Tädin koulutus 1

Matkalla kotiin kävimme marketin kautta. Riitta odotti autossa ja minä tein ostokset listan mukaan. Astuin takaisin autoon. Ennen kuin ehdin käynnistää auton Riitta katsoi minua naureskellen.
- Kuljettaja, ajetaan nyt suoraan kotiin. Meille tulee mukava iltapäivä ja ilta. Nyt alkaa sinun koulutus ja minä odotan sitä kovasti, etkö sinäkin? Päästään tarkastelemaan ostoksiamme ja kenties käytämmekin niitä tänään. minä ainakin odotan innolla. Etkö sinäkin?
En vastannut mitään Käynnistin auton ja suuntasin kotiin. Mielessä pyöri Riitan sanat.
" Koulutus alkaa. Tarkastelemme ostoksia. Käytämme niitä."
Mitähän Riitta tarkoitti. Arvelin, että ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Joutuisin käyttämään naisten alusasuja. Ei sen kummempaa. Kaikki kääntyisi kuitenkin parhain päin ja kenties pääsisin nussimaan hekumallista Riittaa.

Ajoin auton pihalle. Riitalla oli mukavan kokoinen rauhallinen omakotitalo. Takpuolella oli aidattu piha, ympärillä ei kuitenkaan ollut naapureita.
Nousimme autosta Riitta käski viedä ensin ruokaostoksey ja viinit sisään, sitten kaikki muut ostokset olohuoneeseen. Riitta istui olohuoneen sohvalle. Hän katseli kun toin ostokset sisään. Sitten hän käski tarjoilla itselleen lasin viiniä. Toin viinin. Riitta otti lasin, maistoi viiniä ja nosti sitten jalkansa pöydälle.
- Kylläpä se oli rankka ostosreissu. Kengät puristavat ja jalkani ovat aivan väsyneet. Ota kenkäni pois ja hiero jalkojani. Ne kaipaavat rentoutusta.
katsoin Riittaa kysyvästi. Hän ei sanonut mitään, joi vain hieman viiniä. Polvistuin pöydän viereen ja riisuin hänenkenkänsä.
- Aahh kun tekee hyvää saada kengät pois. Hiero nyt jalkojani.
Riitta pisti toisen jalkansa pöydän reunalle lähemmäs minua. Aloin hitaasti hieroa varpaita ja jalkapohjaa. Riitta sytytti savukkeen ja poltteli sitä nautinnollisesti. Välillä hän maistoi viiniä. Meni ehkä varttitunti. Sitten hän siirsi toisen jalkansa eteeni merkiksi, että oli sen vuoro. Riitta sulki silmänsä ja nautti hieronnasta. Taas meni noin vartti. Riitta avasi silmänsä.
- Noin nyt tuntuu hyvältä, saat suudella varpaitani. Hellästi.
Häkellyin hetkeksi. Tämä oli varmaan joku Riitan leikki, joka päätyisi siihen, että saisin nuolla häntä ja pääsisin panemaan kypsää naista. Suutelin varpaita, hellästi jokaista erikseen. Se kiihotti minua, mutta siveysvyö palautti minut arkeen. Avain oli Riitalla. Ehkä hän halusi pitää minua vielä hetken kiimassa ja sitten avaisi lukon, vapauttaisi kyrpäni ja aloittaisimme tosi hommat.

Riitta otti jalkanssa pöydältä. Hän nousi ylös suoraan eteeni. Katsoin häntä. Näky oli upea. Hänen rehevä kaunis vartalonsa oli aivan taivaallinen. Nostin katseeni ylöspäin. Täyteläiset rinnat paidan sisällä saivat minut sekaisin. Pääsisimpä pian hyväilemään niitä. Riitta katsoi minua.
- Pidätkö niistä?
Kyllä pidän, ne ovat aivamn upeat, vastasin
- Pidätkö vartalostani.
Olin hetken hiljaa ja mietin mitä sanoisin. Hänen säärensä, hänen vartalonsa, hänen...., kaiki hänessä oli upeaa. Ja kohta hän varmaan riisuisi paitansa ja paljastaisi rintansa ja saisi hyvällä niitä ja siiten käteni liukuisi alaspäin kohti haaroja. Ja sitten ......
Kyllä pidän. Vartalosi on haluttavan kaunis, vastasin ja jäin odottamaan kun Riitta avaisi paitansa napit.
LÄPS. Riitta löi kädellään poskelleni. Heräsin unelmistani ja katsoin ihmetellen Riittaa.
- Ensinnäkin. Sinulle minä EN ole haluttava. Sinä ET haula minua. Sinä PALVOT minua. Ymmärrätkö sanojen eron?
Riitan ääni oli yllättäen komentava.
Nyökkäsin vastaukseksi.
- Toiseksi. Sinä et koskaan sinuttele minua. Et koskaan, vaikka olisimme julkisella paikalla. Muista se. Aina kun puhut minulle teititteket minua. Käytät aina sanaa Rouva tai Madam. Onko selvä?
Nyökkäsin taas.
LÄPS. Riitta löi uudestaan poskelleni.
- Mitä unohtui?
Kyllä Rouva ymmärrän, vastasin.
- Hyvä. Pidä tämä aina mielessäsi. Seuraavalla kerralla en päästä sinua näin vähällä. Mutta nyt asiaan. Vie ostokset huoneeseesi ja laita ne vaatekaappiisi. Sitten pukeudut siihen mustaan bodyyn ja rintaliiveihin. Laita muis sukat jalkaasi. Ota sitten palvelijattaren asu ja tule takaisin. Jätä kuitenkin kengät ja saappaat tänne., muuta vie seksikaupan ostoksemme huoneeseeni. Myöhemmin käymme niitä yhdessä läpi ja katsotaan mihin niitä tarvitaan. Mutta aivan aluksi tuo minulle lasi viiniä.
Kyllä Rouva, vastasin oppineena.

