Ajattelin kirjoittaa tänne oman juttuni, toivoa et
tä joku lukisi ja vielä enemmän, jos saisi vaikka
vastaisi. Vaikka näitä juttuja täällä ilmeisesti
riittää. Kun aikaisemmin asuin vielä vanhempieni
luona ollessani parikymppinen, niin olin kovin
yksinäinen. Ei minulla ollut kavereita kun muutama
ja heitä oli vaikea tavata, koska heillä oli taas
omat kaverinsa ja porukkansa johon minua ei huolit
tu mukaan. Tapasin tossa 22-vuoden iässä ex-vaimo
ni. Hänen kanssaan elelimme yhteis eloa viitisen
vuotta, mutta sitten tuli ero. Sinä aikana ne ka
verit hävisivät ja enkä ole onnistunut löytämään
uusia. Tai sanottaan näin,ettei kukaan halua olla
missään tekemisissä kanssani. Olen tosi ystävälle
"tosi ystävä" eli pidän yhteyttä yms... Nyky aika
na tuntuu vain etenkin nuorten parissa olevan toi
ulkonäkö hirvittävan tärkeä, ei välttämättä väli
tetä kuinka hyvä se ihminen olisi muuten. Näin
on käynyt minunkin tapauksessa. SE ilmeisesti joh
tuu siitä kun on aina potkittu tai syrjitty pois
nuorten keskuudesta tästä syystä. En itse koe ole
vani erinlainen kun muut. Tämä yksinäisyys rupeaa
olemaan jo vähän liiankin ylivoimaista. Nykyään joutuu olemaan kotona kun ei ole ketään,asun kylläkin yksin, mutta silti tuntuu,että seinät
kaatuu päälle. Olen miettinnyt,että olisiko parem
pi vaihto ehto vaihtaa paikka kuntaa vai antaako
kokonaan periksi ja vaihtaa tuonne seuraavaan elämään. Ei minulla olisi muuta toivetta kun saisi
muutaman ystävän, vaikka naispuoleisia. Onko
kukaan kokeillut sitä paikka kunnan vaihdosta, onko siitä ollut apua?
tä joku lukisi ja vielä enemmän, jos saisi vaikka
vastaisi. Vaikka näitä juttuja täällä ilmeisesti
riittää. Kun aikaisemmin asuin vielä vanhempieni
luona ollessani parikymppinen, niin olin kovin
yksinäinen. Ei minulla ollut kavereita kun muutama
ja heitä oli vaikea tavata, koska heillä oli taas
omat kaverinsa ja porukkansa johon minua ei huolit
tu mukaan. Tapasin tossa 22-vuoden iässä ex-vaimo
ni. Hänen kanssaan elelimme yhteis eloa viitisen
vuotta, mutta sitten tuli ero. Sinä aikana ne ka
verit hävisivät ja enkä ole onnistunut löytämään
uusia. Tai sanottaan näin,ettei kukaan halua olla
missään tekemisissä kanssani. Olen tosi ystävälle
"tosi ystävä" eli pidän yhteyttä yms... Nyky aika
na tuntuu vain etenkin nuorten parissa olevan toi
ulkonäkö hirvittävan tärkeä, ei välttämättä väli
tetä kuinka hyvä se ihminen olisi muuten. Näin
on käynyt minunkin tapauksessa. SE ilmeisesti joh
tuu siitä kun on aina potkittu tai syrjitty pois
nuorten keskuudesta tästä syystä. En itse koe ole
vani erinlainen kun muut. Tämä yksinäisyys rupeaa
olemaan jo vähän liiankin ylivoimaista. Nykyään joutuu olemaan kotona kun ei ole ketään,asun kylläkin yksin, mutta silti tuntuu,että seinät
kaatuu päälle. Olen miettinnyt,että olisiko parem
pi vaihto ehto vaihtaa paikka kuntaa vai antaako
kokonaan periksi ja vaihtaa tuonne seuraavaan elämään. Ei minulla olisi muuta toivetta kun saisi
muutaman ystävän, vaikka naispuoleisia. Onko
kukaan kokeillut sitä paikka kunnan vaihdosta, onko siitä ollut apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä vaihdoin paikkakuntaa, kylläkin hieman eri syistä, mutta osa syy oli yksinäisyyskin.
