Vauva nukkumaan

Haloo, vauva on VIIDEN VIIKON ikäinen! Kauheeta kun ei ole itsenäistynyt vielä! Jospa vain nyt siirrät omat vapaudenkaipuusi ja periaatteesi syrjään edes hetkeksi ja annat pienen nukahtaa kainaloon missä tuntee olevansa turvassa.

Ota vauva viereen. Anna nukkua turvallisimmassa paikassa minkä hän muuten vielä uppo-oudossa maailmassa tietää. Näin vauvan perusturvallisuus kehittyy, ja kun jän on vanhempi, niin hyvän perusturvallisuutensa ansiosta nukkuu levollisesti itsekseenkin. Vielä hän ei pysty käsittämään omaa erillisyyttään sinusta. Kun vauva on nukahtanut, ota kirja, avaa tv tai kudo, tai mitä nyt sit haluatkin tehdä. Joko vauvan vieressä tai toisessa huoneessa. Vauva on vsin hetken pieni ja tarvitseva, ole ne hetket hänen kanssaan. Näin varmistat myös sen, että joskus sinulla on luottavainen taapero, joka antaa sinulle sitä omaa aikaa.

Toiset vauvat tuntuu olevan sellaisia, että nukahtavat helposti minne vain ja milloin vain. Meidän on ollut juuri tuollaisia, että ensimmäiset kuukaudet on kaivattu kovasti sitä läheisyyttä ja lämpöä. Yksi hyvä kikka, jolla vauvan sai joskus nukkumaan omaan sänkyynsä, oli imettää häntä oman peittonsa alla sylissä ja nostaa lämmin käärö kokonaisuudessaan sitten pinnikseen. Silloin vauva ei herännyt lämpötilan vaihtumiseen. Jonkun olen kuullut laittaneen herätyskellon tikuttamaan pinnikseen, että vauva tulkkaisi niitä sydämen sykkeeksi tai äidin käytetyn paidan, jotta tuoksu olisi turvallinen jne. Tai imetä makuullaan ja kun vauva nukahtaa, vilahdat vaivihkaa peiton alta pois ja jäisikö hän siihen nukkumaan, saat jotain iltaisin/päivisin tehtyä. Yöksi ota viereen, jos yöunet menee siihen, että venkoilette nukkumispaikkojen kanssa :D

Ei noin pienen kuulukaan nukahtaa yksin sänkyynsä. Pieni vauva tarvitsee turvan ja avun nukahtamiseen. Hän on ollut maailmassa 5 viikkoa ja mieti hetki miltä tuntuu kun lasketaan turvallisesta sylistä yksin kylmään sänkyyn!

Meillä tuo tän hetkinen 11 kk taaperon alku on aina pienestä pitäen ollut hyvä nukkuja. Sain mm. "opetettua" hyvin päivän ja yön eron niin että vastasyntyneestä 3 kuukauden ikään asti nukuttiin päikkärit aina sohvannurkassa ja illalla yöunet omassa sängyssä. Näin ollen liekö tuurista vauva ajoitti pisimmän unipätkänsä yö aikaan alkaen klo 23 illalla.
0 kk-1 kk iässä pisin pätkä tarkoitti meillä 4-5 tunnin unia putkeen.
1,5 kk alkoi nukkumaan jo 6-7 tuntia putkeen.
3 kk iästä 9-10 tuntia putkeen.
5 kk iästä tähän asti 12 tuntia.

On tietty ollut kausia että heräilee yöllä jumppaamaan kun on uusia taitoja tullut. Mutta ne kaudet kestää noin kaks viikkoo ja rauhoittuu kunnes tulee uus isompi taito. :D

Mutta kun nukuttelin sohvan nurkkaan nukkumaan niin imetin siinä vieressä, kun vauva nukahti hiivin vierestä pois. Kun nukutin omaan sänkyyn niin nukutin alussa sylissä ja kun oli nukahtanut niin siirsin omaan sänkyyn ja olin aina käärinyt peittoon ettei tulis tuota lämmönvaihtelua.

3 kk iässä kun nukutin jo omaan sänkyyn päikkäritkin niin tein sillai et pidin sylissä siihen asti että alkoi silmät lurpsimaan ja sitten laskin sänkyyn. Yleensä jäi sinne hiljaa ja nukahti itsekseen, mutta välillä piti ottaa takaisin ja pitää vielä hetki. Näin ollen oppi nukahtamaan itse! Ja siitä lähtien en ole syliin nukuttanut.

