eli siis oonko mä ainoa jolla on käyny, esim, jollekkin puolitutulle/vieraalle puhuessa silleen, että puhe puuroutuu, mumisen pari viimeistä sanaa. Näin käy minulle kun olen jännittynyt/ahdistunut, huomio menee yleensä ryhdin ylläpitämiseen, ympäristön tai vastapuolen kehonkielen tarkkailemiseen. Siis ei mulle näin ihan joka päivä käy, mut silleen aina kun juttelen niin ehkäpä joka toinen kerta.
Ja sit ku huomaan et mumisen taas, niin korjaan ja yritän selventää puhetta, Joskus saattaa mennä toisenkin kerran (yleensä) loppu sanat epäselviks.
En mä tiedä voiko vaikuttaa sekin et mua harvoin edes kuulllaan ku yritän sanoa jotain ihan arksitakin asiaa esim. kaverille, niin tiedostomattani hiljennän kohti lauseen loppua kun yleensä minua ei kuunnella.
Pelkään aivan helvetisti MS-tautia, ei oo kivaa.
muita????
Ja sit ku huomaan et mumisen taas, niin korjaan ja yritän selventää puhetta, Joskus saattaa mennä toisenkin kerran (yleensä) loppu sanat epäselviks.
En mä tiedä voiko vaikuttaa sekin et mua harvoin edes kuulllaan ku yritän sanoa jotain ihan arksitakin asiaa esim. kaverille, niin tiedostomattani hiljennän kohti lauseen loppua kun yleensä minua ei kuunnella.
Pelkään aivan helvetisti MS-tautia, ei oo kivaa.
muita????
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei älä pelkää sairastuneesi Ms-tautiin, sillä jännittämisestä taitaa sinulla olla kysymys. Me ihmiset ollaan niin erinlaisia ja jännittäminen on yleisempää, kuin luullaan tai kukaan viitsii kertoa jännittävänsä.
Itse olen seurallinen ja kova juttelemaan, mutta kyllä jonkun seurassa tuntuu, ettei osaa sanojaan asettaa oikein tai puhe on täysin muminaa, mitä kukaan ei tajua.
Jännityksestä siis itselläni on kysymys.
kiitos vastauksesta!