http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/tassuklubi/testit/millainen-kissanomistaja-olet-testaa-itsesi/2013/09/1804036
Sain vastauksena näin: Oikea kissakuningatar.
Kissasi on oikea silmäteräsi: teissä on samanlaista pientä diivamaisuutta, kuten kunnon kissaihmisessä kuuluukin olla! Kissanomistajana olet aivan myyty: kissasi tuntuukin olevan valtakuntasi yksi päätäntävaltaisimmista hahmoista. Haluat hemmotella tätä kuninkaallista lemmikkiäsi, sekä panostaa kissasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä tietenkin pieniin ylellisyyksiin.
Sinun kotitaloudessasi kissa nostetaan pöydälle, jos kissa itse haluaa tulla nostetuksi
Kepeet mullat neito kattiselleni.
Sain vastauksena näin: Oikea kissakuningatar.
Kissasi on oikea silmäteräsi: teissä on samanlaista pientä diivamaisuutta, kuten kunnon kissaihmisessä kuuluukin olla! Kissanomistajana olet aivan myyty: kissasi tuntuukin olevan valtakuntasi yksi päätäntävaltaisimmista hahmoista. Haluat hemmotella tätä kuninkaallista lemmikkiäsi, sekä panostaa kissasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä tietenkin pieniin ylellisyyksiin.
Sinun kotitaloudessasi kissa nostetaan pöydälle, jos kissa itse haluaa tulla nostetuksi
Kepeet mullat neito kattiselleni.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Tällainen analyysi:
Kissasi on oma pikku söpöli-pöpöli-kisu-misusi! Toisin sanoen kissasi on kietonut sinut omien pienten polkuanturoittensa ympärille, saaden sydämesi heltymään hetkessä. Kissanomistajana olet hellä ja huomioonottava: kissasi ei koskaan jää vaille rapsutuksia, paijauksia tai rakkaudella annettuja makupaloja.
Rakastat oman kissasi läsnäoloa: jo arkinen puuhailu kuten vaikkapa päiväunien ottaminen tai sohvalla köllöttely yhdessä kuuluu teidän molempien mieliaskareisiinne. Olette kuin paita ja peppu.
Nättiä ja hellyttävää on yhteiselonne, tuosta tuloksesta päättelen ;))
Ihan kivasti tässä on jo 12 vuotta mennyt. Vanhemmiten kisumisuliini on hieman laiskistunut, joten köllötellessä ja rapsutuksista nauttiessa sen päivät enimmäkseen kuluvat. Enää se ei niin hanakasti tule enää neuvomaankaan kun jotain siivousta tai muuta askaretta tehdään. Ennen se tunki samoille tikkaillekin kun verhoja vaihdettiin.
Lihonutkin se on (tosin on vielä suosituspainossa) joten usein iltaisin on varpaista tunto pois, kun se parikin tuntia jalkojen päällä kuorsaa kun minä katson elokuvaa.
Yksi avo- ja yksi avio-ero.
12 vuotiaana Söpö kuoli myrkkyyn.
Söpö oli kuus.
Kun äitini kuoli, oli hänellä kaks.
Kissat eivät ole terveellisiä.
Koiraan verrattuna kissat ovat ilmeettömiä muumioita :)
Meeri ei tietenkään ole. Linnuista kun hänkin tykkää.
Eikä hän nyt taas ihan heti suutaha, vaan ottaa kissan-miettiväisen-ilmeen.
H.
ota kissa ne on niin ihania
Enhän toki suutu ...mistäpä minä...' polkee jalkaa ja noituu Hunkszin pippurimaahan'
Sanon kyllä tuoksuvan vastalauseeni :))
en tee noita testeja juuri koskaan niinkun en nytkään mutta varmaan ihan hyvä suhde mulla on meidän kissoihin annan ruokaa tarpeen tullen päästän ne sisälle ja ulos silittelen ja rapsuttelen kun ne hyppää syliin ja sillon kun ne on sisällä yötä niin yleensä ne nukkuu meidän vieressä että tällasta normaalia kissan elämää.