Kesti jonkin aikaa kun sain kaiken tehtyä. Sitten pukeuduin ja menin olohuoneeseen. Riitta loikoi sohvalla. Anteeksi Rouva loikoi sohvalla. Hän katsoi minua, käski pyörähtää ympäri. Sitten minun piti pukea palvelijattaren asu ylleni.
Sain kuin sainkin sen nopeasti päälleni. Rouva nousi ylös ja korjaili hieman asua.
- Sehän pukee sinua hienosti. Täytetyt liivitkin ovat juuri oikean kokoiset. Kyllä ne osaavat siellä korsettiliikkeessä. Vai mitä olet mieltä?
Kyllä Rouva. Asu on oikein sopiva ja rintaliivit istuvat hyvin, vastasin.
Riitta otti kenkälaatikon, avasi sen ja antoi korkokegät minulle. Katsoin ja tutkin niitä hetken. Yllättäen huomasin, että ne olivat numeroa pienemmät mitä olin sovittanut. Sanoin sen Rouvalle. Rouva katsoi minua huvittuneena.
- Kokeile niitä kuitenkin. Tuossa on kenkälusikka avuksi.
Laitoin kengät jalkaani. Ne olivat selvästi liian pinet ja puristivat jalkojani.
- Laita nilkkaremmit vielä paikoilleen ja pistä lukot kiinni.
Asetin remmit kiinni ja painoin lukot paikoilleen.
- Kävele hieman niin nähdään miltä kävelysi näyttää ja miltä kengät tuntuvat.
Kävelin haparoivin askelin ympäri huonetta. Korot olivat todella korkeat ja vaikeuttivat kävelyä. sain olla todella tarkkana etten kaatuisi. Rouva katseli hetken haparointiani.
- Minä käyn huoneessani. Harjoittele sillä aikaa kävelyä.
Rouva poistui. Jatkoin kävelyä. Kengät olivat tosiaan liian pienet ja puristivat jalkojani. Hetken päästä Rouva palasi. Hän oli vaihtanut kevyempää ylleen. Hameen ja sukat tai sukkahousut.
- No miltäs ne tuntuvat? Kävelysi ainakin näyttää aivan kauhealta.
Rouva kengät ovat aivan liian pienet. Ne puristavat jaloissa, vastasin. Rouva istui sohvalle ja käski minut eteensä.
- Etkö muista mitä sanoin aikaisemmin. Minä tiedän mitä sinä tarvitset ja sinä tarvitset juuri tuollaiset kengät. Ne ovat aivan sopivat.
Mutta Rouva kengät puristavat, vastasin.
Rouva korotti ääntään.
- Kysyinko minä sinulta jotain? Sinä puhut vain silloin kun sinulta kysytään tai sitten pyydät lupaa puhua. Ja kuten sanoin kengät ovat juuri sopivat. Niiden pitääkin puristaa. Opit ymmärtämään millaista on kävellä koko päivän korkokengillä. Opit ymmärtämään ja arvostamaan naista. Me pidämme nämä kengät, eikä niit'ä vaihdeta. Onko selvä?
Kyllä on Rouva, vastasin.
- Hyvä. Tässä on avain lukkoihin ja se on minun hallussa, joten käytökselläsi voit vaikuttaa siihen milloin minua huvittaa avata lukot. Mutta sitten siirrymme seuraavaan asiaan.
Rouva otti sohvan vierestä ostamani leveän nahkapiiskan. Hän läymäytti sillä muutaman kerran tyynylle. Ääni pelästytti minua.
- No niin pikku runkkari Pekka. Katsotaan mihin tätä käytetään. Löytyisikö piiskalle mitään järkevää käyttöä? Mitä luulet?

