En jaksa enää tätä kaipuuta ja ikävää. Olet jatkuvasti mielessäni, päivin ja öin. Ajattelen sinut vierelleni. Kaipaan hetkiä jolloin saan nähdä sua ja katsella sua kaukaa. Koskettaa haluaisin, painautua syliisi, painaa huuleni huulillesi- kaikki vain turhaa unelmaa. Miksi rakastuin sinuun, vaikka olemme molemmat varattuja- se ei ole luvallista. Tiedän sen, mutta tunne sua kohtaan on niin voimakas, että haluaisin oppia tuntemaan sinut. Vaikka en edes uskalla puhua sulle, kun jäämme kahden.
Tunteeni tiedät, eivätkä ne siis ole muuttuneet, vaikka lupasin sulle järkiintyä. Ainakun sut nään, huomaan, että ne on tallella- sydän lyö nopeammin ja tekisi niin mieli hypätä sun kaulaas ja halata. Ei- voin vain katsella. Olen niin yksin tän tunteenkanssa ja pelkään, että näännyn tähän - tunnen joskus jo fyysistä kipua kun en sua nää. En halua sua unohtaa, haluan vain rakastaa - olen huono ihminen. En olisi ikinä uskonut itsestäni tällaista. Haluaisin niin jutella kanssasi, mutta en uskalla enää ottaa asiaa puheeksi- pelkään liikaa. Kuitenkin toivon sisimmässäni, että huomaisit mun tunteeni sua kohtaan ja kysyisit joskus, kuinka pärjään- olenko päässyt yli, niin kuin lupasin. Rakastan sua enemmän kuin mitään muuta, enkä tule sua unohtamaan koskaan. Yritän nyt vain taas kerran lopettaa tai ainakin vähentää tänne kirjoittamista. Kaikki arvaa varmaankin kirjoitustyylistä ketä kaipaan ja mikä on etunimeni- ja miinuksia tulee ropisemalla. Mutta en välitä, oli vain pakko taas purkaa ajatuksia...anteeksi niistä ja siitä, että rakastan.
Tunteeni tiedät, eivätkä ne siis ole muuttuneet, vaikka lupasin sulle järkiintyä. Ainakun sut nään, huomaan, että ne on tallella- sydän lyö nopeammin ja tekisi niin mieli hypätä sun kaulaas ja halata. Ei- voin vain katsella. Olen niin yksin tän tunteenkanssa ja pelkään, että näännyn tähän - tunnen joskus jo fyysistä kipua kun en sua nää. En halua sua unohtaa, haluan vain rakastaa - olen huono ihminen. En olisi ikinä uskonut itsestäni tällaista. Haluaisin niin jutella kanssasi, mutta en uskalla enää ottaa asiaa puheeksi- pelkään liikaa. Kuitenkin toivon sisimmässäni, että huomaisit mun tunteeni sua kohtaan ja kysyisit joskus, kuinka pärjään- olenko päässyt yli, niin kuin lupasin. Rakastan sua enemmän kuin mitään muuta, enkä tule sua unohtamaan koskaan. Yritän nyt vain taas kerran lopettaa tai ainakin vähentää tänne kirjoittamista. Kaikki arvaa varmaankin kirjoitustyylistä ketä kaipaan ja mikä on etunimeni- ja miinuksia tulee ropisemalla. Mutta en välitä, oli vain pakko taas purkaa ajatuksia...anteeksi niistä ja siitä, että rakastan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
puhu vaan rohkeasti. En minä naura. :)
En vaan voi -kun tiedän, että olen vain ilmaa hänelle.
No minä ainakin edelleen sua ymmärrän..
Mitä tahdot minusta Marianne? Varattu on varattu.
En ole Marianne...
Ylös tuosta itsesäälistä nainen !!! Hän ei kuulu sinulle!
samaa mieltä olen, että varatut pitäs jättää rauhaan. Aloitus tosin kuulostaa provolta. Tuskin kukaan M-nainen tota on kirjottanut. Näin ajattelen. Näin uskon. Näin tunnen. Näin luulen. Minä tunnen sinun tunteesi. Minä tunnen sinun ajatuksesi. jne. Erästä siteeraten.
Ei oo provo. Täyttä asiaa suoraan omista tunteista.
Ei kiva kun jonkun tunteita vähätellään. Jokaisella oikeus tunteisiin. Palsta on kaikille avoin.
En sääli itseäni. Pysyn vain totuudessa. Rakastan häntä ja tiedän, ettei hän
kuulu mulle. Omat tunteet olen kertonut ja nyt joudun vain odottamaan, että tunteeni häntä kohtaan loppuvat tai hän ottaa yhteyttä. Eikä senkään vielä tarvitse
tarkoittaa yhteistä elämää, vaan keskustelua asiasta. Joka ehkä minulle olisi
tällä hetkellä parasta, mutta miksi hän juttelisi, jollei tunteita hänellä ole. Olen kylläjalat maassa. Rakastan vain kaukaa, en häiritse. Täällä vain- ja tuskin hän täällä
lukee näitä.
Voimia sinulle tiedän tunteen.
ämmät ne sekaantuu aina varattuihin
Ei se kuule aina mee niin, kuin ajattelis.