On välillä surullista lukea tätä palstaa, kun raskaus päättyykin yht´äkkiä ja usein hartaasti toivuttu lapsi ei koskaan synny. Mutta vaikka raskautenne olisi päättynyt miten aikaisessa vaiheessa tahansa ja vaikka lapsenne olisi ollut nuppineulanpään kokoinen se poista sitä tosiseikkaa että olitte äitejä sen pienen hetken ajan ja se on asia jota kukaan EI VOI ottaa teiltä pois. Minä olin äiti ja minusta tulee äiti vielä, sillä äityis ei ala vasta lapsen synnyttyä, vaan se alkaa heti hedelmöityksestä.
Elkää syyllistykö, kipu kestää aikansa, yrittäkää uudelleen. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta muistakaa että äityis on yksi maailman ellei maailman hienoin asia.
Elkää syyllistykö, kipu kestää aikansa, yrittäkää uudelleen. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta muistakaa että äityis on yksi maailman ellei maailman hienoin asia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellä ainakin on niin tyhjä olo, että välillä iskee hirveä masennus vaikka surua yrittää miten työntää sivuun ja muilta peittää. Uni ei iltaisin tule ja yöllä herään hikisenä painajaisiin, joissa lääkäri aina uudestaan toteaa, ettei vauvani sykettä enää löydy. Edes miehelleni en pysty asiasta puhumaan. Tuntuu, ettei asia häneen niin koskenut vaan on ehkä jopa helpottunut. Ensimmäiset päivät kaavinnan jälkeen selvisin ajattelemalla, että yritämme heti uudestaan, mutta rivien välistä olen tajunnut, että mies ei uutta vauvaa halua. Nyt on sisällä jatkuvasti paha olo, ja kaipuu.
Ja vielä muille keskenmenon kokeneille, kuvitelkaa tämä pienokaisenne sanomaksi:
"Öisin, kun nukut, kiipeän tähden reunalle ja katselen sinua sieltä. Lähetän suojelusenkelin vierellesi, sillä minä välitän sinusta."