Minä tiedän, tulen rakastamaan sua aina.
En näin palavasti kuin nämä viime vuodet, mutta sydämessäni tulet aina olemaan.
Minä tein ja annoin kaikkeni sinulle, se ei riittänyt.
Ehkä riittikin, ei vain ollut tarkoitettu kulkea samaa polkua.
Toivon, että löydät onnen.
Minä löydän, tiedän sen.
Eilen tuli hetki jota pelkäsin, en jaksa odottaa enää.
Hyvä niin, sanoit sinäkin.
Ei ollut meidän hetki, ei meidän aika.
Ehkä ensi elämässä.
Ikävöin, pitkään.
monet kerrat vielä kaipaan, tiedän.
Kestän.
En kiellä rakastavani.
Haavat, aika parantaa.
Pakko.
Elämä jatkuu, erillään.
Rakastan silti.
Aina.
Kestän.
Muista minut, minä muistan sinut.
Löydät onnen.
Minäkin, aikanaan.
En näin palavasti kuin nämä viime vuodet, mutta sydämessäni tulet aina olemaan.
Minä tein ja annoin kaikkeni sinulle, se ei riittänyt.
Ehkä riittikin, ei vain ollut tarkoitettu kulkea samaa polkua.
Toivon, että löydät onnen.
Minä löydän, tiedän sen.
Eilen tuli hetki jota pelkäsin, en jaksa odottaa enää.
Hyvä niin, sanoit sinäkin.
Ei ollut meidän hetki, ei meidän aika.
Ehkä ensi elämässä.
Ikävöin, pitkään.
monet kerrat vielä kaipaan, tiedän.
Kestän.
En kiellä rakastavani.
Haavat, aika parantaa.
Pakko.
Elämä jatkuu, erillään.
Rakastan silti.
Aina.
Kestän.
Muista minut, minä muistan sinut.
Löydät onnen.
Minäkin, aikanaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eihän mitään voi olla, jos kumpikin ei sitä halua, mutta jotenkin aina pistää silmään nuo "löydät uuden onnen" tai "olet löytänyt uuden onnen/rakkauden". Jos varsinaista tietoa ei toisen elämästä ole tai siitä mitä hän tuntee ja haluaa, tällaiset fraasit tuntuvat jokseenkin holhoavilta tai jopa vähättelevältä. Varsinkin, jos tilanne on jatkunut jo pitkään, niin ettei mitään suhdetta tai toisen elämään kuulumista ole ollut joko koskaan tai joskus kauan sitten, niin mistä se toivottelija voi tietää vaikka toisella olisi ollut se rakkaus ja onni jo pitkään, ehkä jo vuosia. Vähättelyllä tarkoitan juuri sitä, että tällaisilla toivotteluilla helposti mitätöi tai vähättelee toisen mahdollista jo pitkäänkin kestänyttä uutta suhdetta, joka saattaa olla juuri se hänen ainoa, oikea, aito rakkautensa.
Ei koskenut siis pelkästään tätä tekstiä, vaan ylipäätään näitä toivotteluja, joita palstoilla suht usein näkee.
itsekin sanoin tuossa lopussa vähän väärin. Kuinka pitkään suhdetta ylipäätään voi pitää uutena? Jos suhde on jatkunut useamman vuoden, niin ei sitä oikein minään kovin uutena suhteena voi pitää, vaan pikemminkin jo melko vakiintuneena ja jatkuvana ja pitkäkestoisenakin sikäli, että mitä pidempään suhde jatkuu sitä todennäköisemmin se myös tulee jatkumaan jatkossakin.
Ei se aina ole noin.
Minun hänellä oli suhde pitkään kanssani ja rakastin häntä .Oli muka meidän elämässä mutta olikin muita joihin panosti jo vuosia. Mikä näistä on se rakkaus suhde. Mikä näistä on se joka kestää.
Toivon että se minkä hän valitsi.
Ei se minkä hän jätti
sanonutkaan, että koskisi välttämättä tätä tilannetta. Kirjoitin tuon pohdintani vain tähän, vaikka muissakin vastaavissa teksteissä samaa olen ajatellut. Eikä koske myöskään mun tilannetta tuo. En missään tuollaisissa (onneksi) ikinä ole ollut mukana, että moneen suuntaan rakkaussuhteita olisi. Mä olen yhden ihmisen ihminen ja ne mun suhteet on aina siihen perustuneet myös toisen puolelta. En alkaisi mihinkään tuollaiseen, mutta jokainen toki itse päättää ja tietää mikä itselle sopii ja mitä on valmis hyväksymään.
Meidän kohdalla esteet kunnon suhteelle on toisenlaiset. Ei se perus, että toinen on varattu tai ei tuntisi samoin.
Olemme olleet osa toistemme elämää pitkään, molemmat rakastetaan toisiamme. On vain esteitä, miksi se ei onnistu. Kumpikin on vapaa, eikä toista ole.
Siksi toivon hänenkin löytävän onnen, samoin omalla kohdalla.
voisi sanoa, että kohdattiin väärään aikaan, väärässä elämässä.
Itse, eikä hänkään, nähnyt järkeä pitkittää tätä enää. Joskus on saatava loppu jos ei tulevaisuutta ole.
Tämä oli meidän loppumme.
Elämät jatkuu, erillään.
Rakastaen, ikävöiden.
Haavat, ne paranee ajan kanssa.