Tapailin vuosi takaperin miestä ja huomasin marraskuunlopussa olevani raskaana (ei pitänyt olla mahdollista lääkärien mukaan) emme siis varsinaisesti seurustelleet. Mies sanoi tukevansa minua päätöksessäni ja pohdimme vaihtoehtoja. Päätin lapsen pitää koska sen piti olla silkka mahdottomuus saada lapsia omin avuin. aika piakkoin mies peruikin sitten puheensa ja välimme katkesivat, raskaus aikana hän muutti mieltään koko ajan isänä olemisesta. N. 2kuukautta ennen pojan syntymää hän taas halusi olla läsnä isänä jne.. Poika synty elokuussa ja mies aikoo nyt tunnustaa isyytensä, olemme yhdessä päättäneet nimistä ja ristiäisetkin pidimme yhdessä. Sovimme huoltajuuden tulevan minulle jne.. noh päästiin elatusapuun, sanoin hänelle ettei sillä määrällä niinkään ole väliä, mutta haluan siitä kirjallisen sopimuksen jos hän päättääkin taas ettei halua kuulua lapsen elämää niin saan edes kelalta elatustukea jne. no isähän ei tähän suostu jne ja siitä riidat meneillään, kun olen hänen mielestään ahne kun hän ilmeisesti jos sopimus olisi niin joutuisi maksamaan ainakin sen kelan elatusavun verran (hän käy ihan töissä)?.. Minua hieman ihmetyttää myös se, en tiedä miten sen muut näkee. mutta mies käy ehkä n. 1kerran vk.ssa poikaa luonani katsomassa kun hän ns. muistaa. muuten ei kysele pojan kuulumisia, kun ei hänen mielestään tarvitse kysellä.. mutta minulle se kertoo enemmänkin siitä välittämisestä.? Tänään isä suuttui minulle, kun pyysi saada pojan luokseen muutamaksi tunniksi ja minä en siihen suostunut, koska isä ei ole ennen ollut pienten lasten kanssa tekemisissä ja ei vielä osaa ns. vauvaa hoitaa (ei vieläkään oikein tiedä miten poikaa pidellä, kysyy neuvoa ja vaippaa vaihtaessa pyytää minua ohjeistamaan joka kerta vieressä), en vain vielä luota siihen että osaisi sitä yksinään hoitaa. Hän siis saa tulla luokseni poikaa katsomaan silloin kuin haluaa(muistaa) ja ovat täällä saaneet olla hetken keskenäänkin, kun olen esim. käynyt nopeasti kaupassa. ja silloinkin minun on pitänyt laittaa maidot ja muut valmiiksi, kun hän ei osaa tai sitten ei viitsi, mutta sitä kun ei tiedä..
Kuulostaako hullulta, jos haluan elatuksesta kirjallisen sopimuksen? ja muutenkin olisi kiva kuullat teidän mielipidettä asiaan jos siitä kukaan mitään ymmärtää (tekstistä siis)
Kuulostaako hullulta, jos haluan elatuksesta kirjallisen sopimuksen? ja muutenkin olisi kiva kuullat teidän mielipidettä asiaan jos siitä kukaan mitään ymmärtää (tekstistä siis)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa pelottavan paljon mun exältä :D tosin jätti mut alkuraskaudesta (suunniteltu raskaus), nyt laps yli vuoden ja haluaakin oikeuksia. Yhes vaihees oli näkemäs lasta jonku aikaa mutta tokas et ei haluakkaan. Ei osaa olla lasten kanssa eikä niiden kanssa ole ollut. Ja tuo elatusasia. Ei ole tyhmää vaatia kirjallisena. Sinun ja lapsen etu siinä vaiheessa kun isää ei taas kiinnosta.
Niin paljon olen oppinut, että kaikki kannattaa sopia kirjallisesti, sekä tapaamisasiat että elatusavut, ja ihan virallisesti lastenvalvojalla. Kun on sopimukset, niistä on pakko sitten myös pitää kiinni. Toista ei voi silloin kiusata jättämällä maksuja maksamatta tai olemalla huolehtimatta tapaamisista. Lapsella on lain mukaan oikeus riittävään elatukseen ja molemmat vanhemmat ovat velvollisia osallistumaan hänen elatukseensa, kumpikin elatuskykynsä mukaan. Rohkeasti vaan lastenvalvojalle, he ovat siellä teitä varten!