Miettikää ennenkuin haette...

Itse luin 70 opintopistettä fuksivuonna ja nyt toisena vuonna tuntuu, että ei vaan jaksa. Varsinkin sellaiset aineet, jotka eivät kiinnosta paljoa mutta ovat kuitenkin pakollisia on hankalia. Ei auta muuta kuin painaa menemään.

Niin, tämä ongelma voi olla etenkin silloin vastassa, jos motivaatio on pääosin ulkoista. Jos vaikkapa päätavoitteena on vain saada tutkinto, jotta pääsee töihin ja tahkoamaan rahaa. Veikkaan, että iso osa opiskeluongelmista johtuu ainakin osittain juuri tästä.

Jos on sisäistä motivaatiota ja todella innostunut opiskelusta, niin lukeminen ja opiskelu ei tunnu järin raskaalta vaan enemminkin lähes harrastukselta. Toisaalta yliopisto-opinnoissa on myös se puoli, että mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä vapaammin opiskelija voi (oikeastaan jopa pitää) keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Esim. aineopinnoissa ja syventävissä opinnoissa on usein valinnaisuutta paljon enemmän kuin perusopinnoissa (niissä ei välttämättä lainkaan) ja tutkielmian aiheet valitaan (yleensä) itse. Tämä on ns. akateemisen vapauden ydin: tutkimusaiheen vapaa valinta (oman oppiaineen rajoissa toki).

Myös ns. flow-kokemus liittyy tähän. Flow-tilan voi saavuttaa, kun motivaati on hyvä, pystyy keskittymään asiaan, ja työn alla oleva haaste tai tehtävä on riittävän vaativa (ei liian vaikea/ei liian helppo) suhteessa omiin kykyihin.

Mihaly Czikszentmihalyin TED-luento aihetta sivuten:
http://www.ted.com/talks/mihaly_csikszentmihalyi_on_flow.html