Uudelta paikkakunnalta olen löytänyt hyviä ystäviä ja nyt syksyllä aloitin opiskelun, joten sieltä niitä kamuja saa lisää.
Mutta vaikka mulla on paljon kavereita ja muutama hyvä ystävä, sekä poikakaveri..niin tunnen itseni yksinäiseksi.Olen elänyt aika rankan varhaisnuoruuden, jossa oli paljon yksinäisyyttä, hylkäämisiä, valhetta jne..
Se on kai sisällä sielussa,se tietynlainen yksinäisyys..Olen 20v.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja toivon että saat kavereita.Aloita vaikka jokin uusi harrastus?
Oletko töissä?Työkavereita?
Oletko koskaan kokeillut Raamattupiirejä? (Tai onko kristinusko yleensä tuttu.)
Niissä tutustuu myös ihmisiin, mutta kynnys osallistua voi olla aika suuri. Varsinkin jos tuollaiset raamattupiirit ovat entuudestaan tuntemattomia / et ole aiemmin sellaisiin osallistunut.
Älä missään tapauksessa tee itsellesi mitään!
(Se on myös väärin. Sellainen aiheuttaisi monille läheisillesi paljon murhetta, uskon niin, uskon että sinullakin on läheisiä. Ketään ei saa murhata / tappaa, ei edes itseään. Jumala on. Turvaudu Jumalaan, huuda häntä avuksesi. Kristus on olemassa. Jumala on hänet herättänyt kuolleista. Meidätkin tullaan herättämään kuolleista, sen jälkeen kun kuolemme.)
Raamattupiireissähän tutkitaan Raamattua, mutta samalla voi oppia tuntemaan toisia.
Jumalanpalveluksissa voi olla vaikeampi oppia tuntemaan ystäviä (ainakin omasta mielestäni). Raamattupiireissä sen sijaan voi kuunnella toisten mielipiteitä ja tutustua ihmisiin. Raamattupiirit ovat myös sosiaalisia tilanteita.
Tosin on olemassa monenlaista suuntausta, ja myös lahkoja on olemassa, joten kunnollisen Raamattupiirin löytäminen voi olla joskus myös hiukan hankalaa. Jonkinlaista tutkimistyötä sellainenkin voi vaatia. Eikä täydellisiä ihmisiä ole missään...
Itse olen vanhakantainen luterilainen, joten uskaltanen suositella sellaisia piirejä joissa ollaan perinteisellä luterilaisella linjalla (Vähä katekismuksen yms. linjoilla). (Siis jos tuollaisista tulet joskus kiinnostumaan.)
sun täytyy löytää harrastus tai vaikka useampia.en tiedä missä asut mut jos ei siellä ole sulle sopivaa(ootko muuten aktiivisesti etsinyt?)nii muuta ihmeessä.aloita uusi ja aktiivisempi elämä "nollilta".opiskelu olisi helppo tapa muuttaa.kaikkein hölmöintä olis jäädä ihmettelemään paikalleen.siis menoks.
Täällä kans yks yksinänen mutta en enää näe yksinäisyyttä huonona asiana,tässä saa omat ajatukset enemmän kasvaa ja oppii tuntemaan itseään,kuha löytää jonkinlaisen rauhan sisälleen,siinä voi mennä aikaa ainakin itsellä meni muutama vuosi..yhen hyvän "harrastusken" löysin jota voin suositella ainakin kokeiluksi,kitaran soitaaminen.
Voimia sinulle ja muillekin yksinäisille,jos joku haluaa emailin kautta keskustella tai mitä vain emailini tässä : [email protected]