Mitä luulin. Lapsena olin saanut vitsaa kun olin ollut tuhma. Mutta nyt aikuisena. Ei kai. En osannut vastata mitään. Rouva katsoi minua piiska kädessään. Hän läpytteli sitä vasten kämmentään.
- Sinä olet käyttytynyt rumasti, tuhmasti iljettävästi.Sellainen käytös pitää karsia sinusta pois. Ja parhaiten se käy tällä piiskalla. Olet käyttänyt alusvaatteitani ja runkkaillut täällä kodissani. Nyt sinulla on omat naisten alusasut ja lisää tulet saamaan. Saat käyttää niitä päivittäin. Mutta...
Rouva nauroi pitkään.
- Mutta runkkailla sinä et enää voi. Pidät jatkuvasti siveysvyötä päälläsi ja minula on avain. Ja se, että minä avaisin lukon tarvitaan paljon paljon muutakin kuin hyvä käytös.

Mitä siveysvyö päälläni yötä päivää. Töissäkin. Eikä Eihän sellista voi tapahtua. Enhän voisi mennä kavereiden kanssa ulos kaljalle tai pelaamaan. Ei, ei sellaista voi olla.
- Asetu tuolin taakse ja avaa bodyn alapää.
Katsoin Rouvaa ja piiskaa. Aikoiko hän todella? Siirryin tuolin taakse ja avasin bodyn.
- Nosta hame ylös ja pistä kätesi selkänojalle.
Rouva läpsytteli edelleen piiskalla kämmeneensä. Hiljain läps, läps soi korvissani. Nostin hameen ylös ja nojasin käsilläni selkänojaan.
- Pylly ylös esille. Muista aina kun kuulet tämän lauseen. Pylly ylös esille tee aina, muista aina näin. Ja teetkin sen nopeasti.
Nostin hieman persettäni ylös. Muutama kevyt läpsäys. Eihän se mitään. Harrastavathan muutkin pieniä piiskusleikkejä. Nehän antavat vain makua.
Rouva läpsytti piiskalla persettäni hiljaa. Puolelta toiselle. Sitten se loppui. Onneksi. Ei tuntunut missään ja nyt se oli ohi.
LÄPS,LÄPS,LÄPS. Rouva löi kovaa.
Ai se sattuu, sanoin ja pistin käteni eteen.
- Käsi pois heti. Totta kai se sattuu. Senhän pitääkin sattua. Eihän me muuten saada sinusta kitkettyä iljettäviä ajatuksiasi pois.
LÄPS,LÄPS,LÄPS.
Ai se sattuu lopeta täti, sanoin.
LÄPS LÄPS LÄPS LÄPS.
- Mikä minä olin?
Ja kolme sivallusta perään.
Rouva ei enää, pyydän
- Hiljaa. Otat aina piiskauksen vastaan nöyränä ja ylpeänä. Minä tiedän kuinka paljon tarvitset piiskaa. Ja minä huolehdin siitä, että myös saat piiskaa.
Ja taas kolme sivallusta. Perseeni kuumotti ja oli varmaankin aivan punainen.
Rouva lopetti ja tuli eteeni. Hän katsoi minua silmiin. Häpeissäni yritin kääntää katseeni, mutta rouva Käski katsoa suporaan silmiin.
- Olet ollut tuhma. Mitä sinä olet tehnyt?
katsoin Rouvaa. Hän vaati vastausta. Olen runkkaillut asunnossanne ja käyttänyt alusasujanne, vastasin.
- Millä sellaiset ajatukset saadaan päästäsi pois?
Rouva tuijotti minua. Hän läpsytti piiskalla kämmentään.
Piiskalla Rouva piiskalla ajautset saa pois, vastasin sen ainoan oikean vastauksen.
- Kuinka monta sivallusta tarvitset vielä nyt?
Kuinka monta sivallusta. En tietenkään yhtään. Perseeni oli jo saanut tarpeeksi. Mitä siis vastaisin? Montako kestäisin? Kaksi, kolme, enintään neljä.
Rouva, neljä kertaa on varmasti sopiva, vastasin.
- Siis yhteensä kymmenen. Minä olin ajatellut kuutta.
Rouva meni taas taakseni.
- Lasket kaikki selkeästi ja äänekkäästi. Sen jälkeen kiität opettavasta piisauksesta. Ymmärrätkö.
Kyllä ymmärrän rouva, vastasin.
Läps, yksi laskin äänekkäästi.
Läps, kaksi
Läps, kolme.
Piiska sattui, Sivallukset jatkuivat.
Läps, yhdeksän.
Läps, kymmenen.
Vihdoin se oli ohi. Perseeni oli aivan turta. Varmaan siellä oli hirveät jäljet.
LÄPS,LÄPS,LÄPS,LÄPS,LÄPS, piiska viuhui taas Huusin kivusta.
- Mitä unohtui?
Mitä unohtui. Ai niin kiitos unohtui. Kipu sai minut unohtamaan sen.
Kiitos Rouva opettavaisesta piiskauksesta, sanoin.
- Ole hyvä. Aseta nyt vaatteet kunnolla päällesi ja tyo taas lasi viiniä.
Tein kuten Rouva käski. Tarjoilin viinin hänelle.
- Mene nurkaan asennossa seisomaan ja mieti samalla kuinka aiot parantaa tapasi.
Ei auttanut muu kuin totella.
- No niin pikku runkkari. Tekisikö mieli ottaa kulli käteen?
En kerinnyt vastata.
- Näin aluksi piiskaa tulet saamaan usein jopa päivittäin. Sen ratkaisee käytöksesi ja minun mielialani. Jos minua huvittaa piiskata sinua niin minä piiskaan. Eikö olekin mukavaa. Ainakin minulla.
Rouva nauroi ja meni pois. Jäin nurkkaan miettimään tilannetta jossa olin kai korviani myöten.

