun on pehmeää ja kovaa. Nyt jo syö. Ei ole pahemmin kiipeillyt, ollut arka ja kömpelö liikkuja. Pienenä pelkäsi pölynimuria ja ruohonleikkuria. Nykyään tykkää jo istua ruohonleikkurin kyydissä kun isä ajaa ajettavalla. Kuuntelee musiikkia lujaa. Pienenä ei juuri nukkunut päiväunia. Säpsähti hereille pienestäkin äänestä eikä nukahtanut edes liikkuvissa vaunuissa. Nyt jälkeenpäin vasta käsitän että vaunut pitivät varmaan liian suurta meteliä. Minusta sinunkin kannattaa kysyä neuvolasta jos et jo ole saanut apua pojallesi! :)