Hyvinhän sä oot kissumamma ilman testejäkin, kunhan ajankuluksi ja vastapainoksi kovin raskaaksi mennyttä tunnelmaa keventäen.
siinä oot oikeessa että aika raskasta tekstiä palsta pursuaa mutta kissat on aina sellasia keventäviä ja rauhoittavia tyyppejä mikäs sen rauhoittavampaa kun kissus kehrää rinnan päällä ja sitä voi silitellä ja rapsutella.
Mulle tuli "Hellyttävä hellittelijä".
On se vaan melkone kehruukone...:))
Hellyttävä hellittelijä olen ma. Ja testi tehtiin menneitten kissanmintun iltatee-hetkien ihanassa muistossa.
Kissat rumpua lyövät,
neljä hiirtä tanssii,
kaksi paarmaa laulaa,
koko maailma pauhaa.
Jos ilo tulee,
anna ilon olla,
jos suru tulee,
anna surun mennä.
Suomalainen kansanruno.
Noh, en ala tekemään testejä, kun olen vakuuttunut omasta kissaisuudestani.
Minulla on viha-rakkaus-suhde kissaani.
Aina kun luon hellän katseeni siihen, niin eiköhän tää keksi jotakin sen kaltaista, että hellät silmät muuttuvat salamoiviksi.
Lemmikkieläinsääntö numero yksi on se, että riippumatta siitä, kummalla puolella ovea kissa on, se haluaa toiselle puolelle. Ja mitä mä teen, ei muuta ku keskeytän omat touhuni ja astelen päästämään kissin sille toiselle puolelle. Ja kohta taas takaasi.
Kun alan lukemaan kirjaa sängyssä, kissa on varma, että olen asettautunut vaaka-asentoon juuri sen takia. Oitis se tryykää koko kehonsa NIIN lähelle, etuosa käsivarteni päällä, että siinä ku hetken yrittää liikkumattomana lukea, huomaakin käsivarren puutuneen niin pahasti, että siitä vois rakentaa pöydän.
Klappaan yhen kananmunan illalla kissille. Hää menee sen lipittämään heti-oitis, kun sammutan yövalon. Se on traditio se. Jos joskus unohdan sen munan, niin kun ihanaisessa asennossa olen juuri saanut uniharson päälleni, niin ei muuta ku kohta on se tilanne, että uniharso reväytetään veks, mitä karmivammalla tavalla. Naamaani flätkästään tassu, päättäväinen tassunflätkäys poskeen saa sikiämpiunisenkin heräämään.
Olishan noita kissijuttuja vaikka muille jakaa. Koirajuttujakin olis niin paljon, että nahka lähtis sormista, jos kaikki kirjoittaisin.
Vai herkuttelee sun kissa raa-alla kanan munalla.
Mun tää kissa ei tuu sänkyyn, silloin kun nukun.
Mutta heti kun aamulla petaan sängyn niin päiväpeite on sen suosikki. Yön ajaksi taittelen sängynpeitteen ja laitan olohuoneen soffalle. Siinä hää yön nukkuu.
Nyt nukkuu taas sängyn päällä kun on rakas peite siinä...
Voi miten hurmaava kissuli...en saa hohotustani loppumaan,... ja kyllä... varmaan jokaisella olisi sivukaupalla juttuja: Et kerrankin kun olin tekemässä... ja näitä piisaisi, jotkut vähemmästäkin aattelis että tuolta on mennyt se vähäänenkin järjen valo... joten tyydyn nyökkäileen vain toteamuksella niin tuttua. ;))
Jytymamma ja pi-ne olette saaneet samat hellyyttävät hellijät, passaa hyvinkin
Onhan näistä lemmikeistä jo useinkin kirjoiteltu, helppoa uskoa et kerran on eläinrakas on sitä ikuisuuteen.
