onko narsisti herkkä persoona

Mutta mies on niin umpirehellisen oloinen ja kertoo kuinka tärkeä olen hänelle. Puhumme kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja olemme uskoutuneet vaikeissakin asioissa toisillemme. Silti nämä jotkut asiat vaivaa minua. Emme ole juuri muita tavanneet, vanhempiamme kylläkin. Mutta esim joulun hän on viettänyt ja viettää nytkin vanhan perheensä kanssa. Minun kanssa nähdään joulukirkossa, ei muuta. On niin kaksi jakoinen olo itselläni. Kun ollaan kaksin niin kaikki on hyvin mutta sitten välillä alan ajatella näitä asioita. Varsinkin sitä että miksi emme seurustele. Ei kuulemma kuitenkaan johdu siitä ettenkö olisi riittävä. Kun ollaan yhdessä niin että hänen ja minun lapset on mukana niin hän on jatkuvasti lasten kanssa ja minä unohtunut sivuun. Samoin ihmettelen sitä että hän antaa läheisyyttä usein vain kun itse haluaa sitä. Olen pyytänyt halauksia ja hierontaa mutta se ei ole useinkaan käynyt jos ei hän itse halua. Samoin kaikki mitä teemme yhdessä viikonloppuisin on sitä mitä hän haluaa tehdä. Jos ehdotan jotain niin se ei usein käy. Olemme kyllä siinä suhteessa samanlaiset että tykkäämään samoista asioista mutta silti hän aina päättää missä menemme. Sitten vielä oudoksuttaa se, että hän ei tule minun luokseni arkena kuin nopeasti käymään (jolloin rakastelemme) mutta muuten hän juurikaan ole innostunut näkemään. Minä kerron usein hänelle että kaipaan ja ikävöit häntä mutta hän ei ole koskaan vastannut samalla tavalla. Sitten kun meillä on vapaa viikonloppu tulossa niin hän kyllä haluaa sen kokonaan viettää kanssani ja olla yhdessä. Silloin käymme mökillä, urheilemme ja teemme kaikkea muuta kuin käymme ihmisten ilmoilla. Mikä on kyllä minun mieleeni. Jos hän joskus haluaa lähteä viihteelle niin se tapahtuu ilman minua. Miksi näin? Pitäisikö minun alkaa jo miettiä muuta kun nämä asiat on jo vaivanneet aika kauan ja tässä on kuitenkin minun ja lastenkin tulevaisuus kyseessä.. Pidän hänestä itsestään kyllä todella paljon ja yhteenmuuttokin houkuttaa mistä joskus on puhuttu mutta miksi tällainen omituinen käytös vieläkin?

Mistä tiedän kirjoitti:

Mutta mies on niin umpirehellisen oloinen ja kertoo kuinka tärkeä olen hänelle. Puhumme kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja olemme uskoutuneet vaikeissakin asioissa toisillemme. Silti nämä jotkut asiat vaivaa minua. Emme ole juuri muita tavanneet, vanhempiamme kylläkin. Mutta esim joulun hän on viettänyt ja viettää nytkin vanhan perheensä kanssa. Minun kanssa nähdään joulukirkossa, ei muuta. On niin kaksi jakoinen olo itselläni. Kun ollaan kaksin niin kaikki on hyvin mutta sitten välillä alan ajatella näitä asioita. Varsinkin sitä että miksi emme seurustele. Ei kuulemma kuitenkaan johdu siitä ettenkö olisi riittävä. Kun ollaan yhdessä niin että hänen ja minun lapset on mukana niin hän on jatkuvasti lasten kanssa ja minä unohtunut sivuun. Samoin ihmettelen sitä että hän antaa läheisyyttä usein vain kun itse haluaa sitä. Olen pyytänyt halauksia ja hierontaa mutta se ei ole useinkaan käynyt jos ei hän itse halua. Samoin kaikki mitä teemme yhdessä viikonloppuisin on sitä mitä hän haluaa tehdä. Jos ehdotan jotain niin se ei usein käy. Olemme kyllä siinä suhteessa samanlaiset että tykkäämään samoista asioista mutta silti hän aina päättää missä menemme. Sitten vielä oudoksuttaa se, että hän ei tule minun luokseni arkena kuin nopeasti käymään (jolloin rakastelemme) mutta muuten hän juurikaan ole innostunut näkemään. Minä kerron usein hänelle että kaipaan ja ikävöit häntä mutta hän ei ole koskaan vastannut samalla tavalla. Sitten kun meillä on vapaa viikonloppu tulossa niin hän kyllä haluaa sen kokonaan viettää kanssani ja olla yhdessä. Silloin käymme mökillä, urheilemme ja teemme kaikkea muuta kuin käymme ihmisten ilmoilla. Mikä on kyllä minun mieleeni. Jos hän joskus haluaa lähteä viihteelle niin se tapahtuu ilman minua. Miksi näin? Pitäisikö minun alkaa jo miettiä muuta kun nämä asiat on jo vaivanneet aika kauan ja tässä on kuitenkin minun ja lastenkin tulevaisuus kyseessä.. Pidän hänestä itsestään kyllä todella paljon ja yhteenmuuttokin houkuttaa mistä joskus on puhuttu mutta miksi tällainen omituinen käytös vieläkin?

