osasit odottaa?
Itsellä joka tapaamiskerralla enemmän ja enemmän aloin huomioida hänessä piirteitä, joihin ihastuin ja viimein rakastuin. Eli, ei ollut yhtä tiettyä tilannetta, jossa olisi kolahtanut tajuntaan.
Itsellä joka tapaamiskerralla enemmän ja enemmän aloin huomioida hänessä piirteitä, joihin ihastuin ja viimein rakastuin. Eli, ei ollut yhtä tiettyä tilannetta, jossa olisi kolahtanut tajuntaan.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Juuri kuten sinullakin ap.
Minusta tämä oli hyvä juttu.
Itsestäänselvyyksistä hehkuttaminen on kun joisi tyhjästä lasista. Asia itsessään tulee hoidettua mutta ei siitä kyllä mitään hyötyä, jos ei tosin haittakaan.
Lisää samanlaista. Ensi lehdessä voisi olla juttua vaikka siitä että kun putoaa veteen niin kastuu. Tai että köyhyys aiheuttaa rikollisuutta
Nyt mie vähänniinku tipuin, silleen osittain. Vastasin pitemmästi alemmas.
- liian, aivan liian myöhään
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=h8KqftrK1PA
Minä rakastin ensihetkistä saakka.
Rakastan vieläkin
Hän rakastaa toista
En häiritse hänen onneaan
Samat sanat..
Hän vain tupsahti maailmaani ja alkoi tiiviisti heti pitää yhteyttä. Aina tavatessa oli helppo ja mukava olla hänen kanssaan ja toki seksikin sitä yhteyttä ja kiinnostusta vahvisti. Jo kuukauden sisällä tapaamisesta muistan olleeni jo ihan rakastunut, ajattelin vain häntä ja vaikea oli keskittyä muuhun ja molemminpuolista se oli, kun muutkin sen hänessä näkivät ja huomioivat miten rakastuneesti hän aina minua katsoi.
Onko sellaista olemassakaan.. tapaa mukavia ihmisiä ja on niitten kanssa hetken..
Ne on vaa hetken sun elämässä ja sen jälkeen muistossa.. aina jokin menee pieleen vaikka kuinka yrittäisi.
Löytääkö koskaan sitä ”oikeaa”? vai onko kaikki pieniä seikkailuja sun elämässä mitä on kiva muistella myöhemmin yksin kotona..
Pitääkö vaa toivoa et huominen on samanlainen ku tää päivä rakkaan kainalossa,
toivoa että se pysyy samanlaisena ku tänää..
Minultako kysyit? Me ollaan toistemme elämissä edelleen, eikä se yhteys ja kemia mihinkään ole kadonnut. Ei siis mitään hetken seikkailua. Paljon pidempi aika kyseessä.
Sen huomaa ketkä harrastaa keskenään sitä esim. työpaikalla ja siltikin vaikka näennäisesti ollaan vähän kuin ei mitään :D
Ei nähdä työpaikalla eikä tähän mitään tuollaista salaista liity. Ihan vapaa-ajalla kohdattiin ja ollaan tekemisissä.
"Sen huomaa ketkä harrastaa keskenään sitä esim. työpaikalla ja siltikin vaikka näennäisesti ollaan vähän kuin ei mitään" Olen aivan varma, että et huomaa, vaan luulet ja oletat ja uskot oletuksiisi. Tunnen muutaman kaltaisesi tyypin, jotka kertovat totena, ketkä kaveripiiristämme ovat muka harrasteneet seksiä. Aivan sairasta. Sain myöhemmin tietää, että toinen näistä itse avioton lapsi eikä edes äiti tiedä kuka hänen isänsä on ja äidillä oli yhtenään vaihtuvia seksikumppaneita jatkuvasti. Tällaisessa ympäristössä eläneenä ja kasvaneena, ja äidiltä vaikutteita saaneena saattaa oma mielikuvitus tehdä temput ja näkee seksin harrastamista sielläkin missä sitä ei ole.
"Joka kerta jäi paremmin mieleeni..."
Ei siinä kauaa mennyt loppujen lopuksi, vaikka alkuun en suostunut hyväksymään, että niin oli käynyt. Koitin vannotella itselleni, että hän oli muuten vaan mielenkiintoinen mies ja hyvä tyyppi, johon olisi kiva tutustua ihan vaan "kaveripohjalta".
Elämä yllättää...
Ensisilmäyksellä häneen ihastuin ja sitten kun tutustuttiin, niin joka tapaamiskerralla ihastuin enemmän ja enemmän ja sitten olinkin jo ihan rakastunut häneen ja sekin on syventynyt kokoajan. Voisin sanoa jo, että rakastan.
