Yksi lapsista on vuosia sitten saanut vanhemmiltaan lahjana kiinteistön, josta on maksettu lahjavero. Mikä arvo kiinteistölle määrätään vanhempien kuoltua, jos se on otettava suosiolahjana huomioon toisten lakiosuutta laskettaessa? Onko se lahjaverotuksessa määrätty arvo?
Suosiolahjan arvo?
Vastausta odottava
8222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu on, sitä ei indeksoida mitenkään. Summa käännetään suoraan euroiksi kiinteällä kertoimella.
Eli johtaahan tämä vähän outoihin lopputuloksiin jos aikaa on kulunut vaikkapa parikymmentä vuotta.
Esim. kiinteistö lahjoitettu vuonna 1980, arvo silloin 300 000, euroina 50 456 euroa suoraan muunnettuna.
Vaikka oikeasti vuoden 1980 300 000 euroa on nykyarvoltaan euroissa noin 135 000 euroa kun otetaan huomioon inflaatio.
Vaikka oikeasti vuoden 1980 300 000 MARKKAA on nykyarvoltaan euroissa noin 135 000 euroa kun otetaan huomioon inflaatio.
Mutta eikös ole niin, ettei yli kymmenen vuotta sitten annettuja lahjoja enää oteta huomioon, ELLEI lahjoittaja testamentilla nimenomaisesti muuta määrää.
Tällaista säännöstä ei perintökaaresta taida löytyä.
Vielä palaan kysymykseeni. Mistä saa lahjoituksen antohetken arvon? Onko se lahjaverotuksessa verottajan määräämä lahjoitetun kiinteistön arvo?
Se on lahjan käypä arvo antohetkellä. Sen saa esim. lahjaverotuksessa määrätystä arvosta (joka perutuu käypään arvoon).
Ei löydykään perintökaaresta, mutta oikeuskirjallisuudessa on kohtuullisena aikarajana pidetty kymmentä vuotta. Kohtuussyyt saattavat kuitenkin oikeuttaa ottamaan huomioon sitäkin vanhemmat luovutukset huomioon suosiolahjana. Tällöin kuitenkin edellytetään erityisiä perusteluja.
Pääsääntö on siis se, ettei yli kymmenen vuotta sitten tehtyihin oikeustoimiin voi vedota.
Meidän tapauksessamme käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja otti pesänjaossa vuonna 2007 huomioon yhdelle sisarukselle vuonna 1978 annetun suuren kiinteistölahjan. Isän puolelta se katsottiin suosiolahjaksi ja arvostettiin saantohetken arvoon. Isän jälkeen kuollut äiti määräsi testamentilla oman puolikkaansa ennakkoperinnöksi, joka oli arvostettava jakohetken arvoon. Näin tehtiin.