Lue lisää

Ja vielä jatkan.. Olen muutaman kerran ollut jo eroamassa ja sanonut sen. Hän on siinä tilanteessa alkanut kehua minua. Olen aina hyötynyt jäämään koska olen juuri aina odottanut kuulevani noita ihania asioita itsestäni. Miksei hän voi kehua ja arvostaa normaalioloissa? Pitääkö uhata aina erolla että saa kuulla itsestä hyvää. Kyllä sitä hyvää kuulee joskus muutenkin, mutta ehkä enemmän vihjauksia miten pitäisi muuttua. Tämä on tosi vaikeaa kun olen kyllä häneen rakastunut enkä sille voi tietenkään mitään. Ja hankalinta on se,että tulen näkemään miestä useamman kerran viikossa vaikka eroaisimmekin.

Mistä tiedän kirjoitti:

Mutta mies on niin umpirehellisen oloinen ja kertoo kuinka tärkeä olen hänelle. Puhumme kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja olemme uskoutuneet vaikeissakin asioissa toisillemme. Silti nämä jotkut asiat vaivaa minua. Emme ole juuri muita tavanneet, vanhempiamme kylläkin. Mutta esim joulun hän on viettänyt ja viettää nytkin vanhan perheensä kanssa. Minun kanssa nähdään joulukirkossa, ei muuta. On niin kaksi jakoinen olo itselläni. Kun ollaan kaksin niin kaikki on hyvin mutta sitten välillä alan ajatella näitä asioita. Varsinkin sitä että miksi emme seurustele. Ei kuulemma kuitenkaan johdu siitä ettenkö olisi riittävä. Kun ollaan yhdessä niin että hänen ja minun lapset on mukana niin hän on jatkuvasti lasten kanssa ja minä unohtunut sivuun. Samoin ihmettelen sitä että hän antaa läheisyyttä usein vain kun itse haluaa sitä. Olen pyytänyt halauksia ja hierontaa mutta se ei ole useinkaan käynyt jos ei hän itse halua. Samoin kaikki mitä teemme yhdessä viikonloppuisin on sitä mitä hän haluaa tehdä. Jos ehdotan jotain niin se ei usein käy. Olemme kyllä siinä suhteessa samanlaiset että tykkäämään samoista asioista mutta silti hän aina päättää missä menemme. Sitten vielä oudoksuttaa se, että hän ei tule minun luokseni arkena kuin nopeasti käymään (jolloin rakastelemme) mutta muuten hän juurikaan ole innostunut näkemään. Minä kerron usein hänelle että kaipaan ja ikävöit häntä mutta hän ei ole koskaan vastannut samalla tavalla. Sitten kun meillä on vapaa viikonloppu tulossa niin hän kyllä haluaa sen kokonaan viettää kanssani ja olla yhdessä. Silloin käymme mökillä, urheilemme ja teemme kaikkea muuta kuin käymme ihmisten ilmoilla. Mikä on kyllä minun mieleeni. Jos hän joskus haluaa lähteä viihteelle niin se tapahtuu ilman minua. Miksi näin? Pitäisikö minun alkaa jo miettiä muuta kun nämä asiat on jo vaivanneet aika kauan ja tässä on kuitenkin minun ja lastenkin tulevaisuus kyseessä.. Pidän hänestä itsestään kyllä todella paljon ja yhteenmuuttokin houkuttaa mistä joskus on puhuttu mutta miksi tällainen omituinen käytös vieläkin?

