HP:n takuunlaajennus

Jos kone hajoaa takuujakson jälkeen niin silloin yhteyttä ostoliikkeeseen tai http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajalle/takuu/

vapunen on löytänyt uuden saitin jota tarjoilee joka nauhaan. Tähän asti hän onkin hokenut "en ostaisi kun siinä on vain vuoden takuu" :D

Noh, oikessahan hän silti on. EU-alueella kaksivuotta on minimi.
http://europa.eu/youreurope/citizens/shopping/shopping-abroad/guarantees/index_fi.htm

Vai saa direktiivejä jäsenvaltiot noudattaa jos sattuu huvittamaan. Tungehan nyt muutama jääpala persesilmääsi ja mieti uudestaan.
Linkkaamani sivu http://europa.eu/index_fi.htm on unionin virallinen verkkosivu.
Vaikka takuu sanaa on käytetty virhevastuun asemasta tulos on sama. eu alueelta ostettu tuote on direktiivin mukaan korvattava kahteen vuoteen asti. Kansallinen lainsäädäntö voi olla parempikin, muttei huonompi

Myyjän virhevastuu voidaan rajata kahteen vuoteen luovutushetkestä. Suomen lainsäädännössä kumpaakaan rajausta ei ole tehty. Toisin on monessa muussa EU-maassa, kuten Saksassa. Jos siis virhe ilmenee kahden vuoden kuluttua Saksassa ostamassasi tuotteessa, myyjä ei ole siitä enää vastuussa. Suomessa virhevastuu saattaa olla 10 vuotta tavaran arvosta riippuen. Yli 500€ maksavan läppärin voi ja saa olettaa kestävän sen kaksivuotta. Myyjän vapaehtoiseen vuoden takuuseen ei tarvitse tyytyä.

Tuotevastuu kattaa n 2vuotta. Jos kone hajoaa sinä aikana niin valmistaja on velvollinen korjaamaan koneen veloituksetta; edellytyksenä tietenkin ettei käyttäjä ole omilla toiminnallaan aiheuttanut koneelle vahinkoa.

Lähinnähän kyseeseen tulee emolevy/kiintolevy viat, joista emolevyn vaihto on kallis homma. Ammattitaitoinen korjaaja vaihtaa sen puolessa tunnissa, mutta itse emolevy maksaa muutaman satkun, riippuu koneesta.

Mikä autuus tulee sen laajennetun takuun ostosta vasta juuri ennen sen vuoden takuun umpeenmenoa?

Jos kerran olet ajatellut ostaa ja sait tarjouksen, osta.

Mulla on periaate, että 1500-2000 euron laitteisiin otan tuon ylimääräisen takuun, halvempiin en.

Näkyy olevan aika paljon uskomuksia liikkeellä. Täytyy tässä "vanhan herran" iltapuhteena naputella pari perusasiaa teille innokkaille juridiikan harrastajille:

DIREKTIIVI
Direktiivi on ohje, jonka säännökset jäsenmaat ottavat osaksi omaa sisäistä lainsäädäntöään, milloin ottavat ja miten ottavat. Direktiivi ei itsessään ole sitovaa lainsäädäntöä, ainoastaan valtioiden omat lait ovat. Kun direktiivi julkaistaan, sille annetaan usein hyvin pitkä (2-4 vuotta) soveltamisaika. Kun määräaika on ohi, niin muutaman vuoden kuluttua jäsenmailta kysellään, onko direktiivin ohjeita liitetty lakeihin. Näin ollen jäsenmaa voi helposti venyttää direktiivien mukaisia sääntöjä jopa 6-8 vuoden päähän. Tämän jälkeen EU voi aloittaa ns. valvontamenettelyn, jossa neuvotellaan jäsenmaan kanssa ja pyritään saamaan jäsenmaa hyväksymään direktiivin määräykset. Tämä on ikävä kyllä poliittinen prosessi. Neuvottelut saattavat kestää useita vuosia jos näin halutaan (kuten Italian kanssa) ja/tai tuloksena on ratkaisu, joka "ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet" (EU:n oma termi sille, että direktiivi on vesitetty). Jäsenmaa voi myös ilmoittaa, että se ei aio soveltaa direktiiviä lainkaan (Britannian tyyli) tai vastata, että asiat on jo otettu huomioon muussa lainsäädännössä (EU:n itäisten jäsenvaltioiden taktiikka). EU:ssa on kosolti kaiken näköisiä direktiivejä, joita ei ole implementoitu kaikissa jäsenmaissa, eikä implementoidakaan.