Meillä lapset on viety aina tissillä nukahdettuaan omaan sänkyyn. Olohuoneessa olen aina imettänyt ja sieltä sitten kannettu makuuhuoneeseen pinnasänkyyn. Kun ei tissille enää nukahtanut, vietiin samalla tavalla omaan sänkyyn, nukahtivat sinne. Esikoisella tämä kävi 1kk ikäisenä, kuopuksella 2kk ikäisenä. Yöllä olen imetyksen jälkeen siirtänyt vauvat aina omaan sänkyyn.

Meillä oli tommoista ihan samalaista... Kun vielä söi öisin niin oli ihan sula mahdottomuus saada omaan sänkyynsä, koska heräsi heti kun häntä siirsi. Illalla nukahti rinnalle ja siitä vielä sai jotenkin keploteltua vauvan omaan sänkyyn nukkumaan (en olisi edes uskaltanut jättää meidän sänkyyn) mutta yöllä ei sitten niin millään. Ainoa minkä keksin avuksi oli,että vauva oli peittonsa sisällä koko ajan. Söi ja siirsin peiton sisällä omaan sänkyyn niin ei tullut sitä lämpötilavaihtelua. Tämäkin toimi hetken,mutta sitten alkoi taas ja annoin vauvan nukkua vieressä. Siinä kyllä hieman kärsi omat unet aluksi, mutta opin kyllä nukkumaan vauvan kanssa, mutta kokeilin kyllä siirtää omaankin sänkyyn.

Nyt poika on jo 1v2kk eikä nukahda edelleenkään itsekseen. Omaan sänkyyn opetin nukahtamaan 6kk ikäisenä,kun ei syönyt enää öisin. Nukutustaistelut kesti 1-1,5h mutta oppi lopulta nukahtamaan omaan sänkyyn.
Meillä on nukkuminen ollut aina tuolle vähän haasteellinen juttu joten tiedän tarkalleen tunteesi,mutta vauva on vielä kovin pieni :) Jos vaan mahdollista niin anna nukkua vieressä niin helpottuu ja jaksat itsekkin paremmin. Kannattaa kokeilla osaatko nukkua vauva vieressä vähän aikaa. Itse ainakin huomasin että kyllä se siitä :)

Aloittaja; ihan kuin meidän tyttö! :-D
Aikani yritin samaa rumbaa, lopulta otin vaan heti suoraa viereen ja imetin siinä, siihen nukahdettiin vierekkäin (siis yöllä) ja siitä heräsi yöllä imemään.
Päiväunille vaunuihin ja äiti lenkille, tai sitten vierekkäin sänkyyn. Rinnalla nukahti ja äitikin siinä taisi päivätirsat vedellä.
Yöunille meno sitten oma tarinansa! Tyttö virkeä kuin peipponen tuonne yli puolenyön, ennen sitä ei tarvinnut edes yrittää! Nukkui sitten aamuun kahdeksaan.
Poika taas rauhallinen jässäkkä. Aina tyytyväinen ja nukkui ilman minkäänlaisia vaikeuksia.
Lapsilla on niin erilaiset temperamentit heti alusta. Alkuun yritin tytön kanssa väkisin vääntää, stressasin ja pidin itseäni epäonnistuneena äitinä! Kun annoin periksi ja hyväksyin tilanteen, kaikki alkoi sujua. Sanottakoon vielä, että tytöstä kasvoi aito B-ihminen, eli yökukkuja ja aamulla nousu on tuskan takana. Poika taas tullut äitiinsä, aamun virkku -illan torkku.
Kyllä se siitä. Vauvasi on kovin pieni vielä ja tarvitsee valtavasti läheisyyttä ja turvaa. Tuo aika menee niin kovin nopeasti ohi, ja ennenkuin huomaatkaan on teillä jo teini-ikäinen jonka kanssa alkaa sitten ne toisenlaiset huolet! Nauti vauvasta ja joka hetkestä!

olen tehnyt samoin, kuin "fisut" eli, syöttänyt olkkarissa ja sit omaan sänkyyn. viereen en oo ottanu ollenkaan, sylissä pitänyt jos tarvetta. Tyttö nyt 2,5kk ja nukahtaa parhaiten omaan sänkyyn. Jos illalla menee pitkäks nukkumaan meno, niin sit huudetaan.

en ole ottanut siksi viereen, että nukun tosi levottomasti, mies sanoo, että välillä tulee nyrkkiä ja välillä potkua, eli en uskalla ottaa vauvaa viereen jos nukun. onneksi meille sattui tälläinen yksilö joka haluaa nukkumaan omaan rauhaan=) sylissä vain torkahtelee. Mutta siis se oikea ajoitus on ainakin meillä kaiken a ja o, jos kerkiää tulemaan yliväsymys, niin sitten ei se uni enään tule niin helposti.