Lue lisää

Pikaisesti tulee mieleen sitoutumattomuus, ei ole vielä valmis tai kykene tunnepohjan suhteeseen. Asia kannattaisi ottaa suoraan puheeksi. Yhteenmuuttoa ynnämuuta ei kannata kiirehtiä, jos kumppani ei osoita arvostavansa parisuhdettanne.

Mistä tiedän kirjoitti:

Mutta mies on niin umpirehellisen oloinen ja kertoo kuinka tärkeä olen hänelle. Puhumme kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja olemme uskoutuneet vaikeissakin asioissa toisillemme. Silti nämä jotkut asiat vaivaa minua. Emme ole juuri muita tavanneet, vanhempiamme kylläkin. Mutta esim joulun hän on viettänyt ja viettää nytkin vanhan perheensä kanssa. Minun kanssa nähdään joulukirkossa, ei muuta. On niin kaksi jakoinen olo itselläni. Kun ollaan kaksin niin kaikki on hyvin mutta sitten välillä alan ajatella näitä asioita. Varsinkin sitä että miksi emme seurustele. Ei kuulemma kuitenkaan johdu siitä ettenkö olisi riittävä. Kun ollaan yhdessä niin että hänen ja minun lapset on mukana niin hän on jatkuvasti lasten kanssa ja minä unohtunut sivuun. Samoin ihmettelen sitä että hän antaa läheisyyttä usein vain kun itse haluaa sitä. Olen pyytänyt halauksia ja hierontaa mutta se ei ole useinkaan käynyt jos ei hän itse halua. Samoin kaikki mitä teemme yhdessä viikonloppuisin on sitä mitä hän haluaa tehdä. Jos ehdotan jotain niin se ei usein käy. Olemme kyllä siinä suhteessa samanlaiset että tykkäämään samoista asioista mutta silti hän aina päättää missä menemme. Sitten vielä oudoksuttaa se, että hän ei tule minun luokseni arkena kuin nopeasti käymään (jolloin rakastelemme) mutta muuten hän juurikaan ole innostunut näkemään. Minä kerron usein hänelle että kaipaan ja ikävöit häntä mutta hän ei ole koskaan vastannut samalla tavalla. Sitten kun meillä on vapaa viikonloppu tulossa niin hän kyllä haluaa sen kokonaan viettää kanssani ja olla yhdessä. Silloin käymme mökillä, urheilemme ja teemme kaikkea muuta kuin käymme ihmisten ilmoilla. Mikä on kyllä minun mieleeni. Jos hän joskus haluaa lähteä viihteelle niin se tapahtuu ilman minua. Miksi näin? Pitäisikö minun alkaa jo miettiä muuta kun nämä asiat on jo vaivanneet aika kauan ja tässä on kuitenkin minun ja lastenkin tulevaisuus kyseessä.. Pidän hänestä itsestään kyllä todella paljon ja yhteenmuuttokin houkuttaa mistä joskus on puhuttu mutta miksi tällainen omituinen käytös vieläkin?

Lue lisää

Teillä on kuitenkin niin hyvät välit, että ei tule riitaa? Tiedoksi: narsisti ei varsinaisesti osaa riidellä, mutta on erittäin impulsiivinen. Kuulostaa siltä, että mies vetää teidän suhteessanne. Onko sinulla itselläsi yleensä vahvoja mielipiteitä? Jos on, miten hän suhtautuu siihen? Uskoisin, että jos mies olisi narsisti, se näkyisi jotenkin kyllä.

Mutta jos hän nyt on noin johtava ja määräilevä ja sinä selvästi alistettu häneen nähden, niin eikö sinun kannattaisi miettiä syytä siihen, miksi sinä et saa itseäsi riittävästi näkyviin ja kuuluviin.

Tietenkään kenenkään kanssa ei ole pakko olla.

Mistä tiedän kirjoitti:

Ja vielä jatkan.. Olen muutaman kerran ollut jo eroamassa ja sanonut sen. Hän on siinä tilanteessa alkanut kehua minua. Olen aina hyötynyt jäämään koska olen juuri aina odottanut kuulevani noita ihania asioita itsestäni. Miksei hän voi kehua ja arvostaa normaalioloissa? Pitääkö uhata aina erolla että saa kuulla itsestä hyvää. Kyllä sitä hyvää kuulee joskus muutenkin, mutta ehkä enemmän vihjauksia miten pitäisi muuttua. Tämä on tosi vaikeaa kun olen kyllä häneen rakastunut enkä sille voi tietenkään mitään. Ja hankalinta on se,että tulen näkemään miestä useamman kerran viikossa vaikka eroaisimmekin.

