Lomittaja käskee isäntää

Eläinsuojeluilmoitus van heti jos rääkätään eläimiä.

Lomittajanakin olleena en lähtisi käsky-linjalle lainkaan. Niitä käskijöitä on nyt jo tiloilla niin paljon, että yhden lomittajan sanomiset on kuin tuuleen pierasisi, hetken haisee ja siihen jää.
Rakentava keskustelu ja kuunteleminen tuottaa paremmin, syvällä rintaäänellä, kokemusta on. Jos isännällä on niskakarvat jo pystyssä, niin ei siinä käskemiset auta. Mutta jos tuot asiallisesti esiin parannusehdotuksia ja osaat perustella ne taloudellisesti. Tämä on se numero ykkönen, raha. Jos osaat esittää asian rahan kautta on todennäköistä, että isäntä tarttuu täkyyn.
Maatiloillakin on tärkein konsulentti tänä päivänä raha.
Jos eläin nilkuttaa, on perusteltua soittaa sorkkahoitaja, koska ei se tuota mitään jos ei syö ja liiku. Yksinkertaista.
Sama päteee jos ruokinta on heikkoa. Likaisuuteenkin löytyy peruste rahasta, puhtaassa parressa vähemmän utaretulehduksia. Ja týötkin helpottuu, kun ei tarvitse tissejä heikkapaperilla puhdistaa kuivuneesta sonnasta.
Jos lähdet eläinsuojeluilmoitus linjalle, niin mietippä tarkkaan oletko tervetullut sen jälkeen sille tilalle tai kymmenelle muulle, kun juttu leviää?
Käytä järkeä ja jos et muuten tunne voivasia vaikuttaa, niin ilmoitat tilanteesta esimiehellesi, jonka tehtäväksi jää päättää jatkomenetelmät. Älä polta työpaikkaasi, vaan anna johtavan tehdä likainen työ.
Jos olet nähnyt tilalla eläinlääkärin, niin todennäköisesti tilanne on jo tarkkailussa tai ei ole niin paha kuin sinusta tuntuu.

Voi toimiakin, jos Isäntä sisällään tietää jo tilanteen, ja puuttuu vain se viimeinen sykäys ryhtyä toimintaan, ja kenties kaverikin tehdä työ alkuun yhdessä. Muuten tuskin auttaa, paremminkin päinvastoin. Tiedän yhden tilan, jossa lomittaja kutsui eläinlääkärin tarkistamaan eläinten asiat ja tilan, sai valtuudet hankkia apuvoimaa ja kunnon rehuja, tilan väki tuli kotiin, lomittaja auttoi pari viikkoa ja sen jälkeen asiat pysyneet ja vuosia kunnossa.