Sujuuko arki, työnteko paremmin, kuin ei nähdä?
No? Miltäs se maistaa etäisyys?
Onko helpottanut?
23655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
rinnassani palaa ikävän tuli että tuntuu.
alkaa olla jo tunne sellaisella tasolla että kohta on pakko nähdä
tai halkee pää.
Ei. Olen vain surullinen. Ajattelen usein. En vain halua tulla enää hylätyksi ensimmäisellä vaikealla hetkellä. Enkä toisella. Enkä kolmannella. Pelkään etten jaksaisi sellaista taas.
Minä en alistu enää hylättäväksi
Hän hyljeksi niitä jotka häntä rakastivat
Hän valitsi
Me emme halua enää hyljeksintää
Tämä on hyvä näin
Hän onnellinen omista valinnoistaan
Me halusimme eri asioita. Minä hänen onneaan ja hän halusi meille tuskaa
Onnensa sai mutta meillä ei tuskaa enää.
On vain ikävä
Kiitos kysymästä, kyllä. Silloin kun nähtiin en pystynyt ollenkaan keskittymään olennaiseen, nimittäin työntekoon. Saat mun pään ihan pyörälle! Haluaisin kyllä nähdä mutta mun työkuvioita on vähän muutettu nii ei pysty :( Enkä uskalla pyytää sua facebook kaveriksi, pyydä sinä minua!
Voisin pyytääkin, jos mulla ois sellainen.
Ei oo yhtään sen helpompaa, kun ei nähdä, mutta tuskinpa se mies minua edes kaipailee - yksipuolistahan tämä on koko ajan ollutkin. Lämmöllä muistelen näillä talven alkupakkasilla.
Minä en tarvitse face kavereita
Ihan hyvä näin
Huomenta sullekkin
Hyvin suksi luistaa näinkin
Hyvät voiteet
pösilöbylleröinen on siten poistattanut osan ketjusta, kun ei ole sattunut tekstit miellyttään kotkoa. Mutta toistan oman näkökulmani kysymykseeni vielä:
Hän on ajatuksissani jok'ikinen päivä. Vahvasti ajatuksissa. Ikävä on suuren suuri.
...surullista että joutuu vaan ikävöimään....itsekin.....
EI.
no sehän on kiva kun sulla byllerö
Itse tykkään pienistä ja sievistä
Ei mene häävisti. Minulla on ikävä sinua, ihan järkky ikävä. Sinä tiedätkin sen. Teet tahallasi tämän, jotta joutuisin ajattelemaan sinua ja tuntemaan kaipausta enkä pitäisi itsestäänselvyytenä. No, onnistut siinä. Helpottiko vastaus?
ei helpottanut, koska tunnen ihan samoin. "Syytän" välillä häntä tilanteesta. Ajattelen, että tahallaan luonut olosuhteet tähän malliin, ettei enää juurikaan törmäillä. Mene tiedä, totuus voi ollakkin noin.
Itselläni vain tilanne ei ole tuonut helpotusta kaipuuseen, pahentanut vaan.
No töihin pystyn keskittymään paremmin kun sinä mies et ole lähellä mutta kaipaukseni on vain pahentunut kun emme kohtaa nykyisin edes töissä. Luulin etäisyyden helpottavan oloani mutta kävikin aivan toisin.
Ei. V*tuttaa kun pientä sikaa, ja niin taitaa suakin nyppiä joku asia(?)
No v......a kun nähdään niiiiin harvoin:/
työ sujuu hienosti. vaikka ei ikinä nähdä voi silti ikävöidä yhtä paljon kuin jos näkisi joka päivä.
Pystyy paremmin hengittämään ja ei ahdista niin paljon kuin aikaisemmin. Toisaalta olen ollut surullinen...Eron vaiheet ovat ensin shokki, kieltäminen, sitten viha, sen jälkeen suru ja lopulta hyväksyminen ja anteeksianto.
Ei suju.... Ikävä ja huoli hänestä kalvavat mieltäni jatkuvasti ja kyseenalaistan oman työmotivaationikin.....
Pidäthän rakkaani itsestäsi huolta....Toivoisin, että voisin olla kanssasi ja jotenkin helpottaa tuskaasi....
Mutta näin ollen, vain ajatuksen siivin, luoksesi hiivin....
n => m
kaikki sujuu tosi,tosi hyvin.Kiitos kysymästä!
Ei vitussa, mä oon hajalla koko ajan.
Mä en ymmärrä miten sä voit sanoo et sä tarttet sitä aikaa? Mä oon paskana täällä.
Kyl mä tiedän, et sä et välitä, ehkä munki pitäs vetää sama ignorantti asenne, mut mä välitän susta niin helkkarin paljon etten mä voi olla huomioimatta sua!
Et kai sä sit vaan ymmärrä sitä, ehkä et edes halua. Pelkäätsä yhdessäoloa niin paljon vai mikä sua vaivaa? Mä oon antanu kaikkeni ja enemän ja tuun antamaan tulevaisuudessakin, mut mun voimat alkaa pikkuhiljaa loppua. Mä oon masentunu, ahdistunu, itsetuhoisia ajatuksia viljelevä rakastunut. En voi enään olla ilman sua.
Alkaa jo tosiaan helpottamaan, kun ei tarvitse koko aikaa töiden lomassa miettiä, millon saisi taas pienen hetken kahdenkeskeistä aikaa.
Nyt on jälleen se olennaisin tärkeää, eli TYÖ.