Pitää siis paikkansa, että direktiivi itsessään ei sido ketään, eikä direktiiviä voi käyttää ensisijaisena oikeuslähteenä oikeudessa, kuten lakeja käytetään. Kuluttaja ei voi siten pätevästi vedota "sitovaan EU-direktiiviin".

2 VUODEN VASTUU TUOTTEESTA
Esimerkkinä "sitovasta direktiivistä" on määräys, jonka mukaan myyjä vastaa tavaran virheesta 2 vuoden ajan tavaran luovutuksesta (1999/44/EY). Tätä direktiiviä ei ole otettu Suomen lainsäädäntöön, eikä se siten ole sellaisenaan voimassa Suomessa. Suomessa on voimassa kuluttajansuojalain yleinen virhesäännös "tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa". Suomessa katsotaan tapauskohtaisesti, mikä pitäisi olla tavaran kestoikä. Se voi olla myös alle 2 vuotta. Oikeuskirjallisuudessa on mainittu esimerkkinä OK-talon lämminvesivaraaja, jonka voidaan taasen olettaa kestävän 10 vuotta. Suomessa ei siis ole 2 vuoden sääntöä, vaan 0-10 vuoden tapauskohtainen harkinta. "Sitovaa direktiiviä" ei sovelleta.

TAKUU JA VASTUU VIRHEESTA
Nämä ovat kaksi eri asiaa, jotka jatkuvasti sotketaan toisiinsa. Jos tavarassa on virhe, virhettä voi vaatia korjattavaksi. Tämä on perusasia. Ero takuuseen verrattuna on, että todistustaakka virheestä on kuluttajalla. Hänen on osoitettava virhe ja myös se, että virhe on tavarassa, eikä käyttäjässä. Takuussa tilanne on päin vastoin. Melko pitkän kokemukseni mukaan tällaisen virheen näyttäminen pätevästi toteen on huomattavasti vaikeampaa, kuin ensi kuulemalta maallikosta tuntuu.

UNIONIN "VIRALLINEN VERKKOSIVU"
Tuo alunperin linkattu sivu on hyvin ongelmallinen. Suomenkielinen käännös on ala-arvoinen ja täynnä virheitä. Mikäli juridisia ongelmia käsittelevä sivusto sotkee sellaiset perusasiat kuin "takuu" ja "tavaran virhe" toisiinsa, niin sivustoa on syytä lukea varoen. Erityisesti, kun sivustolla puhutaan "sitovasta oikeudesta" ja sitten toisen otsikon alla kerrotaan, että ei tämä nyt olekaan sitovaa, ennen kuin valtiot ovat säätäneet itse omat lakinsa. Teksti näyttää pahasti ns. konekäännökseltä, joka on tehty jostain EU:n yleisestä esitemateriaalista. Tekstissä on jopa Suomen lain vastaisia väitteitä. On myös hyvä muistaa, että viranomaiset ja oikeusistuimet noudattavat lakia, eivät webbisivuja.

Mikä selvisi? Se että emeritus jur on sekatyömies-juristi ja mitä ilmeisimmin jo aiemmin ketjuun nikkinä huu-haata kirjoitellut. Hän on keksinyt sittemmin esiintyä juristina. Näitä riittää, ja yhteinen nimittäjä on ettei asioista ole kummoistakaan käsitystä Söperrys on sekaisin totta ja tarua kuin liikemiehen veroilmoitus.

-direktiivi
ei suinkaan ole ohje vaan:
(lähde ulkoministeriö)
”EU:n lainsäädäntöä ovat asetukset ja direktiivit, jotka ovat oikeudelliselta luonteeltaan hieman erityyppisiä. Asetukset ovat välittömästi jäsenvaltioita sitovaa oikeutta sellaisenaan, ilman erityisiä täytäntöönpanotoimia. Direktiivit sitovat jäsenvaltioita asetetun tavoitteen osalta, mutta jäsenvaltio voi itse päättää muodon ja keinot, joilla tavoite pannaan kansallisesti täytäntöön. Toimielimet voivat myös tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Direktiivi ei ole arvoasteikossa (hierarkiassa) asetuksen alapuolella, vaan niiden luonne on erilainen. ”

Ei siis pidä alkuunkaan paikkansa, että direktiivi itsessään ei sido ketään,
Kuluttajahan ei suinkaan vetoa suoraan direktiiviin vaan direktiiviä toimeenpanevaan kansalliseen lainsäädäntöön jonka osana direktiivi on.