Ei kai se mitään tunnetilalla muuta onko kisulit joukossamme elävänä tai muistoissamma?
Kyllä minä vielä haluisin simmottisen venyvän rutjakkeen, jonka poski on kuin silkkiä ja jonka häntä heiskaa, kuin metronomin viisari.
Jonka hurruutus sykkii syömmeen ja jonka tassun painallus, on kuin linnun siiven sivallus.
Mutta kun ei enää uskalla, kun kisut on pitkäikäisiä.
Kissoja, kuin ihmisiäkin, on monenmoisia. Yksi on kuin maitovainen, lempeä, kaunis, pehmeilevä.
Toinen on kuin tulta ja tappuraa, kämmenet on aina naarmuilla, kun hän osoittaa kiintymystään raapimalla.
Yksi on tässä ja nyt.. Muutama muistoissa ihanissa...Oisko iha jopa kymmene... Muistoissa...
pi-ne...puit kaipuuni sanoiksi. Ei enää. Pieni nyyhkäisy päälle.
Vastaan sulle pi-ne, koska sinulle sopisi se ,...oilikohan,? Ragdoll-rotu, josta itse olen haaveillut, mutta enhän minä kissaa enkä koiraa ota, vaikka testi olikin positiivinen. Klikkaa tuota Ragdollia, niin ihastut ja älä syytä, jos muistan nimen väärin.
Täyttä humpuukkia, siis tuo testi, koska kissoja on ollut vain lapsuuskodissani ja ne olivat navetassa, koska koira oli sisällä, jos oli? Sain kuitenkin positiivistä palautetta , vaikka totuus on toinen.
Omassa taloudessani on ollut samojedi, cocceri ja sekaroituinen, joista ilmeisesti nuo eka ja vika kuoli naapurin myrkyttäminä, sillä he olivat kissa ihmisiä.
Kissan olisi mieheni tappanut heti, mutta koiria hän "jumaloi" ja koirat häntä, sillä hän jaksoi niitä ulkoiluttaa, toisin kuin minä.
Muistan raivolla ainakin tämän sekarotuisen koiran oikut, kun isäntänsä Oiva ei ollut maisemissa. Oli koiralla monta kujetta, mutta kerran sain sen huiputettua. Oli siis karkuteillä ja lapset (aikuiset) huutelivat sitä nimeltä, mutta kyllä se pirulainen ymmärsi, kun minä huutelin, että ???olkoon vaikka Peni, siis Peni, Peni, täällä on herkkuja! Ja Penihän tuli, mutta oli niitä herkkujakin.
En taida tehdä testiä, ettei tulisi houkutusta.
Muuten tulee elämästä taas juosten kustua, kuten meeri vihjailikin.
Jos "eläinrakkaana" omistaisin kissan:
Hae villa-koira, hae..
Se on Kärpänen, ota kiinni ja syö...
Se on Ampiainen, älä koske, minä juon sen...
Idiootti, välissä on ikkuna-lasi...
Se on Tilhi kännissä, vaikka asian-tuntijat sanovat sen olevan mahdotonta....
Älä taas hypi ja huido, se on Varis, ja revit kohta verhot...
Älä murise kun minä rapsutan...
Et sinä tästä tykkää, tässä on Chiliä, pois pöydältä...
Pitiks sun toikin syödä? Vessaan ei mahdu isonpaa laatikkoa...
Jatka vielä vähän, niin vien sinut sirkukseen, saat tienata itsellesi oman sohvan...
Heevetti! Tuosta olisi kasvanut kaunis kukka aikanaan...
Mee sivuun, äläkä venyttele koko sohvalle....
Jätä varpaani rauhaan, lattialla on sulle tarpeeksi leluja...
Enkä herää! Raavi omaa naamaasi...
Heevetin rontti! Onko kukaan kertonut sinulle ravun-syöteistä...
H.
