Minulla on parisuhde, jossa ei ole pelkoa, ei itkua, ei huutoa, ei väkivaltaa, ei riitoja, ei humalan pilaamia juhlapyhiä, ei kännistä johtuvia yliampuvia riitoja. Kaikki on arjessa kutakuinkin ok.
MUTTA, fiilikset ovat aina ja vain ok. Ikinä ei ole kurjaa, muttei myöskään super’nastaa niin että hyvän olon tunne iskeytyisi luihin ja ytimiin asti. Elämä on yhdellä sanalla kuvaten latteaa.
On hetkiä jolloin tunnen suunnatonta rakkautta kumppaniani kohtaan. Kaipaan läheisyyttä, mutta aina jää jotain puuttumaan. Tuntuu etten saa suurille tunteilleni vastakaikua, eikä mies ikinä oma-aloitteisestikaan aloita jalat alta vievää ja sydämeen asti iskeytyvää tunteista kertomista tai niiden näyttämistä.
Arki rullaa kuin asuisi veljensä kanssa kämppiksinä. Kaikki on aina vain kevyttä ja pinnallista ja velvollisuudet hoidetaan pois alta, elämä on suorittamista. Asioista puuttuu tunteet, kaikki hoituu kuin kavereina ja that’s it!
Kaipaisin niin paljon enemmän. Kaipaan tunnetta että jotakuta kiinnostaa kuulumiseni. Kaipaan muutakin läheisyyttä kuin pelkästään seksiä ja siihen johtavaa lääppimistä. Kaipaan tunnetta, että joku rakastaa. Kaipaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tahtoisin voida sanoa jollekulle, että: ”sinun kanssasi tahdon olla koko loppu ikäni!”
Jos miehelleni noin sanoisin, käteen jäisi vain tunne että hänestä tuo oli ihan mukavasti sanottu. En kokisi, että hän tuntee samoin.
MUTTA, fiilikset ovat aina ja vain ok. Ikinä ei ole kurjaa, muttei myöskään super’nastaa niin että hyvän olon tunne iskeytyisi luihin ja ytimiin asti. Elämä on yhdellä sanalla kuvaten latteaa.
On hetkiä jolloin tunnen suunnatonta rakkautta kumppaniani kohtaan. Kaipaan läheisyyttä, mutta aina jää jotain puuttumaan. Tuntuu etten saa suurille tunteilleni vastakaikua, eikä mies ikinä oma-aloitteisestikaan aloita jalat alta vievää ja sydämeen asti iskeytyvää tunteista kertomista tai niiden näyttämistä.
Arki rullaa kuin asuisi veljensä kanssa kämppiksinä. Kaikki on aina vain kevyttä ja pinnallista ja velvollisuudet hoidetaan pois alta, elämä on suorittamista. Asioista puuttuu tunteet, kaikki hoituu kuin kavereina ja that’s it!
Kaipaisin niin paljon enemmän. Kaipaan tunnetta että jotakuta kiinnostaa kuulumiseni. Kaipaan muutakin läheisyyttä kuin pelkästään seksiä ja siihen johtavaa lääppimistä. Kaipaan tunnetta, että joku rakastaa. Kaipaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tahtoisin voida sanoa jollekulle, että: ”sinun kanssasi tahdon olla koko loppu ikäni!”
Jos miehelleni noin sanoisin, käteen jäisi vain tunne että hänestä tuo oli ihan mukavasti sanottu. En kokisi, että hän tuntee samoin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ota huomioon että kaikki eivät ole tunne ihmisiä. Joillakin on tapana kertoa rakkautensa teoilla, arkisellaisina. Sinulle se on varmasti kurjaa kun et saa "rakkauden " osoitusta sinun tarvitsemallasi tavalla.
Oletko varma ettei miehesi ole juuri näitä järki ihmisiä ?? Kirjoita hänelle vaikka kirje ja selitä asia perin juurin. Sitten juttelette, ota selvää mitä hän ajattelee, älä loukkaannu hänen sanomista vaan ole kiinnostunut. Ehkä opit hänestä jotain uutta ja hän sinusta.
Mitäs sä nyt? Älä kuule haihattele turhia. Ei sulle ole sen parempaa luvassa muittenkaan kans. Se on vain harhakuvitelmaa sinun päässäsi. Arki on arki kaikille. Sitä on elettävä suurin osa elämästä. Ainahan voi (ja pitääkin) unelmoida. Se ei ole kiellettyä. Mutta että lähteä "veljellisestä" suhteesta parempaa etsimään, ei kyllä kannata. Riski on liian suuri. Sitä parempaa etsiessä tapahtuu helposti ketjureaktio ja menetät lopulta sen vähänkin, mitä olet elämässäs saanu ja rakentanu. Olet yksinäinen, kuten minä. Minä en valita, kun olen elänyt tuon sinunkin vaiheen ja tehnyt silloin väärän valinnan. Minä tiedän, mihin se helposti voi johtaa. Minä tiedän.
Minusta reilua olisi kertoa toiselle että et ole onnellinen jos et sitä oikeasti ole. Toiselle ihmiselle tulisi mahdollisuus muuttaa käytöstä ja kenties elämääsi tulisi sitä sähköä ja intohimoa mitä ilmeisesti kaipaat. Ei ole pitemmän päälle mitään järkeä elää parisuhteessa jossa et ole onnellinen.