-2 vuoden vastuu virheestä
direktiivi 1999/44/EY on, kuten muutkin sopimusoikeudelliset kuluttajansuojadirektiivit, niin sanottu vähimmäisdirektiivi. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai säätää direktiiviä tehokkaammin kuluttajia suojaavia säännöksiä.
Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan myyjän katsotaan olevan kuluttajalle vastuussa tavaran virheestä, jos se ilmenee kahden vuoden kuluessa tavaran luovutuksesta.
Vastaavaa ajallista rajoitusta ei Suomen lainsäädännössä ole aikaisemmin ollut eikä sellaista ole myöskään voimassa olevassa kauppalaissa eikä kuluttajansuojalaissa. Koska ostajaa ei ole tarkoituksenmukaista asettaa kuluttajansuojalaissa huonompaan asemaan kuin kauppalaissa, direktiivin salliman myyjän vastuuaikaa rajoittavan säännöksen lisääminen kuluttajansuojalakiin edellyttäisi myös vastaavaa muutosta kauppalakiin.
Kestokulutustavaroiden piilevä virhe voi ilmetä myöhemminkin kuin kahden vuoden kuluessa tavaran luovutuksesta. On kohtuullista, että myyjä vastaa esimerkiksi ajoneuvossa, rakennusmateriaalissa tai kodinkoneessa alunperin olleesta valmistusvirheestä, vaikka virhe ilmenisi vasta yli kahden vuoden kuluttua tavaran luovutuksesta. Edellä mainituista syistä lakiin ei ehdoteta lisättäväksi direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa vastaavaa myyjän virhevastuun enimmäisaikaa koskevaa säännöstä.
Kun kyseessä on vähimmäisdirektiivi tarkoittaa se 5 artiklan 1 kohdan mukaan 2 vuoden minimi virhevastuuta,

Paskapuheeseen, ettei ko. direktiiviä olisi otettu Suomen lainsäädäntöön jo 2002, on erimieltä ainakin silloinen Presidentti ja oikeusministeri.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa ollutta lakia.
HE 89/2001
TaVM 18/2001
EV 139/2001
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY (31999L0044); EYVL N:o L 171, 7.7.1999, s. 12
Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2001
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Oikeusministeri
Johannes Koskinen

-takuu ja virhevastuu
menevät sekaisin vain itselläsi. Muille se kyllä on avautunut.

-unionin virallinen verkkosivu
Joka väittää sivua konekielestä käännetyksi ei varmuudella ole sellaista koskaan lukenutkaan.
Mikään osa sivulla ei loukkaa Suomen eikä muunkaan maan lakia kuin, että virhevastuu sanan asemasta on käytetty takuu sanaa.

Kuules nyt. On tietenkin ihailtavaa, että olet kiinnostunut juridiikasta ja haluat olla tarkka asioiden kanssa. Mutta usko huviksesi, että lainsäädännön tunteminen ja ymmärtäminenkin on oma ammattinsa ja sitä et ainakaan toistaiseksi osaa.

DIREKTIIVIT
Voit leikkaa/liimata vaikka tsiljoona pitkää lainausta erilaisista poliittisista ohjelmajulistuksista ja julkilausumista, mutta ne eivät muuta lainkaan sitä tosiasiaa, että direktiivien voimaantulo venyy ja venyy maista riippuen, osaa ei implementoida lainkaan ja osa implementoidaan vesitettyinä tai muutoin muunnettuina. Edellinen kuvaukseni tästä direktiivien hyväksymisprosessista pitää ikävä kyllä edelleenkin paikkansa. Tämä eri maiden "lintsaaminen" oli nimenomaan syynä siihen, että komissio halusi julkaista uusimman kuluttajansuojadirektiivin EU-asetuksena, ei direktiivinä. EU-asetus on suoraan toimeenpantavaa oikeutta, mitä direktiivi ei ole. EU-parlamentti tyrmäsi tämän ajatuksen.

Muista myös taas, että viranomaiset ja oikeusistuimet eivät toimi nettisivujen, vaan lakien perusteella.

SITOVA DIREKTIIVI, 2 VUODEN VASTUU VIRHEESTÄ
Sanoit: "Paskapuheeseen, ettei ko. direktiiviä olisi otettu Suomen lainsäädäntöön jo 2002, on erimieltä ainakin silloinen Presidentti ja oikeusministeri."

Mutta luitko tuon lain, joka hyväksyttiin? Jos luit, niin ymmärsitkö? Tuskin. Nimittäin siinä laissa nimenomaan ei ollut mainintaa tästä sinun kovasti hehkuttamastasi "2 vuoden vastuusta". Sen sijaan laissa luki, kuten jo aiemmin kerroin "tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa". Täten sinun esittäämääsi "pakottavaa vähimmäisdirektiiviä 1999/44/EY" ei otettu sellaisenaan Suomen lakiin, kuten väitit. Kyllä presidentti ja oikeusministeri tiesivät mitä allekirjoittivat, kuten minäkin. Sinä et näy tietävän.