Moni nainen hurmaantuu kohteliaisuuksiin ja mieheen joka muuntaa käytöstään seurueen mukaan. Nainen huomaakin ahdistuvansa suorapuheisuudesta ja miehen tavasta kohdella kaikkia samalla rempseällä tavalla. Toivoisiko nainen salaa että mies ei olisi aivan niin teeskentelemätön?
Ei tuosta kannata mitään isoa numeroa tehdä. Tuo kuuluu vain nettitreffailun luonteeseen.
Kyllä se on plussaa miehelle, jos hän osaa olla kohtelias, mutta kyllä tietynlainen suorapuheisuus ja rempseyskin on ihan ok. Mutta jos suorapuheisuus menee liiallisuuksiin ja asiattomuuksiin, niin ei se ainakaan plussaa miehelle tuo. Ja sitten jos on sellainen kaikille naisille flirttailija ja kaksimielisten juttujen heittelijä, niin sellainen ärsyttää kyllä ja laittaa miettimään, voiko sellaiseen mieheen luottaa.
Olen antanut tunteiden viedä. Valitettavasti tunteet ovat vieneet minua usein harhaan. Vaikka itseäni miehen työ/koulutus ei haittaa, eivät nämä miehet ole pystyneet sulattamaan menetystäni perinteisesti miehisellä alalla. Olen yrittänyt olla pitämättä meteliä työstäni ettei mies ärsyynny tai vaivu alemmuuskompleksiin, turhaan. Usein mies mokaa itse jotenkin pahasti ja anteeksi pyytäessään toteaa, että ”tiesin alusta asti että mä en oo sulle tarpeeksi hyvä”. Kiitti v-sti! Aika usein aluksi mies, joka vaikuttaa hyvällä itsetunnolla varustetulta, onkin korvien välissä luuseri, koska mittaa arvoaan ulkoisin perustein. Miehet, menkää itteenne.
Tämä ei sitten ole minulta, vaikka osa tekstistä vois ollakin mun kynästä. Mutta en koe miehiä noin, enkä usko että tuo koskaan on ollut se perimmäinen syy, jos ongelmia tai eroja on tullut.
Ja kukas se sinä ootkaan?
Minä tulin just nyt
Kiva, että joku ainakin on ..tullut..tänään.
Ja kiva kun kerroit rehellisesti tänne meille palstakavereille :D
no sillä ei niinkään väliä
Tää on palsta ja ette ole kavereitani
Kuka haluaa olla mun palstakamu?
Haluaako joku?
Toiseksi, minkälainen mies toteuttaisi tämän naisen toiveet? Sellainen, joka lähtisi naisen ehdotuksen mukaisesti maailmanympärysmatkalle? Vai samanlainen itsellinen eläjä, joka lähtisi yhtä spontaanisti toiseen suuntaan?
Olen viimeaikoina alkanut käyttämään nettideittiä. Siellä iso osa miehistä käyttäytyy hyvin, mutta on myös joukko miehiä jotka ovat jotenkin erikoisia.
putosin pyörätuolista lattialle, enkä pääse ylös!
täällä autan virtuaalisesti
Meni just samalla lailla kuin aloittajalla, pikkuhiljaa tajusin tykkääväni hänestä enemmän...
En muista milloin panin merkille hänen ihanuutensa, mutta muistan tunteneeni vetoa häneen 3,5 kk ensitapaamisen jälkeen, loppuvuodesta 2011 siis.
Meillä sama vuosi, mutta toukokuuta.
No just nyt ei hirveen läpimiä ajatuksia löydy
Voisin mennä sen lyhyt tukkaisen londin luo ja painella sitä tunteettomasti kumpaanki luukkuun ja kysyy että HÄH
kun hänelle viestin jätin. Sinä päivänä sen viestin jättämisen jälkeen vasta tajusin, että hän merkitsee minulle jotakin. Vähän myöhemmin tajusin rakastuneeni häneen. Minulle on nämä tuntemukset tulleet ihan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. En todellakaan osannut odottaa tämän olevan tälläista. Luulin tunteiden, varsinkin rakkaudellisten tunteiden, tulevan vähitellen ajan kanssa.
En kuitenkaan osannut enkä näemmä osaa käyttäytyä oikealla tavalla oikeassa elämässä. Siksi olen nyt yksin näiden tunteideni kanssa. Tunnen niin paljon etten sanotuksi saa.