"hunksz"
Pitkästä aikaa sait kirjotettua jotakin semmosta, että sitä oli jokseenkin kiva lukea.
Jopa toinen huulten yhtymäkohta nousi ylähä. Molempien yhtymäkohtien nousuun olisi tarvinnut vielä enemmän paneutumista kirjoittamiseen. Mutta hyvä näinkin. :)
Juuri tuollaisen sinä tarvitsetkin...;)
Tuolla asenteella kisus pissaisi tyynyllesi.
Se on nimittäin kostonhaluinen jos sitä kiusaa.
En kyllä antaisi kisuani sinulle hoitoon.
"Hei kun keikuskelen"
Mää niinku meerille...
Se aina joteskin saa mut runolliseksi.
Viimekski tais olla kolme viissatasta aloitusta sillä :)
"Syys masentaa mirriä aina, joskus lintunen menee, joskus kissa toinen,
miksi olla ei voi kevät ainainen, Leivot leikkiä lyödä, sielussa kissa-naisen"
H.
Olen jo pidempään tiennyt miksi muutamat miehet tykkää kissamaisistta naisista.
(Siksi kun he pitävät kesyttämisestä)
Ollaankohan me jollain tapaa kärsitty vieroitusoireista tuon Sääksi kauden loputtua?
Olmme yhteisö usean kk ajan, kunnes se eronhetki koitti ja jäljelle jäi tyhjä pesä... jota kuin varmuudeksi vielä kävin usein katsomassa.
Koko pesinnän kirjon, kosiskeluista - jäähyväisiin... paljon iloa ja surua mahtui yhden Sääksiperheen vaiheisiin v 2013.
Pidän meitä kuin etuoikeutettuina saadessamme kameran välityksellä elää lintujen taivalta hetkisen.
"meeriamanda"
Jaa kamera...
Minulle jäi mieleeni enemmän sielujen-sinfonia.
Pitänee mainita myös toisen ämmänläyskän ketju musiikista.
Lämmin kosketus ei ole kaikille ihan kivaa, varsinkin jos itse jää ilman.
Tällä palstalla silmäni peilit näkevät lävitse paksuinpienkin muurien.
Kenties väärin, kenties oikein.
Mutta koskaan eivät katso pimeäään.
Mummon ikkunalla, vaarin katseen alla, oisko ihmis-elo silloin lämpöisin...
Jos joku teksi aloituksen Pelargonian kehityksestä nupusta kukkaan, saattaisin eläytyä siihenkin.
Mutta kaikenlaista kirppua aina iskee varmaan siihenkin.
Kärsiä ikä kaikki, niin se palstalla plussat kulkevat, vuosista toisiin.
Ilkeyden ymmärtävät kaikki, vilpittömyyden vain harvat.
H.
Ämmänläyskä ja loispummieläkeläinen, kaksi kamalaa sanaa.
Sanaa, joita manaa mielessään.
Ihmettelen ihmisvihaa,
mittavaa,
josta ne nousevat.
Helppo käydä elämän tietä, ajattelematta, että muillakin on tunteet.
Hunksz... älä virka enempää, jotain tuollaista yhteen kuuluvaa aattelin ensin kirjoittaa, vaan enhän voine... sniiff... kun on juraluonteinen, menis reisille oma karskius. ;)))
"puistattaa"
Totta.
Aina pitää muistaa kenelle sen sanan lausuu.
Minä en lausu sitä koskaan loispummeille.
Lausuessani näen aina edessäni huumoria pilkahtelevat silmät.
Jotenkin miehiä ymmärtävän ihmisen.
En katso kaikkien sitä alkuunkaan ansaitsevan.
Ja siksi ymmärrän vasten-mielisyyden.
H.
"meeriamanda"
Voisit oikeastaan laittaa jalkaasi pylväs-kengät.
Ja hypätä pesästä alas.
Mustaan suo-lampeen.
Vaan liian väljät ne tietenkin olisivat.
