ei ole ystäviä
Kirjoittanut: yksinäinen, 13.9.2004 klo 08.10
Ajattelin kirjoittaa tänne oman juttuni, toivoa et
tä joku lukisi ja vielä enemmän, jos saisi vaikka
vastaisi. Vaikka näitä juttuja täällä ilmeisesti
riittää. Kun aikaisemmin asuin vielä vanhempieni
luona ollessani parikymppinen, niin olin kovin
yksinäinen. Ei minulla ollut kavereita kun muutama
ja heitä oli vaikea tavata, koska heillä oli taas
omat kaverinsa ja porukkansa johon minua ei huolit
tu mukaan. Tapasin tossa 22-vuoden iässä ex-vaimo
ni. Hänen kanssaan elelimme yhteis eloa viitisen
vuotta, mutta sitten tuli ero. Sinä aikana ne ka
verit hävisivät ja enkä ole onnistunut löytämään
uusia. Tai sanottaan näin,ettei kukaan halua olla
missään tekemisissä kanssani. Olen tosi ystävälle
"tosi ystävä" eli pidän yhteyttä yms... Nyky aika
na tuntuu vain etenkin nuorten parissa olevan toi
ulkonäkö hirvittävan tärkeä, ei välttämättä väli
tetä kuinka hyvä se ihminen olisi muuten. Näin
on käynyt minunkin tapauksessa. SE ilmeisesti joh
tuu siitä kun on aina potkittu tai syrjitty pois
nuorten keskuudesta tästä syystä. En itse koe ole
vani erinlainen kun muut. Tämä yksinäisyys rupeaa
olemaan jo vähän liiankin ylivoimaista. Nykyään joutuu olemaan kotona kun ei ole ketään,asun kylläkin yksin, mutta silti tuntuu,että seinät
kaatuu päälle. Olen miettinnyt,että olisiko parem
pi vaihto ehto vaihtaa paikka kuntaa vai antaako
kokonaan periksi ja vaihtaa tuonne seuraavaan elämään. Ei minulla olisi muuta toivetta kun saisi
muutaman ystävän, vaikka naispuoleisia. Onko
kukaan kokeillut sitä paikka kunnan vaihdosta, onko siitä ollut apua?
Vastaa
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
Keskustelun kulku:
ei ole ystäviä yksinäinen 08:10
Mainoksia
--------------------------------------------------------------------------------
Suomi24 on osa Eniroa Etusivu | Mainosta | Palaute | Opastus
Kirjoittanut: yksinäinen, 13.9.2004 klo 08.10
Ajattelin kirjoittaa tänne oman juttuni, toivoa et
tä joku lukisi ja vielä enemmän, jos saisi vaikka
vastaisi. Vaikka näitä juttuja täällä ilmeisesti
riittää. Kun aikaisemmin asuin vielä vanhempieni
luona ollessani parikymppinen, niin olin kovin
yksinäinen. Ei minulla ollut kavereita kun muutama
ja heitä oli vaikea tavata, koska heillä oli taas
omat kaverinsa ja porukkansa johon minua ei huolit
tu mukaan. Tapasin tossa 22-vuoden iässä ex-vaimo
ni. Hänen kanssaan elelimme yhteis eloa viitisen
vuotta, mutta sitten tuli ero. Sinä aikana ne ka
verit hävisivät ja enkä ole onnistunut löytämään
uusia. Tai sanottaan näin,ettei kukaan halua olla
missään tekemisissä kanssani. Olen tosi ystävälle
"tosi ystävä" eli pidän yhteyttä yms... Nyky aika
na tuntuu vain etenkin nuorten parissa olevan toi
ulkonäkö hirvittävan tärkeä, ei välttämättä väli
tetä kuinka hyvä se ihminen olisi muuten. Näin
on käynyt minunkin tapauksessa. SE ilmeisesti joh
tuu siitä kun on aina potkittu tai syrjitty pois
nuorten keskuudesta tästä syystä. En itse koe ole
vani erinlainen kun muut. Tämä yksinäisyys rupeaa
olemaan jo vähän liiankin ylivoimaista. Nykyään joutuu olemaan kotona kun ei ole ketään,asun kylläkin yksin, mutta silti tuntuu,että seinät
kaatuu päälle. Olen miettinnyt,että olisiko parem
pi vaihto ehto vaihtaa paikka kuntaa vai antaako
kokonaan periksi ja vaihtaa tuonne seuraavaan elämään. Ei minulla olisi muuta toivetta kun saisi
muutaman ystävän, vaikka naispuoleisia. Onko
kukaan kokeillut sitä paikka kunnan vaihdosta, onko siitä ollut apua?
Vastaa
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
Keskustelun kulku:
ei ole ystäviä yksinäinen 08:10
Mainoksia
--------------------------------------------------------------------------------
Suomi24 on osa Eniroa Etusivu | Mainosta | Palaute | Opastus
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä ikäinen yksinäinen olet? Voit mailata minulle niin puhutaan, itse olen aikamoinen ´"erakko"...
mailini [email protected]
minäkin olen yksin. minulla ei ole kotona
ystäviä eikä kavereita. en pahemmin käy
missään kun ei ole ketään kenen kanssa
vois männä jonnekin. tiedän miltä sinusta
tuntuu. jospa joskus me molemmat saatas
ystäviä. toivon niin. kaikkea hyvää
sinulle. toivon että löytäsit jonkun
ystävän.
Terve.
Luin siun jutun varsin liikuttuneena. Luulen tietäväni, miltä siusta tuntuu.
Kokemuksesta voisin sanoa, että ainakaan miun kohdalla paikkakunnan muutos ei auttanu.
Voitaisiin vaihtaa ajatuksia...
[email protected]
Olen kokenut paikkakunnalta muuton toiselle ja minulla ei ole ketään ystäviä,minulla on mies ja ollaan paljon kahdestaan.Meillä ei käy vieraita.Olisi kiva kun olisi kavereita joiden kanssa voisi jutella ja vaihtaa ajatuksia.Minä olen masentunut ja tuntuu yksinäiseltä.Kyllä sitä haluaisi muitakin kavereita miehen lisäksi.