Meni jonkin aikaa. Rouva palasi olohuoneeseen. Sain käskyn tulla hänen eteensä.
- Puristavatko kengät vielä?
Kyllä ne puristavat Rouva, vastasin ripeästi. Ehkä ripeys, nopeus ja tottelevaisuus päästäisi minut tästä piinasta.
- Kello on vasta noin vähän. Minä lähden ystävättäreni kanssa ulos. Sinä jatkat kuolutustasi. Tule perässäni niin näytän.
Hapuilevin askelin seurasin Rouvaa talon keskellä olevalle pitkälle käytävälle. Käytävän toisessa päässä oli videokamera. Ihmettelin miksi.

- Sillä aikaa kun minä huvittelen ulkona, sinä harjoittelet kameran edessä. Harjoittelet korkokengillä kävelyä. Kävelet kameran luo ja käännyt takaisin tänne. sitten taas käännyt ja kävelet toiseen päähän ja niin edelleen. Oletko ymmärtyänyt?
Kyllä olen Rouva.
- No niin aloita. Katsotaan miten se sujuu.
Kävelin käytävän päähän kameralle. Matkaa oli ehkä kymmenen metriä. Sitten käännyin ja toiseen päähän Kengillä oli vaikea kävellä. Jalkojani särki jo valmiiksi, ja persettä poltti vielä piiskaus. Rouva katseli hetken menoani.
- Sinulla on vielä paljon harjoiteltavaa. Eihän sinua voi vielä pitkään aikaan esitellä kellekään.
Mitä, Esitellä. Minua ei kyllä esiteltäisi kellekään.
Jatkoin kävelyä. Rouva meni käymään jossain. Vartin päästä hän palasi ja käski minun pysähtyä kameran luo.
- Harjoituksesi on seuraava. Harjoittelet naisellista kävelyä kameran edessä. Ensin puolitoista tuntia. Sitten sammutat kameran ja menet tekemään muita kotitöitä. Silität sängylläni olevat alusvaatteet ja peset likaiset alusvaatteeni käsin. Saat nuuhkia ja nuollakin niitä. Ajattele samalla sitä kuinka palvot ja palvelet minua ei vain hyvin vaan erinomaisesti.
Kun olet silittänyt ja pessyt alusasuni, niin tulet takaisn käytävälle ja käynnistät kameran. Harjoittelet taas puolitoista tuntia kunnes nauha loppuu. Jos en ole tullut siihen mennessä. Jatkat kotitöiden tekoa. Kyllä täällä siivoamista löytyy.
Olet ymmärtänyt kaiken?

Olin aivan paniikissa. Sanoin ymmärtäneeni, vaikka mieleni pyöri siellä sun täällä.
- Hyvä. Käynnistän nyt kameran. Voit aloittaa harjoituksen. Muista katsoa koko ajan kameraan. Pidä ryhti hyvänä ja älä missään nimessä vilkuile sivulle. Kellonhan näet käytävän päästä.
Niin ja muista naiselline lantion liike. harjoittele nimenomaan sitä.
Lähdin kävelemään käytävää pitkin. Käännös ja takaisin kameraan päin. Rouva katseli hetken. Sitten hän lähti.
- Muista olla kiltti poika äläkä ajattele mitään tuhmia ja iljettäviä ajatuksia. Ai niin voi olla, että tulen vasta puolen yön jälkeen, mutta sittenhän on jo uusi vuorokausi ja ehkä silloin on jo aika päivän piiskaukselle. Käytetään toista piiskaa. Saat vähän vaihtelua.

Sitten kuului perään naurua. Ovi kolahti kiinni. Seurasi hiljaisuus.
Kop, kop, kop kop. Vain korkojen kopina parkettia vasten kaikui käytävässä.