Paitsi lampi.
Jos tekisin homo-musiikki-aloituksen, tulisitko mukaan uskoen että se on ja pysyy pystyssä?
Voi sun heevetti sentään :)
H.
Ihan minkä vaan musa-aloituksen ja takaisit sen pysyvän ´pystyssä´ , tulisin ylähä hyppien. ;))
Ja alkuun... hypin silloon ku mua hypytyttää.
Katso miten hellyyttävästi Mocha koiranpentu soittaa isäntänsä kanssa kitaraa.
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20131019031574343_v6.shtml
Hienosti laittaa välisointuja... Sulonen..
Hellyttävä hellittelijä.
Kissasi on oma pikku söpöli-pöpöli-kisu-misusi! Toisin sanoen kissasi on kietonut sinut omien pienten polkuanturoittensa ympärille, saaden sydämesi heltymään hetkessä. Kissanomistajana olet hellä ja huomioonottava: kissasi ei koskaan jää vaille rapsutuksia, paijauksia tai rakkaudella annettuja makupaloja.
Rakastat oman kissasi läsnäoloa: jo arkinen puuhailu kuten vaikkapa päiväunien ottaminen tai sohvalla köllöttely yhdessä kuuluu teidän molempien mieliaskareisiinne. Olette kuin paita ja peppu.
Onko sinulla virva-tuulia lemmikkiä? Ainakin " arvosanat " on hyvät. ;))
On koira. Sain siitäkin testissä samantapaisen tuloksen.
Kissoista olen pitänyt aina, ihan lapsesta saakka.
Harmi vaan ettei perheen allergian takia voi kissaa ottaa.
Se allergia tosiaan rajoittaa, ja kissulit eivät sitten tule kuuloonkaan mut ihanaa et sulla on kuitenkin ´hellittävää´ koirulissa.;))
Oikea kissakuningatar
....ja en tykkää kissoista lainkaan.
Tässä voin samaistua koiraan täysin :)
http://www.youtube.com/watch?v=KpK4VrspRoQ
Tietoisuus silti et voisit olla vaativan kissulin " perheessä " , jos ...? :))
Nojoo. Tietenkin hyvin pitäisin jos sellainen meille rantautuisi :)
Kui katil anneta pilleri
1. Nost katti sylisses ja pirä sitä vasemmal käsivarrel niinku pitäsisit last. Pist oikke etusormi ja peukalo kati suu molemmil pualil ja pain helläst poskii samal ku pirät pillerii oikees käres. Ku katti ava suus, purota pilleri suuhu. An kati sulkke suus ja nielast.
2. Nosta pilleri lattialt ja katti soffan takka. Pirä kattii vasemmal käsivarrellas ja toist rosessi. Haje sit katti makuuhuaneest ja heit pehmenny pilleri pois.
3. Ota uus pilleri pakkauksest ja pitele kattii vasemmal käsivarrellas ja sit pirä kiinni takajaloist lujast vasemmal kärel. Pakota kati leuat auki ja tyännä pilleri suu takaossaa oikeel etusormellas. Pirä kissan suut kiinne ja laske samal kymmenee.
4. Poimi pilleri akvaariost ja katti vaatekaapi päält. Huura pualiso sissää pihalt.
tää on niin pitkä et loput linkissä......
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CC4QFjAA&url=http://www.positiivarit.fi/kui_katil_anneta_pilleri&ei=S0liUoKALLL54QSwsYGYCA&usg=AFQjCNEpZHVsNg2wx5WFq3GIVB6VGffTmw&bvm=bv.54934254,d.bGE
Onha se ihan oma numeronsa tuo pillerin saamine suuhun.
Matolääke yleensä ruiskulla suuhun, mut pillerin oon hakannu jauheeks ja sekottanu pieneen määrään ruokaa, jauhelihaa tms.
Ei silti aina onnistu..
