Elikkä olen siis 17v poika/mies lukion toisella ja olen 160cm pitkä. Kukaan ei siis minua kiusaa pituuden takia, vaan tunnen itseni aina vittuuntuneeksi omasta pituudestani vaikka en itse sille voi mitään. Murrosikä alkoi ~13v joten myöhästyneestä murroiästä ei ole kyse, vaan yksinkertaisesti "huonoista" geeneistä, sillä vanhempani ovat lyhyitä (äiti 156cm ja isä 165cm). Tiedän kyllä sen ettei ihmisen pituus ratkaise sitä minkälainen ihminen on ja senkin että voin vielä kasvaa armeijassa. Ja tyttöystäväkin löytyy joka aina yrittää piristää jos pituuteni "masentaa" muttei sekään aina "auta". Eli onko täällä muita jotka ovat "todella lyhyitä" kanssani ja osaisivat antaa vinkkejä jotka voisivat piristää?
Ps sori kirjoitusvirheistä koska puhelin
Ps sori kirjoitusvirheistä koska puhelin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä huoli, voit mahd. kasvaa vielä muutamia senttejä 21 ikävuoteen asti, ja on varmasti olemassa vielä lyhyempiäkin samanikäisiä ihmisiä :)
Tunnen itse ainakin muutaman samanikäisen tyypin jolla on mahtavat 150 senttiä pituutta, eivätkä luultavasti kasva siitä enää yhtään.
Pituus ei ole naisille kaikki kaikessa.. Mutta miten pitkä tyttöystäväsi on?
Hahhah mikä hukkapätkä. Sun vanhemmat varmasti häpeää sinua, syytä olis...
tydy on 157cm :)
No jos haittaa niin paljon, niin korvaa se lihaksilla.
http://www.bodybuilding.com/fun/leecha1.jpg
Salilla olen siis käynyt jo reilun vuoden, eli aloitin sen jälkeen kun pituutta on tullut max 5mm vuosi. Ja nyrkkeilyäkin harrastan ihan omaksi huviksi enkä kompensoidakseni mitään