Koska olette kertoneet raskaudesta?

Pitäisitkö asian itselläsi jos tuleekin ilmi että on tulimuna tai keskenmeno?
Vai haluaisitko jutella asiasta esim äitisi kanssa?
Kyllähän jokainen tietää että positiivisen raskaustestin jälkeen voi käydä miten vaan, vai pelkäätkö että sua syytetään siitä että olet turhaan lavannut heille lapsenlapsia jos kerrot, ja tuleekin keskenmeno?
Ymmärrän kyllä että Facebookissa ei heti julkaista kuvaa positiivisesta testi (vaikka jotkut niin tekee ja sekin ihan jees), mutta en sitä etteikö voisi lähimmille puhua asiasta.
Ei se kertominen lisää keskenmenon riskiä.

Itse olen äidille kertonut heti kun testi on näyttänyt plussaa, muille sitten pikkuhiljaa, ja asia on ollut julkinen np-ultran jälkeen.

Kerroin isovanhemmille viikoilla 8 ekan neuvolan jälkeen ja ystäville viikolla 12 nt ultran jälkeen. Jokainen tekee miltä parhaaksi näkee.

Noinhan se asia kyllä on miten molemmat kerroitte. Minulla on takana yksi tuulimuna ja kaksi keskenmenoa, näitä menetyksiä olen toki käsitellyt perheen kanssa ja totta kai myös sen takia tuntuu, että en haluaisi herätellä "turhia" toiveita taas ennen kuin asiaan hieman saanut varmuutta lisää. Asiaa on aika raskasta puida taas mikäli tämäkin raskaus päättyy jotenkin huonosti. Ei minua kukaan keskenmenoista mitenkään syytellyt ole, hullun kuuloista että joku edes niin voisi tehdä.

Mutta ehkäpä iloisen uutisen kerron isovanhemmille ja sisaruksille ensi viikolla varhaisultran jälkeen :)

Itse olin suunniltaan onnesta kuin tein positiivisen testin!
Kerroin ihan kaikille, ystäville,kavereille,tutuille,sukulaisille,naapureille, työkavereille kaikille!
Sitten kun tuli keskenmeno niin oli hirvittävän rankkaa kertoa siitä kaikille, harmitti silloin että miksi piti asiasta kailottaa eikä kertoa vain tärkeille ihmisille.
Vielä pitkän ajan kuluttua jotkun kyseli että mites raskaus sujuu kun en ollut muistanut tai nähnyt kyseistä ihmistä, kyllä tuntui pahalta..

Seuraavan kerran kerroin ihan kaikille vasta rv 12 jälkeen..
Jotkut tosin saattoivat aavistaa jotain kun tupakanpoltto loppui seinään:)

Omille vanhemmille ja molempien sisaruksille ollaan kerrottu aina joskus rv 7-8 aikoihin ja yleiseen tietoon sitten nt-ultran jälkeen. Nyt on tosin jo rv 17 eikä raskaudesta tiedä kuin yksi ystävistäni, kun ei olla pitkään aikaan nähty.

Me on kerrottu vanhemmille rv 12-16 vähän fiiliksen mukaan, hyville ystäville (3-4 henkilöä yhteensä9 jo aiemminkin. Yleiseen tietoon vasta rakenneultran jälkeen. Meistä tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta, mutta ei se meiltä mitenkään pois ole, jos joku kertoo aiemminkin, saati sitten millään muotoa huonompi ratkaisu.

Nyt neljäs lapsi tulossa ja rakenneultra on ensi viikolla. ;)

Me kerrottin jotakuinkin viikolla 6 lähimmille sukulaisille ja yhdelle ystävälle jonka kanssa oli suunniteltu kaljottelureissua just sille päivälle kun plussatesti tuli tehtyä.

Mä halusin kertoa senkin vuoksi, että jos tulee keskenmeno / tuulimuna, haluaisin siihenkin saada keskusteluapua näiltä samoilta ihmisiltä.

Joidenkin suhtautuminen hiukan kummastutti - eivät ilmeisesti itse pitäneet sopivana kertoa niin varhaisessa vaiheessa. Nämä olivat oma äitini ja tämä kaljottelukaveri. Ihmettelen vaan että kuinka olisin sitten selitellyt illanviettoa mehulasin äärellä???

vanhemmille kerroimme viikon positiivisen testin jälkeen ja kavereille varmaan rv 10 tienoilla.

RV10 kun osui jouluaatto kohdalle niin saatiin sitten vähä niinkuin joululahjana tuleville isovanhemmille ja muulle suvulle.

No esikoisesta kerroin kolmelle luottoystävälle melkolailla plussaamisen jälkeen. Ihan vaan, jos olisi tullut keskenmeno tmv. niin heidän kanssaan olisi sekin sitten varmasti käyty läpi.

Omille vanhemmille asia ilmoitettiin isänpäiväkortilla viikkoja ollessa joku 15 kasassa. Sisaruksilleni samaan aikaan. Ottivat uutisen positiivisesti ja ilman hössötystä, tosin asuvat eri paikkakunnallakin, ei ollut kyseessä todellakaan eka lapsenlapsi ja muutenkin ovat jalat-maassa-tyyppejä.

Viimiseksi kerrottiin kavereille, töissä, anopille ja muille miehen puolen suvulle. Kerrottiin jouluna, kun viikkoja oli joku 22 ja miehen sisko oli juuri saanut lapsen. Tämä lapsi kun oli sukunsa ensimmäinen lapsenlapsi ja anopin tapa hössöttää oli meidän mielestä jo sivusta katsottuna rasittavaa. Muutenkin olemme mieheni kanssa hänen vanhempiensa kanssa etäiset. Ja kun anoppi höyrysi uuden vauvan kimpussa, niin unohti minut melko tehokkaasti onneksi siinä sivussa ja sain olla suhteellisen rauhassa.