Niin huono parisuhde vie enemmän kuin antaa, joten ei sellaisessa kannata elää. Jos on joskus rakastanut jotain ihmistä, ei enää suostu rakkaudettomaan suhteeseen. Arki on tietenkin arkea, mutta jos arki on sellaista, että miettii, miksi on toisen kanssa, niin siinä ei ole kaikki kunnossa. Arki voi olla väsyttävää rakkaankin ihmisen kanssa, mutta silti ei tule mieleen, että suhteessa on jotain pielessä.
Jos on ihminen, jolle tunteet eivät ole kovin tärkeitä, niin silloin voi riittääkin, että ylipäätään on vain jonkun kanssa. Myös jos pelkää yksinäisyyttä, voi seurustelu vääränkin kanssa olla parempi kuin yksinoleminen.
Omasta vinkkelistäni näen, että sinulla on asiat niin hyvin!
Voi kun ihminen osaisi tuossa kohti arvostaa.
Koskaan et tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Huomenna moni asia voi olla aivan toisin. Elämä yllättää, eikä aina positiivisesti.
Pariterapiakin on keksitty. Ei sinne tarvi mennö vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo eropapereita väsäämässä.
Tai sitten näitä parisuhde"leirejä", miehesikin voisi sellaisella kokea "valaistumisen".
Sullahan on ihana mies sitte! Ite tekisin mitä vaan ettei olis noit draama juttui ja riitoja, mitä vain tahansa. Miks et puhu sun miehen kanssa näistä asioista, kannattaa ekaa kokeilla kuin katua. Voit vaikka sanoa et sulla on tämmönen fantasia/unelma ja haluat et hän vois toteuttaa sen sun kanssa. Tai jos et haluu, niin laita mies kiertoon vaan, kyllä joku draamaa kokenut nainen hänet mielellään ottaisi. Suhteet ei oo ikinä ruusuilla tanssimista vaan se on yhdessä samaan hiileen puhaltamista, jos jompi kumpi ei panosta suhteeseen niin ei suhde ole välttämättä kestävä...
Antaisin mitä vaan jos mun mies joisi vähemmän... ei ole kännissä se ihminen jota rakastan.
Rakastatko miestä? Tunnetta ei saa puhumalla..
huomasin nyt tuon "suunnattomia rakkauden -tunteita" -kohdan. Eli rakastat :)
ala hyvä ihminen tällöin puhumaan asioista, jos koet, ettet saa rakkautta.
Rakastan miestä
Olen miehelle kertonutkin tuon kaiken. Olen kertonut paljon muutakin ja eri tavoin; tekstiviestillä, sähköpostilla jne (ajatellen että kasvotusten hänen on vaikeampi puhua) mutta hänellä ei ole ikinä mitään kommentoitavaa. Aina sama olankohautus meininki, ikäänkuin ei ottaisi todesta mitään mitä sanon.
sama juttu mulla, erohan se lopulta tulee
Itse olin juuri tuollainen mies, ja eroonhan se päättyi, tosin päätin sen itse. jos olette jo tuollaisessa tilassa, asiat on todella huonosti. aito välittäminen ja kommunikointi on lähes poissa kokonaan. töitä joudutte tekemään että suhde vielä palautuu "alkuperäiseen tilaan"
Ap:lle
"Minulla on parisuhde, jossa ei ole pelkoa, ei itkua, ei huutoa, ei väkivaltaa, ei riitoja, ei humalan pilaamia juhlapyhiä, ei kännistä johtuvia yliampuvia riitoja. Kaikki on arjessa kutakuinkin ok."
WELLCOME TO THE REAL WORLD!
Minusta tuntuu, että tämä aika jota nyt eletään, saa ihmiset tavoittelemaan jotain sellaista, jota ei ole oikeasti tarjolla; ikuisesti kestävä intohimo, toisen ihmisen täydellinen ymmärtäminen jne.
Aikuisena ihmisenä tajuat, että prinssi&prinsessa-leikkien täytyy loppua jossain vaiheesssa ja täytyy opetella rakastamaan toista kaikkine vikoineen ja puutteineen, ja olla kiitollinen siitä että toinen rakastaa itseä, vaikka välillä ei ole yhtään sen arvoinen. Tämä on tosin "old School" ja korvattu monesti "take what you can while you can" asenteella.,..
Jos on tunteita ja halua niin kannattaa kokeilla kaikki mahdollinen. Ei jää tunne että entä jos...Työtä on tehtävä suhteen eteen, ei sitä kaataakseen.
Itsellä samat fiilikset. Tosin viime aikoina on ollut kyllä melko kurja olotila. Ollaan juteltukin tästä monia kertoja minun aloitteestani. Olen kertonut mitä kaipaan ja mies on ollut täysin samaa mieltä siitä, että hänen tulisi olla aloitteellisempi. Olen kysynyt mitä voisin itse tehdä parantaakseni suhdettamme. En kuulemma mitään.
Pian kävelen pois, jossain vaiheessa täytyy luovuttaa :( Välillä harmittaa etten ole älynnyt tehdä sitä aiemmin. Toisaalta: kuinka olisin voinut tietää, ettei mies lupauksistaan huolimatta ole valmis panostamaan tähän ja ainakin yritin.. Jossitteltavaa ei jää.