Lue lisää

Ihan selkeitä narsismin piirteitä. Oma exäni tosin siinä mielessä päinvastainen, että hän halusi muuttaa yhteen hetinytvälittömästi, ja kaiken muunkin oli tapahduttava mahdollisimman nopeasti. Miehen tarkoitus oli saada mut loukkuun mahdollisimman pian, etten suinkaan ehtisi huomaamaan mikä hän todellisuudessa on. Mua varoteltiin miehestä kyllä, mutta sinisilmäisyys ja rakastuminen kun on samassa päässä niin siinä ei paljoa toisten puheita kuunneltu.
Narsisti kehuu, ei siksi, että sulle tulis siitä hyvä ja kiva olo, vaan siksi, että kuulee "niin sinäkin olet ihana" "niin sinäkin olet rakas" jne jne jne.
Meillä meni yleensä niin, että niin kauan kun minä jaksoin omatoimisesti miestä kehua, mua ei kehuttu sanallakaan. Sitten kun minä en sanonut mitään, alkoi mies kehumaan minua.
Jos tosiaan on narsistisesta ihmisestä kyse, erolla uhkailulla ei varsinaisesti ole mitään merkitystä näiden kehujen kanssa. Hän todennäköisesti alkaa katsomaan itselleen jo uutta "uhria", siltä varalta, että satut vaikka oikeasti jättämäänkin. Narsisti tarvitsee elääkseen kehuja ja huomiota. Jos ei sitä saa omalta kumppanilta, sitä haetaan muualta, mutta joka tapauksessa jossain.

Kyllä on eronnut ja näen välillä exääkin. Tiedän eron syyt, jotka ei kyllä ole ihan selkeitä kenellekään. En usko että palaisivat yhteen koska olisihan se jo varmaan tapahtunutkin.

Mistä tiedän kirjoitti:

Kyllä on eronnut ja näen välillä exääkin. Tiedän eron syyt, jotka ei kyllä ole ihan selkeitä kenellekään. En usko että palaisivat yhteen koska olisihan se jo varmaan tapahtunutkin.

Lue lisää

Selvittämättömät välit entiseen on paha juttu. Tahtovat kuulemma toistaa... Siksi olisi hyvä, että se asia olisi selvä...

Selvittämättömät kirjoitti:

Selvittämättömät välit entiseen on paha juttu. Tahtovat kuulemma toistaa... Siksi olisi hyvä, että se asia olisi selvä...

Nainen jätti kun huomasi tykkäävänsä naisista. Mutta ei sitten asia ilmeisesti olekaan niin.

Voih! Hänen pitää valita. En hyväksyisi tuota. Ehkä ihan jossain erityistapauksessa, mutta tuossa tilanteessa voisit vaatia valitsemaan. Laita rajat. Sano syyksi, että entisen vaimon olisi pitänyt päättää ajoissa, mitä haluaa ja koska on valinnut niin kuin teki, niin on vastuussa omista valinnoistaan ja seurauksista. Entinen saa hakea avustajat muualta.

En hyväksyisi, että oma miesystäväni olisi entisellä vaimolla työssä. Minullakin olisi projekteja, jotka vaativat käsipareja...

Jos tuosta tulee riita, niin anna tulla, mutta pakota valitsemaan. Älä anna mielistelyn vaikuttaa tilanteeseen, vaan vaadi tekoja. Onhan hän aikuinen mies. On eri asia olla omien lasten elämässä isänä edelleen, kuin entisen vaimon apupoikana. Käytä sanoja ja näytä miehelle hänen saamattomuutensa, joka ilmenee hänen käytöksestään. Sano hänelle, että tahdot itsellesi ihan oikean miehen ja kysy, onko hänestä siihen.

Noin se mies toimii juurikin siitä syystä, kun sinä olet uhannut erolla. Exä kehuu kyllä taatusti, kun mies auttaa arkipäivän asioissa. Narsisti ei tarvitse edes isoa kehua, riittää että sanot vaikka "Kiitos kun veit roskat", pelkästään se jo riittää pönkittämään narsistin itseluottamusta!