Mutta koska olet noin säkenöivä lahjakkuus tässä juridiikassa ja "tiedät" että tuo 2-vuoden vastuukin on meillä lakina voimassa ja oikein presidentin allekirjoittamana, niin tehdäänpäs näin: kerro meille kaikille sinua vähemmän osaaville missä kohtaa Suomen kuluttajansuojalakia tuo "pakollisen vähimmäisdirektiivin mukainen" 2 vuoden vastuu tavaran virheestä on? Ihan tällainen helppo ja yksinkertainen asia, joka varmasti käy sinulta käden käänteessä. Siis kerro meille missä luvussa ja missä pykälässä tuo on. Jos taasen et löydä sitä - niin silloinhan sinun kirjoituksesi ovat olleet lähinnä kaistan tuhlaamista ja sinun "tietosi" höpöhöpö jaarituksia. Pystytkö vastaamaan sanoistasi?

Yleensä ottaen näihin alentuvaan sävyyn kirjoitettuihin trollauksiin joissa esiinnytään milloin professorina, lääkärinä, tuomarina ei kannata edes vastata mutta menköön tämän kerran.

Oman kantani ja myös hallituksen esityksiä lain ylärajan rajaamisen tarkoituksenmukaisuutta kuluttajansuojaa heikentävänä listasin jo tulla ylempänä ja eikä niitä ole tarvetta uudelleen toistaa.

Ainoa epäselvyys asiassa on, että jos maallikkona olen ymmärtänyt jotain väärin niin ilmoitat se lakiasiantoimiston, joka julkisesti väittää vastoin ulko ja oikeusministeriön kantaa direktiivien olevan hölynpölyä, poliittisia ohjelmajulistuksia, joista kenenkään, eikä varsinkaan presidentti Halosen vahvistamasta direktiivi1999/44/EY tarvitse välittää mitään.

Mitään salattavaahan oppiarvossaan tai lakitoimistonsa tai nimensä julkistamisessa ei pitäisi olla onhan se muutoinkin usein julkista tietoa.

Siis säkenöivä ”lakimies”. Vastaatko meille puheistasi, muutoinhan jäät nauhaan aihealueen teknologia/tietotekniikka/ kannettavat direktiiveistä söpertelevänä trollina ja palstatilan väärinkäyttö on kokonaan puolellasi.

Niinhän sinulle sitten kävi. Et pysty esittämään faktaa väitteidesi tueksi. Nyt sitten poloinen huidot tyhjää hädissäsi. Et löytänyt mistään "pakollisen 1999/44/EY direktiivin osoittamaa lakia 2 vuoden virhevastuusta" ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomi ei ole moista "pakollista vähimmäisdirektiiviä" sellaisena implementoinut, oli se sitten miten pakollinen tahansa. Ei auta, vaikka kuinka huudat Tarja Halosta apuun. Halonen osasi nimittäin lukea sen lain, minkä allekirjoitti. Voisit sinäkin yrittää lukaista sen, niin ehkä ymmärtäisit.

Olet selvästi ylpeä noista leikkaa/liimaa -lainauksistasi, joita olet liittänyt viestiisi 22.10. Mutta ymmärrätkö lukemaasi? Jos oikeasti ymmärtäisit mistä on kyse, olisit huomannut, että kirjoitin asian auki jo ensimmäisessä viestissäni 20.10. Suora lainaus voimassaolevasta laista, siis meitä sitovasta pakottavasta laista - ei mistään webbisivusta.

Kun siteerasit hallituksen esitystä direktiivin 1999/44/EY kohdalla, niin huomasitko, että lainasit aivan väärää kohtaa? Et osannut lukea hallituksen esitystä. Lainasit kohtaa, jossa hallitus kertoo mitä direktiivissä lukee. Kyse ei siis ollut hallituksen esityksestä, se tuli vasta myöhemmissä luvuissa. Kommenttisi "hallituksen kannasta" oli siten täyttä puuta-heinää. Kuules, kyllä se asiakirja on ensin luettava ja ymmärrettävä, ennen kuin sitä lähtee siteeraamaan ja käyttämään "todistuskappaleena", muuten käy nolosti. Et selvästikään osaa lukea juridista tekstiä, mutta sinulla on hirmuinen halu etsi/leikkaa/liimata - ja lopputuloksena sitten silkkaa puppua.