En minkäänlainen, koska vihaan haisevia katteja, jotka ovat petoja. Kissa on laiskan ihmisen lelu.
Ei kissat haise mutta niiden pissa kyllä. Koiratkin on muuten petoja jos nyt saatat niistä tykätä enemmän.
Ei haise kissa, ei. Ne ovat siistejä otuksia.
Ei tosiaankaan kissa haise pahemmalta, kuin sen isäntä/emäntä.
"Siisti aina pitää olla...."
Mielipiteesi on huomioitu. ;))
Paha juttu ku siinä kysyttiin vain yhdestä kissasta joten tein testin tuosta löytökatista joka tarvii rakkautta ja huolenpitoa todella paljon.
No söpöli - pöpöli kertaa 2... ;)) Eipä ole kellään sunkaan kohdalla epäilyä ettetkö kissuistasi pidä...ei todellakaan.;))
Aktiivinen ja leikkisä.
Kissanomistajana olsit lähes tulkoon samanlainen kuin kissasi: leikkisä, toimelias ja aina uusia jekkuja keksimässä! Sinusta eikä kissastasi saisi sohvaperunaa tekemälläkään, vaan haluatte nauttia toistenne kissamaisen uteliaasta seurasta sekä keksiä yhteistä, mielekästä puuhaa oli kyse vaikka kissa-hiiri-leikeistä.
Kissanomistajana olisit kiitettävän aktiivinen: leikkisit kissasi kanssa säännöllisesti, mikä tekisi teistä oikeat kaverukset. Myöskin erilaisten temppujen opettelut ja ulkoiluretket pitäisivät kissasi vireänä ja toimeliaana aina vanhuusiälle saakka.
Minulla ei ole kissaa, enkä ikinä ota, mutta tein testin vaihdoin muutaman sanan konditionaalimuotoon.
Empä ala ´kauppaamaan ´ mielipiteitäni tietäen se olevan turhaa mut valmius kuitenkin oli testin mukaan loistava, on nyt kuinka höperöitä testejä miten tahansa sieltäpä kuitenkin tunnisti sinutkin, puuhanaisen.
Tuo on totta, nuo testit antavat joka tapauksessa suuntaa minkalaisia olemme ; )
Kyllä se vaan tuli tuo "Hellyttävä hellittelijä", kissat ovat ihania olentoja.
Meidän kissatytön kuolemasta on pian kolme vuotta, mutta ei sitä kirjavaa karvaturria unohdeta ikinä. Muistoissa elää mukana, enimmäkseen mukavia muistoja, mutta muutama pikku kolttonenkin oli kontollaan. Pari kertaa kävi aamupisun laskemassa pojan tyynylle, olisko ollut jotain mustankipeyttä mukana.
Tuo " Hellyttävä hellittelijä " on useamman testaajan saama vastaus.
Voin kertoa ettei monikaan usko meitä kissunsa hyvin tuntevia kun kerromme niiden äksyilyistä, joka ihankin helposti on tulkittavissa em. mustankipeydeksi, tai vähälle jääneestä huomiosta. :)) Ikävä hellittää ajanmyötä vaan muistoissa kuin kirkastuisi.
Mnaah.
En kattonut testiä, tiedän varmasti, kuulun henkilökuntaan. >:/
=DW=
Tuon uskallan " myöntää " kun noin sanot, on osunut silmiini viestejä joissa kerrot kissustai hmm. sorastaan lempeästi. ;))
Kissaihmisille kuvia :
http://galleria.fi.msn.com/nämä-ovat-todelliset-kissanpäivät-ihanat-kissat-kuvissa#image=15
Voi sen toki kun ovat helluusia.... pitipä puhellakin ´lapsenlässykieltä´ ja jokusen kuvan laitoin omiin kuviin talteen, nikkikuviksi ;))
Kiitti kovasti.
Hyvä, että tykkäsit. Joskus löytyy hyviä kuvia. Mullon vaa toi oma "veikko".