Olin jonkin aikaa työssä Oulun yliopistossa. Työni oli itsenäistä enkä juurikaan ollut tekemisissä muiden työntekijöiden kanssa. En kertonut itsestäni kenellekään mitään.
Jossakin vaiheessa huomasin, että minusta liikkuu perättömiä juttuja ja minulle jopa vihjailtiin ilkeästi näiden perättömien juttujen pohjalta. En voinut kuitenkaan ymmärtää syytä siihen.
Minusta alkoi näyttää siltä, että heidän elämänsä ja työnsä on niin tylsää ja virikketöntä, että heillä täytyy olla jokin kohde, jota he voivat yhdessä herjata. Se ikäänkuin toi lisää sisältöä heidän elämäänsä.
Luulen, että näin se alkaa muidenkin kohdalla...
Jossakin vaiheessa huomasin, että minusta liikkuu perättömiä juttuja ja minulle jopa vihjailtiin ilkeästi näiden perättömien juttujen pohjalta. En voinut kuitenkaan ymmärtää syytä siihen.
Minusta alkoi näyttää siltä, että heidän elämänsä ja työnsä on niin tylsää ja virikketöntä, että heillä täytyy olla jokin kohde, jota he voivat yhdessä herjata. Se ikäänkuin toi lisää sisältöä heidän elämäänsä.
Luulen, että näin se alkaa muidenkin kohdalla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oli minullakin aikanaan samaa mutta ihan eri ympyröissä. Kun en ollut tietääkseni, supina hiipui.
Oulun Yliopistossa pomot kiusaa alaisia joillakin laitoksilla...kiusatut uupuvat ja joutuvat jäämään sairauslomille ja vuorotteluvapaille.
pikkupiirien suojatyö/leikkipaikka
Sellaista se on näissä sukusiittoloissa. Ihmisiä pitää elämän syrjässä kiinni tylsä työ ja pieni raha, ja töissä asutaan, mutta rahat menee kaikki tyhmyyteen. Hyppäsivät kaulakiikkuun.
Näin se on korkeakoulussakin.