Mutta älä välitä, nämä ovat joskus hankalia asioita ymmärtää. Kerroit olevasi amatööri, nämä menevät joskus sekaisin asioihin perehtyneiltäkin. Sen verran voinet ottaa opiksi, että kun seuraavan kerran julistat jotain omaa näkemystäsi totuutena, niin otat ensin selvää faktoista. Sitten ei tarvitse jälkeenpäin nolona kirjoitella neitimäisiä kiertelyitä ja kaarteluita omien mokien peittelemiseksi.

Ai-niin. Koska sinulla tuota innostusta ja kiinnostusta riittää, niin miksi et valitsisi juridiikkaa ammatikseksesi. Kun saat lukion hoidetuksi, niin pyri oikeustieteelliseen. Sinulla on intoa ja periksiantamattomuutta. Nyt innokkuutesi voitti osaamisesi ja ajoit jäävuoreen. Mutta kun opiskelet alaa ja sitten yhdistät oppimasi tiedot ja analysointimetodit noihin muihin ominaisuuksiisi, niin sinusta voi tulla hyvinkin pätevä juristi. Mieti ihmeessä. Kiinnostus alaan ja sitkeys asioiden hoitamisessa ovat tärkeimmät avut ja nämähän sinulla on.

Selvyyden vuoksi sanon vielä, että kirjoitin tämän vakavissani, en pottuillakseni.

Ilmainen mainostila ei kelpaa. Noh sen arvasikin.
On liki surkuhupaisaa kuinka nämä kansalaisopiston kirjekurssilta valmistuneet ”maisterit” ovat opetelleet kirjoitustyylin jonka pitäisi antaa kuva oppineisuudesta Lakimies, lääkäri ja insinööri ovat trollauksen kärkikolmikko. Itse he eivät omaa lapsellista hupaisuuttaan huomaa, vaan uskovat olevansa hyvinkin vakuuttavia. Yhteinen nimittäjä on minä muodon asemasta käyttää meitä/meille muotoa jonka pitäisi antaa käsitys kuinka heidän mielipiteensä takana olisi suurikin joukko samaa mieltä olevia. Edelleen he kantavat suurta humaania hätää ja huolta erimieltä olevien ymmärryksestä :D

Direktiivin voimaantulon yhteydessä korjailtiin kuluttajansuojalakia joiltain osin. Hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että vähimmäisdirektiivin vaatimus 2-vuoden virhevastuusta toteutuu jo nykyisessä kuluttajansuojalaissa. eikä sitä ole tarpeen muuttaa. Samalle kannalle asettui myös lakimiehiä pullollaan oleva talousvaliokunta mietinnössään.

Hallitus, eduskukunta, talousvaliokunta, presidentti, oikeusministeri ja minä ymmärsivät siis vähimmäisdirektiivin määräämän kuluttajansuojan 2-vuoden minimin toteutuvan nykyisellään kuluttajansuojalaissa vain sinä reppana et.

On olemassa direktiivi ja direktiivi. Kaupan ja maatalouden direktiivit ovat yleensä tiukimpia. Suurinta hilpeyttä herätti kuuluisa kurkku-direktiivi jossa määritettiin myytävän kurkun suoruus. Hupaisuudestaan tätäkin direktiiviä on noudatettava ja noudatettu.

Mitä höpöinä pitämiisi direktiiveihin yleensä ottaen tulee, on hyvä pitää mielessä vaikkapa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanta, joka sentään on aito lakimies:
”Totean omana kannanottonani, että direktiivit eivät ole lainsäädäntösuosituksia tai -ohjeita, vaan oikeudellisesti sitovia EU-säädöksiä, jotka voivat saada hyvinkin merkittäviä oikeudellisia vaikutuksia.” Siinäpä se.

Lopuksi. Hyödytön juupas eipäs väittely direktiiveistä, joiden vaikutuksista selvästi et mitään ymmärrä, ja vieläpä teknologia palstalla, jonne ne eivät vähimmässäkään määrin kuulu, ja jonne ”suurine viisauksine” trollaamaan työnnyit saa puoleltani jäädä tähän. Enempään en kaltaisesi trollin kera kerta kaikkiaan vaivaudu.

Älä kuitenkaan masennu, vaan käy nyt reippaasti kuitenkin se kirjeopisto kunnialla loppuun ja yritä jollain toisella palstalla paremmalla onnella. Aikaahan sinulla näyttäisi olevan kun yöt palstoilla yksinäisyydessäsi roikut. Älä nyt kuitenkaan lakipalstalle tuolla direktiivi tietämyksellä mene :D

Anekdoottina direktiivien suuresta mahdista käy kieroon kasvanut suomalainen kurkku joka suoristui. Omatoimilakimiehiin se ei päde koska kyseessä ei ole kurkku vaan mulkku