oon kans sillä kannalla, että anna nukkua vierellä. Mulla 10-kuinen poika ja jälkeen päin harmittaa miten mulla oli pakkomielle saada hänet omaan sänkyyn jo vauvana kun pelkäsin että tottuu liikaa mun vieressä nukkumiseen ym. sitä panikoi ihan turhia esikoisen kanssa. Mutta vastasyntynyt on niiiin pieni ja tarvii oikeesti äitin kainaloa!
Ota pinnis vaikka ilman laitaa sun sängyn viereen, ja siirrä lasta välillä sinne. Siinä vaiheessa kun haluat hänet sinne kokonaan nukkumaan, joka yö, se vaatii pari iltaa huuta, valitettavasti. Laita hänet omaan sänkyyn äläkä luovuta. jos aina luovutat, hän oppii tietämään että tulet kuitenkin luovuttamaan.
Mun poika alkoi nelikuisena protestoimaan kun vanhan tavan mukaan vain laskin hänet sänkyyn tutti suussa. Pari iltaa taputin pyllylle kunnes rauhottui, lähdin pois. Kun huuto alkoi taas, taputin kunnes rauhottui. Toistin niin kauan kunnes nukahti. Kolmantena iltana ei enää huutanut. Tee mitä tahansa tarvitsee rauhoittaaksesi poikaasi, mutta pidä huoli että hän nukahtaa ilman apua. Kun olet johdonmukainen ja pysyt samoissa tavoissa, hän oppii parissa illassa. Älä luovuta, se sekoittaa vauvaasikin.

Meidän poika oli pari ekaa kuukautta paniikissa heti jos oli hereillä eikä ollut tissi suussa. Oli todella läheisyydenkipeä, ja käytännössä tarkoitti sitä, että asui tissillä päivät, ei varsinaisesti syönyt, mutta halusi siinä olla lähellä ja lutkuttaa turvassa. Sitten jos nukahti sänkyymme, hiivin omiin hommiini, ja kun heräsi, sama juttu. Sohvalla jos syötin, mies kuskasi mulle evästä ja vettä kun en päässyt siitä lähtemään. Lueskelin, kattelin telkkaria tai kannettavaa tietsikkaa.

Ei puhettakaan että olisin saanut omaan sänkyynsä nukkumaan, raukka oli ihan peloissaan tästä maailmasta, vain äidin rinnalla oli turvassa. Se oli minulle raskasta aikaa, oli väsynyt ja itkeskelin paljon, mutta hyväksyin tilanteen ja tein kaikkeni että pojalla olisi hyvä olla. Ystäväni lohdutti ja sanoi viisaasti, että juuri nyt ei tarvitse jaksaa mitään muuta kuin olla vauvaa varten, eikä kannata ajatella että miten "pidemmän päälle" on järkevintä, vaan elää tässä hetkessä, ja tilanteet muuttuu vauvan kanssa itsestään niinkuin on tarkoitus.

Jossain vaiheessa, olisko ollu n.3kk iässä, nukahdettuaan oman peiton mutkassa rinnalleni, sain siirrettyä pojan sänkyynsä nukkumaan (pinnis oli kiinni minun sängyssä). Se oli hieno hetki :D Siitä lähtien tuo kikka toimi! Ja meillä oli myös sellaiset "sisävaunut" olkkarissa, johon myöhemmin myös nukahti kun ne hytkyivät mukavasti. Joskus 5-6kk iässä ei enää vaunut kelvanneet päikkäripaikaksi, vissiin kävivät ahtaaksi kun ei sopinut kääntyilemään kunnolla, joten siitä lähtien on nukkunut niin päikkärit kuin yöunetkin omassa sängyssään ja nukahtanut nopeasti ihan itsekseen kun vaan vie sänkyyn. Äitini oikein ihmettelee että ei paljon tartte "nukutella" tuota lasta :D Nyt siis poika 8kk ja on edelleen hyvä nukahtamaan, yöllä tosin heräilee edelleen kerran tai pari syömään.

Eli kärsivällisyyttä ja voimia vaan vauvan kanssa! Kaikkein tärkeintä on taata noin pienelle turvallinen olo, ja omasta mukavuudesta kannattaa tinkiä jos suinkin jaksaa! Se tuottaa tulosta ja hyvän pohjan tulevaisuudelle. Vauvasta kasvaa luottavainen ja tyytyväinen lapsi kun on vauvana saanut kokea turvallisuutta ja läheisyyttä niin paljon kuin tarvitsee, toiset enemmän kuin toiset.