Nyt toista odotellaan ja kohta 12 viikkoa on kasassa ja ensimmäinen ultra aivan kohta. Pari luottokaveria tietää tällä hetkellä. Töissä ja perheille ei olla vielä kerrottu.

Töissä ajattelin kertoa asiasta kohtapuolin ihan käytännön asioiden takia jos ultrassa on kaikki ok. Mies saa hoitaa omalle suvulleen kertomisen sitten kun haluaa (kun ei tosiaan juuri tekemisissä olla) ja itse ajattelin taas ilmoittaa asiasta isänpäiväkortin yhteydessä.

Harmittaa vain, kun kukaan muu ei ole miehen lähipiirissä tällä hetkellä raskaana ja en jaksaisi hänen äitiään sen enempää kuin nytkään. En edes muista, milloin tämä ihminen on soittanut minulle ja nähdäänkin vain kaksi-kolme kertaa vuodessa. Huoh...

Itse kerroin kun tein positiivisen testin, eli joskus rv4 :) Itse uskon siihen että kaikki mikä tapahtuu, sillä on tarkoitus.. Nyt yli rv30 joten nyyttiä ootellessa :) Tsemppiä odotukseen, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

No kannattaa kertoa niille, joille kertoisi mahdollisesta keskenmenostakin. Se on kuitenkin 10-15 prosenttia, mikä todetuista raskauksista menee kesken ja pääosa näistä siinä kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana, joten ei nyt ihan minimaalinenkaan osa. En siis tarkoita mitenkään pelotella, mutta kyllä se keskenmenon mahdollisuus olemassa on. Meillä ei asiasta stressattu, mutta kerroimme vain läheisimmille ihmisille. Niin siinä sitten kävikin, että ensimmäinen raskaus paljastui tuulimunaksi. Mutta toisesta raskaudesta syntyi ihana poika. :)

Tuleville isovanhemmille ja miehen siskolle kerrottiin heti varhaisultran jälkeen, kun oli varmaa että alkio siellä on ja oikeassa paikassa ja syke näkyi.
Mies halusi kertoa parille luottoystävälleen mahdollisimman pian - oli puhunut heille myös siitä, kun lasta tehtiin kaksi vuotta ilman tärppiä. Kertoi siis joskus noin rv 9 tai 10 maissa muistaakseni.
Rv 10 oli yhden pirskeet, joiden isäntäpariskunnalle kerrottiin sinne mennessämme - he tiesivät pitkästä yrityksestämmekin, ja ihan käytännön syistä oli hyvä kertoa ettei vesilinjani herättänyt turhaan huomiota.
Nt-ultran jälkeen (rv 12 )on kerrottu muille kavereille sitä mukaa kun luonteva tilaisuus on tullut eteen. Tulevalle isomummolle kerrottiin myös kun nähtiin. Nyt rv 16 ja ensi viikolla on pakko kertoa töissäkin, tulevien projektien suunnittelun takia. En tiedä miksi töissä kertominen on niin vaikeaa... en haluaisi että alkaa mikään hössötys ja ärsyttävä massulässytys ja kyseleminen, mutta toisaalta pelkään myös että reaktiot on tyyliä 'oliko pakko just nyt, ollaan hieman pulassa'.

Itse olen raskaana 6 viikolla ja asiasta kerroin vanhemmille. Joillekkin se tuntuu liian aikaiselta , mutta me jaamme perheessä kaiken. Toki keskeenmeno riski on vielä suuri , mutta uskoisin että vanhempani huomaisivat sen aika äkkiä että olen raskaana.

Minulla rv 12 5 enkä ole vielä julkistanut tietoa, kuin perheelleni, mieheni perheelle ja lähimmille ystäville. Katsoo nyt sitten milloin tästä tulee julkista

Täällä rv 8 6, heti plussan jälkeen noin rv 5 kerrottiin läheisimmille ystäville, ja eilen minun vanhemmilleni. Uskalsi jo kertoa, kun varhaisultra takana 8 1 ja hyvin oli kasvanut ja syke löytyi! Äitini oli jo arvannutkin, eli ihan hyvä kun itse kerrottiin kuitenkin.. Varmaan np-ultran jälkeen julkistetaan muillekin tai kun sen jälkeen sopiva hetki tulee.

Varhaisultra oli 7 1 ja siellä kaikki toistaiseksi ainakin hyvin, pieni oikeassa paikassa ja syke näkyi. Tarkoituksena oli kertoa sen jälkeen jo vanhemmille, mutta jotenkin ei vieläkään uskaltanut..ensi pe varattu alkuraskaudenultra ( silloin 10 4) ja taas on päätetty, että mikäli silloinkin kaikki ok, niin sitten kerrotaan :D Saas nähdä kuis käy, toivotaan parasta :)

Sellaisen kertomuksen lisään, että ensimmäistä kun odotimme, niin emme kertoneet kenellekään ennen sitä maagista rv12, koska oli ne keskenmenon pelot ja muut... Sitten ehdimme juuri kertoa isovanhemmille, kun se keskenmeno tulikin rv 12 jälkeen :(
Esim oman äiti reaktio oli aika vaisu ja siitä mielenikin pahoitin, mutta äiti sanoi, ettei hän osaa oikein surra asiaa, josta vasta kuuli, ettei ollut oikein ehtinyt vielä edes sisäistää sitä, että meille tulee vauva, kun tämä vauva jo menikin.
Ymmärsin sen kyllä.
Nyt odotamme taas ja ajattelimme kertoa selvästi aiemmin, jotta isovanhemmatkin ehtivät odotuksen ajatukseen paremmin mukaan, koska tiedämme, etei se rv12 takaa mitään.