olen lähellä romahdusta

Sen isompi pudotus kun velka hanat pannaan kiinni. Kiina tulee velkapapereiden ja kanssa ja sanoo rahat tänne .... Höttöön perustuva amerikan talous romahtaa ja kiinalaiset saavat Capitolin haltuunsa.

Yrityksesi pilkata survivalismia ilmiönä tai minua henkilönä ei onnistu. Jos olisin lähellä romahdusta, en myöskään valmistautuisi määrätietoisesti ja harkitusti vaan olisin masentunut ja kyvytön toimimaan. Survivalistin ensimmäinen ja tärkein väline on oma mieli, jonka vahvuus ja terveydentila ratkaisee kaiken muun valmistautumisen onnistumisen. Preppaus on jatkuvaa valmistautumista, positiivisin mielin tietäen, että lopputulos on onnistunut selviytyminen läpi mistä tahansa kriisistä kun töitä selviytymisen eteen on tehty pitkän aikaa ennen kriisin alkamista.

Olen täysissä henkisissä ja fyysissä voimissa, joten jaksan tehdä ja teen täysillä töitä joka päivä valmistautumisen kanssa. Teen kuivalihaa, kartutan vesivarastoja, ostan tarvikkeita, koluan metsissä etsimässä sopivia väliaikaisia bol-paikkoja, teen tiedusteluretkiä autiotaloille ja tutkin niiden kunnon ajatellen nopeaa autiotaloon vetäytymistä ja sellaisen talon asuttavaan kuntoon laittamista. Survivalisti on periaatteessa sotilas yhden miehen armeijassa, joten henkinen kunto ratkaisee paljon.

Maailmanloppu on lisäksi täysin eri asia kuin survivalistin valmistautuminen yhteiskunnan romahdukseen. Maailmanloppuun on turhaa valmistautua, siitä ei selviä kukaan, mutta esimerkiksi totaalinen taloudellis-poliittinen romahdus on selvittävissä kunhan siihen valmistautuu ennalta ja pitkäaikaisesti. Mikään kotivarasto ei synny hetkessä, ei myöskään onnistunut bug out-suunnitelma, jolla on todellinen päämäärä ja paikka mihin vetäytyä.

Yksikään prepperi ei valmistaudu maailmanloppuun vaan tuntemamme järjestelmän loppumiseen ja sen jälkeisessä maailmassa selviämiseen. Se maailma tulee olemaan väkivaltainen, anarkistinen ja julma kunnes suurin osa väestöstä on kuollut pois. Sen jälkeen me survivalistit palaamme keräämään mahtavan perinnön itsellemme maailmasta jonka muut jättivät kuolemalla omaan typeryyteensä ja kyvyttömyyteensä.

En yhtään ihmettele, että Linuxia käyttänyt henkilö tarvitsee kominkertaisen määrän nukahtamislääkettä saadakseen unenpäästä kiinni. Tubuttimen karmaisevat monitoimimattomuudet pyörivät mielessä vielä pitkään järjestelmästä paniikin vallassa tapahtuneen irtipääsemisen jälkeen.