Kuten ap. Ja sitten näin sydämiä ulkona, työpöydällä jne. Silloin aivoni alkoivat toden teolla elää jossain rakkaushuuruissa. Tai siis silloin tajusin seonneeni hänestä lopullisesti. On se aika vakavaa kun harhoja alkaa nähdä..
Ensimmäisestä
niiiiin romanttista! :)
millainen se katse tai tilanne oli?
Tiedätkö sen tunteen, joka voi tulla vuoristoradassa, tai kun ajaa autolla lujaa mäennyppylän yli - se sellainen hassu, putoava olo, mikä ottaa vatsanpohjasta.
Siitä sitä tietää että on nätisti nalkissa, kun toinen ihminen voi yhdellä katseella aiheuttaa sellaisen tunteen, ja se vain jatkuu ja jatkuu tunnista toiseen... Ja kun se lopulta vähän tasaantuu, on kauhea pakko kokea se uudestaan.
Ensimmäinen katse jätti syvän jäljen. En tiennyt olinko onnellinen vai mitä ihmettä tapahtui - äkkiarvaamatta.
Pelästyin, todella kovin, kun tajusin, miten ajatukset alkoivat pyöriä saman henkilön ympärillä jatkuvasti. Ja loppua ei näy vieläkään, vaikka aika on kulunut. . .
Pidin hänestä alusta asti, mutta ne suuret tunteet heräsivät yhdellä reissulla. Ne pitkät katseet, sähkö välillämme ja erikoinen tuttuuden tunne. Huoh. Jospas jo pian oltaisiin yhdessä..
Viime talvena helmikuun alussa, baarissa, kun liikuttiin lattialla hitaasti biisien
tahtiin. Silloin se lopulliesti
Viime talvena. Hoksasin että tuossa tyypissä on jotain. Aluksi en halunnut antaa itseni ihastua häneen, koska entinen ihastus oli vasta hiipumaisillaan. Olin kuukauden tai kaksi ajattelematta kokonaan miehiä, mutta hän pysyi alitajunnassa koko sen ajan. Keväällä ihastuin kunnolla. Edelleenkin olen.
Esimerkiksi nyt :(. Haluan ajatella ja yritän uskotella itselleni, ettei hän merkitse juurikaan mitään. Siltikin ikävöin häntä kovemmin, kuin uskallan itselleni koskaan myöntää - aina ja alati.
Miksi jonkun pitää olla niin täydellisen ihana?
Ensimmäisen kerran ymmärsin joskus kauan sitten. Tai en hetikään tiennyt, miksi ja miten, mutta jonkun kirjoittajan kuvaama tunne toisen katseen aikaansaamasta reaktiosta tuntuu tutulta. Jäin ensimmäisen kerran jälkeen ihmettelemään outoa tunnetta, sittemmin aloin jossakin vaiheessa ymmärtää ja vähitellen opin välttelemään katseita lähietäisyydeltä.
Viime syksynä aloin jo epäillä, että hänessä on jotain erityistä, mutta viime keväänä vasta putosin. Opin tuntemaan hänet paremmin.
Olikohan Hän vain ystävällinen mulle mutta teki yhden 'jutun' mitä en heti tajunnut :'(
Jälkeenpäin vasta aloin miettii. Kiitos kun avasit silmäni & sieluni! Se oli pieni juttu mutta sai mut sekaisin... Ja sekaisinhan mä olen vieläkin siitä eli Hänestä!
Minusta tuntuu, että ihastuin häneen heti kättelyssä viime keväänä, enkä edes ymmärrä, miksi. Kyllä minua kohtaan on ennenkin oltu kohteliaita ja uteliaita tietämään minusta asioita. Hän vaan tuntuu niin aidolta ja rakastettavalta. Joku hänessä herättää minussa halun kertoa syvimmät salaisuuteni ja näyttää tunteeni, joita en ennen edes tiennyt olevan olemassa.
Eikä hän edes tiedä tätä kaikkea, ei huomaa miten rikki minä olen oman ujouteni ja pelkojeni kanssa. Ei tajua, että yksi hymy tai katse pelastaa koko päivän. Kun en uskalla kertoa, en vaan uskalla.
En tuntenut ennestään, ohimennen näin ja hän tuli jatkuvasti ajatuksiini, yritin järkeillä, ettei tässä mitään. Ja sitten hän kerran hymyili mulle ja silmätkin hymyili :-) (näin ihanasti).
