Palstamadot loisivat pääSsäni.
Kotenlonsa poimuihin keräävät.
Toukat kuoriutuvat.
Syövät aivoni.
Ei pysty nukuu.
Elämä pilalla.
Ikävä ikuinen.
Kuolema vain sen lopettaa.
Kun pääkoppani toukkakoppelo on
Kotenlonsa poimuihin keräävät.
Toukat kuoriutuvat.
Syövät aivoni.
Ei pysty nukuu.
Elämä pilalla.
Ikävä ikuinen.
Kuolema vain sen lopettaa.
Kun pääkoppani toukkakoppelo on
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koppelo oli parasta tuossa runossa
... Elämääni ajattelu parantaa.
Se aina itseäni isontaa.
Kuten koppakuoriainen, oikein iso lentäväinen.
Suursukeltajamainen.
Kun menen hiekkamiehen luokse,
saan hiekkaa silmille, joka on auvoista aivoille.
Hyvääää Yötäääää
Madoista ja toukista en tiedä, mutta erästä miestä ja juttujaan on kyllä ikuinen ikävä. Tajuaisipa itsekkin miten hyvä tyyppi on. Löytäisi vain joskus edes pienen hetken ajastaan. Pirauttaisi vaikka puhelimella joskus. Mutta ei varmaan enää edes muista mun nimeä edes. No sain edes jotain häneltä...tämän ikävän jokaiselle päivälle. Miksihän ikävä ei voi kuivua pois tai tai tyhjentyä kuin ilmapallo joka on tarpeeksi kauan ollut puhallettuna.
pikosekunti on nykyään jo aika suuri aika.