Uudelleen synnytys

Mulla on tismalleen sama tilanne kun sulla. Synnytyksestä on reilu vuosi ja sain sulkijalihaksen repeämän imukuppisynnytyksen seurauksena. Normaali olo ei ole vieläkään. Seksi sujuu onneksi jo hyvin mutta kauan siihen meni. Mua kiinnostais kans kuulla kokemuksia toisesta synnytyksestä pahan repeämisen jälkeen.
Itse aion kyllä vaatia sektion. En uskalla ottaa riskiä että sama toistuu uudelleen ja niin pahat traumat siitä ekasta jäi. Sain vielä masennuksen kaupan päälliseksi.

Meillä myös pikkukakkonen toiveissa mutta tuo synnytys mietityttää todella paljon kun se sektiokin pelottaa. Tuo alapää kuitenkin muistuttaa itsestään joka päivä erilaisilla vaivoilla joten tuskin alatiesynnytys on mun kohdalla vaihtoehto.

Miten olet henkisesti selvinnyt tuosta kokemuksesta ja saitko apua jostain?

Pystyn vastaamaan aloittajan kysymykseen ensi vuoden maaliskuussa, kunhan pikkukakkonen syntyy :D

Ensimmäisessä synnytyksessä tuli 3. asteen repeämät (peräsuolen sulkijalihakseen ja lisäksi emättimeen syviä repeytymiä sisäpuolelle). Oli minun onneni että oli epiduraali, joten ei se repeäminen sattunut ja oli kätevä myös ommella synnytyksen jälkeen. Yli tuntihan siinä korjailussa meni.

Tuleva synnytys kieltämättä pelottaa ensimmäistä enemmän juuri siksi, että paha repeäminen on koettu. Istuminen oli epparin ja noiden muiden vaurioiden takia tuskaa reilun kuukauden, minkä ajan napsin kipulääkettä selvitäkseni koko päivästä. Kipua oli jonkin verran neljän kuukauden ajan. Paranin kyllä onneksi ennalleni.

Luin joskus jonkin tilaston, että uudelleen pahasti repeämisen todennäköisyys olisi tilastollisesti muutaman prosentin luokkaa. Toisaalta 3.-4. asteen repeämiä väitetään yleensäkin tulevan todella harvoin, alle 0,5 % synnyttäjistä. Kävi siis p*ska mäihä. Senkin olen kuullut, että jos käy yhtä pahasti kuin ensimmäisellä kerralla, on korjaaminen toisella kerralla vaikeampaa.

Sittenhän se nähdään. Rohkea rotan syö...

Ja juu, minäkin lukisin mielenkiinnolla toisten kokemuksia, jos joku on jo rohjennyt synnyttää toisen kerran alateitse. Alateitse aion kuitenkin synnyttää jatkossakin, jos ei sille ole mitään pätevää estettä.

Mulle gynekologi sanoi että hänen käsityksensä mukaan jos sulkijalihas on katkennut kokonaan niin alatiesynnytystä ei suositeltaisi enää. Siitähän voi jollain mennä pelkkiä säikeitä mutta mun tapauksessa hajosi kokonaan.

Ja toipuminen oli todella kamalaa, mäkin söin kipulääkkeitä pitkään ja kävely alkoi sattumaan. Istumaan en pystynyt pitkään aikaan ja vielä kuukausienkin päästä autossa istuminen oli tosi inhottavaa. Menkkojen aikaan alapää särkee ja tuntuu painetta varsinkin tuolla välilihan seudulla. Entiselleni en totisesti ole parantunut enkä taida koska synnytyksestä on jo aikaa niin paljon. Ja mitä henkiseen puoleen tulee niin vieläkin se synnytys pyörii mielessä joka ikinen päivä ja itkettää vieläkin. Pelkään että nämä möröt vainoaa mahdollisessa seuraavassa raskaudessa jos siihen ikinä uskaltaudun. Ja paheneeko nämä pysyväksi jääneet ongelmat uuden raskauden aikana? Sekin pelottaa kun pidätyskyky on jäänyt huonoksi.

Kokemuksia, anyone?

up

Toisen asteen repeymä plus syvä emättimen repeämä lukee papereissa. Alapää vaivasi raskausaikana todella paljon. Ei voinut harrastaa seksiä. Johtuen kuulemma raskausajan hormooneista. Toinen synnytys meni kepeesti. Ei mitään vaivaa alapäässä 5 min. synnytyksen jälkeen. Seksi parempaa kuin ekan synnytyksen jälkeen. Kuulemma toinen synnytys voi jotenkin venyttää tmv. sitä arpea ja näin parantaa alapään tilannetta.

Mä en kyllä ottaisi riskiä pidätyskyvyn menettämisestä. Kukaan lääkäri ei voi varmasti sanoa etteikö repeä uudelleen ja voi se kertaalleen korjattu sulkijalihas kärsiä vaikka pahoja repeämiä ei uudestaan tulisikaan. Elämää on synnytysten jälkeenkin enkä halua elää avanteen kanssa enkä paskavaippojen.