Muistan, että kun näin hänet eräänä syksynä ensimmäistä kertaa, niin katseeni jumittui häneen pieneksi hetkeksi. (Hän tuskin huomasi mitään) :) Se ei ollut kuitenkaan rakkautta ensisilmäyksellä, vaan pikkuhiljaa (vaikkemme oikeastaan tunteneetkaan) ihastuin häneen yhä enemmän... :) Nyt olen suorastaan hulluna hänestä. ;)
Ajattelin ensimmäiseksi hänet nähdessäni etten ihastu tuohon mieheen ;) En varmasti ihastu. Itseni tietäen, huijasin jo siinä vaiheessa itseäni, koska alitajunta aavisteli jo jotain muuta. Halusin heti hänen lähelleen..tätäkään en heti ymmärtänyt. Järki tuli koko ajan jälkijunassa. Olin jo aivan lämässä kun oli pakko myöntää itselleen ja vähän
toisillekin tosiasialliset tunteet.
Ihastuit?
et oliko se Larppa japista?
Tietenkin oli :)
Pidin aina humpuukkina rakastumista ensisilmäyksellä. Niin sitten kävi itselleni vuosia sitten, eivätkä tunteet ole haihtuneet vieläkään, vaikken ole ollut missään tekemisissä tämän naisen kanssa enää yli 2 vuoteen.Se vain jatkuu. Emme koskaan seurustelleet, mutta olimme muuten läheisiä, "ystäviä". Lopulta riitauduimme ikävästi ja välimme katkesivat. Hänen tunteistaan en tiedä, oliko niitä ja millaisia. Tekoja oli siihen suuntaan kuitenkin, että jotain oli. En tule varmasti olemaan enää hänen kanssaan missään tekemisissä koskaan, mutta tunteeni eivät ole kuolleet.
no voe voe, alien elää.
delirium.
Vuosi sitten.
En tiiä. Nyt on niin ikävä. Haluaisin kertoa kaiken hänelle. Tilaisuuteni on mennyt ja hän on siirtynyt eteenpäin. Ymmärrän kyllä.
mistä tiedät että on mennyt?
Asiasta on puhuttu, siitä tiiän.
tai siis yönä. 6.1.2012
Seitsemän vuotta olin tuntenut ja tiennyt ulkonäöltä. Oli varattu, joten en kiinnittänyt enempiä huomioita.
On varmasti noiden vuosien aikana jotain ilmeisesti hiljalleen tallentunut alitajuntaani, vaikken ole läpi päästänytkään.
Ja n. vuosi sitten jotain aukesi.. En tiedä, minussa vai hänessä, vai kummassakin, aloin huomata juurikin tuollaisia pieniä ihastuttavia piirteitä..
Ja hän saa minut pehmenemään.. :)
ilta oli unohtumaton! Silloin mulla rytisi peltiä!
Mä nostin sitä likkaa ja olin pyörtyä.
Illan päätteeksi nappasin likan halaukseeni.
Siitä lähtien on kuola valunut.
melkoinen tonnikeiju :)
tunsin hänen luonaan kahvilla ollessani. Vieläkään en ymmärrä, miten kuusi tuntia meni niin nopeasti ilman että muistan vierailusta paljoakaan. Nukahdinko kenties vai mitä tapahtui. En ole kehdannut kysyä. ;)
tarkennan nyt vielä tuota kirjoittamaani, etten vieläkään ymmärrä ajantajuni katoamista. Lähtiessäni ajamaan kotia päin tajusin vasta, miten myöhä oli. Tuntui kuin olisin ollut vierailulla vain korkeintaan pari tuntia. En siis oikeasti sentään luullut nukkuneeni siellä. Mutta siellä hänen luonaan vasta oikein kunnolla huomasin hänen kauneutensa, mutta vain kavereita olemme siitäkin huolimatta, ei enempää. ;)
pikkuhiljaa. Ensimmäinen kohtaaminen on kyllä muistissa. Miksi kädet tuntuivat sellaisilta, mietin aina. Myöhemmin ihmettelin, miksi yhtäkkiä aloin huomata, ettei hän olekaan paikalla. Muistan, että jotain vahvistui minulle yhtenä päivänä, kun vietin enemmän aikaa hänen seurassaan ja hän oli ystävällinen ja huomioiva. Sen jälkeen hän pyöri enemmän mielessä.
n? m? ja missä päin?
pk-seudulla, "hän" m.
Olenhan tämän sanonut täällä ennenkin...
Katsoin silmiin kevättalvella yhdessä tapahtumassa.
En vaan tajunnut mitä se oli. No, nyt tiedän.
http://www.youtube.com/watch?v=AZTX0RBlqnM