1v kovat kiukku/itkut

Kaipaisiko vain seuraa ja virikkeitä? Mitä teette yhdessä? Missä tilanteissa itkut tulevat? Itkeekö ulkoillessakin?

Tuon ikäinen alkaa olla jo niin iso, että kaipaa paljon seuraa ja pitäisi olla vähän "säpinää" valveillaoloaikana. Myös unta 1-vuotias ei tarvitse enää niin paljon kuin aiemmin, joten voisiko itkuun olla syynä pelkkä pitkästyminen? :)

Tänään tuo itku tuli juuri ennenkuin nukahti. Oli siis niin väsynyt. Ja tuo itku alkoi jo ulkona missä oli muitakin lapsia. Jotenkin vaan niin masentavaa kun ei saa toista rauhoitettua vaikka mitä teksi.

Niin ja yleisesti mielestäni meillä on paljon virikkeita. Ulkoillaan kaksi kertaa päivässä. Itkut saattavat tulla jos jokin asia ei mene niinkuin hän haluaa.Hämmystyttää vain se, että miten voi olla niin voimakas rektio.

Tissi pois kokonaan.

Meillä tämä kakkonen on varsin pippurinen tapaus ollut aina, etenkin äitiä kohtaan on kaikki surut ja murheet purettu. Meidän pieni on jo nyt 2v ja pikkuhiljaa alkaa hänenkin sielunelämää ymmärtämään. Hän on semmonen heiluri, kaikki on joko tosi hyvin ja loistavasti tai aivan päin seiniä ja se kyllä kuuluu ja silloin raivotaan niin, että oksat pois.

Joskus tuossa vuoden kieppeillä alkoi selkeät semmoiset oman tahdon osoittamiset ja kun se oma tahto on niin himputin vahva, että välillä huudetaan ihan holtittomana ja sylihän ei silloin kelpaa, ku käpy palaa. Meille siihen tepsi ainoastaan se, että lopetin sen syliin ottamisen, puhun rauhallisesti "ok, sua kiukuttaa nyt, kiukuttele rauhassa mutta tätä et saa. Tule äitin syliin sitten, kun rauhoitut". Sillä kiukutteluajat alkoivat lyhentyä. Raivoaa siis pahimmat höyryt lattialla ja hakeutuu syliin sitten, kun itse sitä kaipaa ja sitten sylitellään murheet pois. Viimeksi tänään neiti vetasi hepulit, kiukutteli ja oikein huusi lattialla "en lopeta, minä haluan huutaa". Huusi vartin ja tuli sitten syliin ja selosti nyyhkyttäen "minä huutasi, helpotti!" (hänellä onneksi tuota puhetta jo tulee hyvin, niin voidaan asioita sitte käydä läpi).

Viettäkää aikaa yhdessä, välissä jätä kotihommat yms. ja pyhitä ihan kaksinkeskeistäkin aikaa vaikka palikkatornia rakennellen. Mutta jos hän on luonteeltaan sellainen, ettei halua syliä siinä vaiheessa kun raivostuu, anna hänelle mahdollisuus purkaa ensin kiukkuaan yksin, turvallisesti. Voit puhua rauhoittavasti, kuvailla sanoin tunteita ja antaa hänelle aikaa rauhoittua. Sitten, kun hän haluaa läheisyyttä, ota syliin ja lohduta.

Kiitos vastauksista.
Meillä ei siis vielä puhuta, joten se hankaloittaa tilanteen purkua.
Ja imetystä en vielä lopeta kun se on meille tärkeä juttu, sen asian ehtii tehdä myöhemminkin. Tulisen luonteen kanssa on opittava elämään ja eiköhän se sitten helpota kun toinen osaa ilmaista itseään.

Elin moisen kanssa ja tuskastuttavaahan se oli. Meillä nuo raivarit päätyivät vain tajunnan menetykseen, jonka jälkeen lapsi olikin niin poikki, että ei enää itkenyt. Vähän ristiriitaista oli, että jossakin vaiheessa sitä alkaa toivomaan, että mene nyt taju, että päästään tästä harmituksesta yli, kun oli toisaalta niin ilkeä katsoa kun toinen pidättää henkeään niin että kupsahtaa.

Sitten ne vain loppuivat. Pari vuotiaana oli enää tavallista uhmaa, ei holtitonta rääkymistä (suhteellista tiedän, minä ajattelen että on tavallista, vaikka monet muut ovat kauhuissaan nähdessään tämän raivostuvan, mutta hepä eivät olekaan nähneet sitä aikaa kun se todella raivostui...). Kun kognitiiviset taidot ovat parantuneet, on alkanut hallita itseään paremmin. Puhumisella niinkään ollut mitään tekemistä, osasi tämäkin osoittaa ja pyytää yhdellä sanalla asioita jo silloin kun oli paha tuo raivoaminen. Mutta uskon, että on vain muuten tullut omat taidot paremmiksi hillitä itseään.

Tuon ikäinen alkaa jo näyttämään omaa tahtoa. Tissittämisessä ei ole mitään pahaa, mutta olen myös sitä mieltä, että jos pienestä opettaa siihen, että aina kun inahtaa, tuupataan tissi suuhun, niin lapsi oppii tottakai että sillä kiukuttelulla saa tahtonsa läpi. Oletko varma että sinulta tulee vielä kunnollista maitoa? Lapsi voi sitten jo protestoida sitäkin, jos ei kunnon maitoa heru, tuntee olonsa petetyksi ja kiukuttelee lisää. Kun lapsi on väsynyt, ja se harmittaa, hän odottaa että imetät, ja kun et imetä, alkaa huuto. Lapsi ei ymmärrä, ettet sinä ymmärrä mitä hän tarkoittaa jollain asialla, kun hän ei osaa sitä sanoin ilmaista. tissin sijasta voisi kokeilla vaikka leipäpalaa tai hedelmäsosetta, jos kiukku on ihan vain nälkää, eikä oma maitosi riitä sitä enää tyydyttämään.

kokeileppa alkaa vaikka laulamaan hiljaisella äänellä kun itkut alkaa, tai aloitat lukemaan kirjaa ääneen. Pian kiukku unohtuu ja lapsi keksittyy siihen mitä sinä teet. Ei lapselle tarvitse aina antaa huomiotaan vaikka itkisi, ellei siis mitään varsinaista syytä itkulle ja raivolle ole. ei se tee sinusta huonoa äitiä. Näin lapsi pikkuhiljaa oppii, ettei saa itkulla kaikkea periksi, tai että itkupotkuraivarit palkitaan jollain hyvällä.

Keskustelu on liusunut oudoille raiteille tuolla alempana.
Surane-äiti, varmistaudu nyt ensin että pikkuisella on varmasti kaikki hyvin. Esim. virtsatietulehdus tai jokin muu kipu tai vaiva (ehkä hampaan puhkeaminen) pientä huudattaa selvästi. Käy ensin neuvolassa ja sitten lääkärillä, tarvittaessa labrassakin, jotta voidaan olla varmoja kaIken olevan hyvin. Omani kolme eivät tuon ikäisenä koskaan-ikinä kiukutelleet tai huutaneet muuta kuin kipeänä. Voithan myös koehoitaa yhtenä päivänä kipulääkesupolla ja seurata, onko lapsi hyväntuulisempi.