Syksy on monille meistä vuodenajoista se, joka eniten ns. pännii. Illat pimenevät yhä aikaisemmin ja aamut valkenevat yhä myöhemmin.
Alavireys saattaa yllättää tai jopa alakulo. Mikä neuvoksi meille ikäihmisille, joilla on monenlaisia vaivoja ja vastuksia?
Harrastukset on tietty hyvää terapiaa ja tämä tietsikkahan on meille ikinörteille erinomaista terapiaa.
Mutta sittenkin jotain puuttuu.
Musiikki on ehtymätön terapian lähde ja kun tarkoin kuuntelee laulujen sanoja, niin sieltä laululyriikasta löytyy paljon todellisia helmiä.
Minua on paljon elähdyttänyt yksi laulu, amerikkalainen ikivihreä slowfox, joka alkaa sanoilla "Dream when the day is blue" vapaasti suomennettuna "Haaveile, kun päivä on alavireinen".
Siis haaveilu, unelmointi ja visiointi ovat terapiaa parhaimmillaan.
Jos joku nyt sanoo, että haaveilu ja unelmointi ovat naisten touhuja, niin hän erehtyy pahan kerran.
Kaikki kehitys perustuu haaveisiin ja unelmiin. Ei mitään uutta synny ilman haaveilua ja unelmointia.
Paras yritysjohtajakin on sellainen, joka muiden johtajankykyjensä lisäksi on hyvä visionääri. Täytyy osata pysähtyä miettimään miltä tulavaisuus näyttää ja miten siihen omaan tulevaisuuteensa voisi vaikuttaa. Siis haaveilla ja unelmoida.
Unelmoida voi myös menneisyyden muistoilla. Mikä onkaan parempaa terapiaa, kuin muistella niitä hyviä hetkiä hetkiä elämässään. Kaikilla meillä on varmasti niitäkin.
Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen yritti serveerata suomalaisille unelmointia viime eduskuntavaalien alla. Hän toi idean Amerikasta. Se oli hyvä idea, mutta vastustajat ampuivat sen alas puhumalla Urpilaisen unelmahötöstä. Siitä ei kuitenkaan ollut perimmältään kysymys, vaan siitä, että me oppimisimme unelmoimaan siitä hyvästä, mitä me haluaisimme oikein ja jalat maassa.
Tänä päivänä saamme kuulla uutisissa usein siitä, miten jonkun tai joidenkin unelmat ovat toteutuneet. Esimerkkinä tuore tapaus, jossa pari nuorta miestä on myydyt miljardilla eurolla perustamansa yrityksen, joka tekee tietokonepelejä.
Sekin oli varmasti nuorten miesten unelma menestyä sillä bisneksellä ja se toteutui.
Siis hyvät hyssykät unelmoikaa ja haaveilkaa, kun päivä on alavireinen tai ihan muuten vaan. Se on virkistävää ja vie ajatukset pois arjen harmaudesta.
Alavireys saattaa yllättää tai jopa alakulo. Mikä neuvoksi meille ikäihmisille, joilla on monenlaisia vaivoja ja vastuksia?
Harrastukset on tietty hyvää terapiaa ja tämä tietsikkahan on meille ikinörteille erinomaista terapiaa.
Mutta sittenkin jotain puuttuu.
Musiikki on ehtymätön terapian lähde ja kun tarkoin kuuntelee laulujen sanoja, niin sieltä laululyriikasta löytyy paljon todellisia helmiä.
Minua on paljon elähdyttänyt yksi laulu, amerikkalainen ikivihreä slowfox, joka alkaa sanoilla "Dream when the day is blue" vapaasti suomennettuna "Haaveile, kun päivä on alavireinen".
Siis haaveilu, unelmointi ja visiointi ovat terapiaa parhaimmillaan.
Jos joku nyt sanoo, että haaveilu ja unelmointi ovat naisten touhuja, niin hän erehtyy pahan kerran.
Kaikki kehitys perustuu haaveisiin ja unelmiin. Ei mitään uutta synny ilman haaveilua ja unelmointia.
Paras yritysjohtajakin on sellainen, joka muiden johtajankykyjensä lisäksi on hyvä visionääri. Täytyy osata pysähtyä miettimään miltä tulavaisuus näyttää ja miten siihen omaan tulevaisuuteensa voisi vaikuttaa. Siis haaveilla ja unelmoida.
Unelmoida voi myös menneisyyden muistoilla. Mikä onkaan parempaa terapiaa, kuin muistella niitä hyviä hetkiä hetkiä elämässään. Kaikilla meillä on varmasti niitäkin.
Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen yritti serveerata suomalaisille unelmointia viime eduskuntavaalien alla. Hän toi idean Amerikasta. Se oli hyvä idea, mutta vastustajat ampuivat sen alas puhumalla Urpilaisen unelmahötöstä. Siitä ei kuitenkaan ollut perimmältään kysymys, vaan siitä, että me oppimisimme unelmoimaan siitä hyvästä, mitä me haluaisimme oikein ja jalat maassa.
Tänä päivänä saamme kuulla uutisissa usein siitä, miten jonkun tai joidenkin unelmat ovat toteutuneet. Esimerkkinä tuore tapaus, jossa pari nuorta miestä on myydyt miljardilla eurolla perustamansa yrityksen, joka tekee tietokonepelejä.
Sekin oli varmasti nuorten miesten unelma menestyä sillä bisneksellä ja se toteutui.
Siis hyvät hyssykät unelmoikaa ja haaveilkaa, kun päivä on alavireinen tai ihan muuten vaan. Se on virkistävää ja vie ajatukset pois arjen harmaudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun en mainitsemaasi laulua löytänyt, voisiko se olla Dream, when you're feeling blue? By Ella Fitzgerald.
Pelkillä haaveilla ei saavuta miään.
Noin olen minäkin kokenut elämäni aikana. Unelmat antavat kuin siivet jotka nostavat yli arjen, tuon arjen josta kuitenkin pidän. Usein huomaan ajatusteni liikkuvan aivan muissa asioissa kuin siinä mitä rutiininomaisesti suoritan. Kimmokkeen ne ovat saaneet, joko lukemastani tai kuulemastani.
Toki joskus joudun palaamaan ja pysähtymään,...mitä olinkaan tekemässä, mutta en anna sen häiritä.
Aikanaan haaveilin maalle muutosta luontoon perheeni kanssa, ja tilaisuuden tullessa toteutimme sen. Olen varma, että ne vuosikymmenet (30) antoivat lapsillenikin sen tervehenkisen pohjan, jonka elämä maatilalla eläimineen ja luonnonmukaisine töineen antoi.
Haaveilu ja unelmointi liittyy paljolti myös harrastukseeni, maalaamiseen. Siinä voi irtaantua arjen vaatimuksista, ja kumota jopa painovoimankin! Voi pensselillä luoda tunnelmia joissa elää sillä hetkellä, joita ilman elämä olisi joskus liian suorituspaineista!
Kirjoittaminenkin antaa mahdollisuuden kuvata sielunliikkeitään milloin runojen muodossa, milloin ilmaista palstalla syntyneitä tunteitaan vapaasti.
Kannustan aloittajan ajatusta antaa unelmille ja haaveillekin siivet!
Unelmilla on taipumus toteutua. Toteutuneet unelmat ovat valtava voimavara, hyvissä muistoissa uusien unelmien kasvualusta. Elämän ei tarvitse olla unelmaelämää, jossa saa unelma-ammatin ja unelmaperheen ja -talon. On ihanaa tuntea, että on jonkin toisen ihmisen unelmiin vastannut, se antaa elämän merkityksellisyyden vakuutuksen.
. Liian moni maapallolla joutuu vain unelmoimaan rauhasta tai terveydestä. Mutta niin kauan kuin on unelmia, on myös toivoa. Pienikin unelma kantaa toivon siivin.
Unelmat ovat lahja ihmiselle, unelmassa voi poistua tai paremminkin irtautua hetkellisesti kaikesta.
Kuten jo Ramoona mainitsi unelmista tulee totta, on vain vilpittömästi oltava 'vakavissaan' ja elettävä totuudenmukaista unelmaa.
Minulle tällainen helpotuksen paikka löytyy poikkeuksetta metsästä, sieltä lähtee rukoukset ja tulee elämään voima.
Eivät kaikki ihmiset pysty edes poistamaan pahoja ajatuksia mielestään, saati päästä niistä koskaan eroon, sellaisten käsitykset unelmista ovat aivan luku sinänsä.
Siinä vaiheessa kun ihmiseltä karisee unelmat mahdollisuus paremmasta huomisesta, niin toisten autettavaksi siinä on iso riski joutua.
Tulee mieleen watussiheimon mies, jota turisti upeasta mersustaan kuvasi. Watussilla oli kasveista koottu asu ja puukeihäs, mutta ilmeet hänellä kertoivat; tässä on vapaamies.