Se ei vain valehtele. Se miksi joudun ikävöimään johtuu jostakin minusta riippumattomasta tekijästä. Sellainen tunne minulla on. Tuntuu kuin joutuisin maksamaan jostakin, mitä en ole tehnyt. Mitä se on niin sitä en tiedä. Siltä vain tuntuu. Ihan kuin minua olisi prässätty kuukausien ajan. Katsottu kestääkö kantti...no juuri ja juuri. Rikkaruohoilla on taipumus nousta jaloilleen. Moni kukkanen olisi jo taittunut lopullisesti.
Ainoa lohtu tässä ikävässä on se
tietoisuus sydämessä
4161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei valehtele..sydän ei valehtele..se elää omaa elämäänsä..se itkee ja ikävöi,vaikertaa vaikka haluaisin vain yrittää unohtaa ja elää niin normaalisti kuin vain....pitää vaan yrittää olla sen kanssa :) ehkä aika auttaa...vuodet..ehkä joku päivä huomaan että hei se on lopettanut ikävänsä :) jee
Tuohon ei usko kukaan
Minun rakkauteni on kestänyt ,, vuotta ja loppua ei näy
Tunteet vain syvenee koko ajan, kohta vuoden jo ajatellut tätä miestä päivittäin lähes koko ajan. Ei ole enää mikään ihastus kyseessä. En saa häntä mielestäni ja ne silmät, vaikea vastustaa uppoamasta vain niihin vaipua johonkin euforiaan.
Pakkomielle?