Meillä on vähän yli 6kk oleva koiranpentu. Kohta on tulossa talvi ja pakkaset ja meidän koiralla ei kasva karva melkein yhtään jalkovälissä eikä siitä vähän kaulaanpäinkään. Onko keinoja miten koiran sais pidettyä lämpösenä ilman et ostaa mitään koiran takkia? Koirasta tulee kuitenkin iso ni ei näytä kovin järkevältä ku isolla koiralla toppatakki :)
Semmonenkin ongelma on, että kun koiran jättää hetkeks yksin niin se alkaa vinkumaan, millä sen sais loppumaa?
Semmonenkin ongelma on, että kun koiran jättää hetkeks yksin niin se alkaa vinkumaan, millä sen sais loppumaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin ja tarviin pikasesti apua!
Siis minkä takia vatsa on paljas, onko rotutyypillistä vai mistä johtuvaa?
En tiiä yhtään, ei oo vaan kasvanu karvaa niin paljon ku muualle jostain syystä
Kyllä se siitä kasvaa, me pärjättiin tuon pienen kanssa viime talvi, pahimmilla pakkasilla villapaitaa päälle, tosin urokselle ei nyt paljon vatsaa suojaakaan. Kyllä se siitä, liikkuessa ei tule kylmä. Ja meidän neljä kuukautta pahimpien pakkasten tultua. Hengissä on terveenä pysynyt
Pentukarva isoilta roduilta lähtee yleensä ensin ja sen jälkeen tulee vasta ns. pohjavilla ja uusi peitinkarva, jotka ovat paksumpia. Edellyttää tietysti, että rodulla on ns. kaksinkertainen turkki. Karvapeite laajenee vatsan alla tiheänä viimeisiin nisiin asti, joihin sitten jää ohuempi turkki. Pentu kylmettyy helposti syksyllä, jos vesisateella jalkojen liikkeen takia vatsanalus saa kylmää vettä lenkillä. Virtsarakkotulehdus tästä syystä on riski pennulla. Normaalin lenkin jälkeen pentu pitää olla lämpimässä. Ison rodun pentu kuitenkin kasvaa korkeutta nopeasti ja välttää täten veden ja lumen vatsan alueella. Ei tarvitse mitään takkia, jos pentua lenkkeilytetään. Liikunta lämmittää. Ulos makaamaan ei pentua saisi jättää.
Vinkumiseen on monia erilaisia ohjeita. Puolivuotiaalle voi jo hyvin olla tiukkana, eli käskyttää "hiljaa". Vinkumiseen ei myöskään saisi vastata muuten kuin negatiivisin tavoin. Yksi tapa on myös, olla huomioimatta. Siinä on kuitenkin riskinsä, ettei pentu yhdistä sitä kieltoon. Silloin pentu toteuttaa vinkumista, jos pennun tavoitteeseen pääsemisessä on pennulle niin voimakas vietti. Huomioitavaa siis, että ison rodun vinkuminen saattaa aikuisena muuttua ulvomiseksi, mikä ei ole todellakaan mitään hiljaista vikinää. Siksi kannattaa opettaa jo pentuna vinkuminen kielletyksi asiaksi.
Ollaan sille sanottu että hiljaa sellasella voimakkaammalla äänellä, ja jos ei oo auttanu ni ottanu kii ja painanu lattiaa vastee ja sanottu uudellee et hiljaa, mut välillä tuntuu että sekään ei tunnu auttava! Ja sitä ei todellakaan jaksa kukaan jos se ulvomaan alkaa!
Älkää tuossa piippailuhommassa painimatseihin lähtekö? Ilmeisesti se on siis riippuvaista yksinjääntiin (eroahdistusta jopa?). Silloin opetellaan noita asioita, palataan perusasioihin. Netistä löytyy myös ohjeita, vaikkapa hakusanalla eroahdistus. Joku koira voi saada sen haluamansa jo siitä, että alatte komentelemaan. MIllään lailla. Hoitakaa asia mieluummin siten, että luotte uuden lähtörutiinin. Jos taas koira piippailee ylikierroksiaan, niin siihen auttaa myös koulutus. Eli se, että mitään ei tapahdu niin kauan kuin ollaan siinä mielentilassa.
Meillä iso mutta ohutturkkinen puetaan kyllä, ettei palele! On villapaitaa, sadetakkia, toppamanttelia... Ja tulkootpas irvailemaan että hölmön näköistä, minä sanon että kulje itse alusvaatteissasi ulkona lumituiskussa. Mielellään ottaa takin päälle kun ymmärtää että suojaa kylmältä.
Tuohon vinkumiseen. Olen toteuttanut huomioimattomuutta pääasiassa ja on se paljon vähentynyt. Se on semmonen luonne, että vinkuu joka asialle. Jos se rupeaa vaatimaan sillä vinkumisella häiritsevästi, niin komennan että hiljaa, mutta jos se vaan innoissaan jostain piippailee, en välitä. Nuorempi kun oli, niin kuulin, kuinka vinkui oven takana, kun lähdin töihin, mutta luulen, että ei se pitkään jatkanut. Nykyisin ei vingu lähtöäni, on 1,5 - vuotias.
Ainaku oon koiran kans yksin ni oon koittanu olla huomioimatta siihen vinkumiseen ettei se just tajuu sitä et sillä saa huomioo, mut meillä nyt on yks henkilö raskaana, ni sillä ainakin menee tosi äkkiä hermo kun koira uliseevinkuu siinä vieressä että se ainakin jos ei muu niin komentaa että hiljaa.
Ja voi olla että koirakin menee vaan sekasin siitä ku välillä ei sanota vinkumiseen mitään ja välillä huudetaan koko ajan että hiljaaa :D
Ja voi olla et ois hyvä juu hankkia joku talvitakki, yhellä kirpparillä näin et oli loimi koiralle, et sommonenki vois auttaa jos ylettyy vaan mahanki alle :)
Se, että koiraan menee äkkiä hermo, on paha juttu. Hermostuneen ihminen huutaminen koiralle ei opeta koiraa toimimaan oikein, vaan hermostunut mieliala tarttuu koiraankin. Liian monta koiraa on pilattu omistajan lyhyen pinnan takia.
Koira ei todellakaan ymmärrä sanaa "hiljaa". Usein se vinkuminen on vaan sellaista kiihtymyksen ilmaisua, ettei koira edes itse tajua ääntä pitävänsä. Sitten vaan säikkyy, että miksi omistaja raivoaa.
Usein ihmiset pitävät sitä harmittomana oikeutenaan, että pinna saa palaa ja toisille saa huutaa. Harmitonta se ei ole vaan vahingollista.
Parhaiten koiran rauhoittaa omistajan rauhallinen käytös.
Niin että mitäs nyt sit pitäs tehdä ton kans? Sanoo sille hiljaa voimakkaammalla äänella, vai lässyttää sille että hiljaa? painaa lattiaa vasten ja sanoo hiljaa? mennä viereen silittää ja "joo jatka vaan ulisemista" vai olla vaan reagoimatta siihen mitenkään?
Raskaana oleva kuule joutuu kestämään kunhan lapsi syntyy n. 24 h/vrk parkua, eikä se hermot mene siihen piipaamiseen enempää kuin muillakaan, huono selitys ei ole sairaus olla raskaana. Älkää huomioiko koiraa kun piipaa, jos ei sitten tarpeilleen vingu, muuten antakaa piipata, mitä siitä vaikka piipaa.
Ai mitä väliä jos koira vikisee koko ajan?! Siihen tosiaanki alkaa menee ennenpitkää hermo, ku ihan koko ajan jostain kuuluu vikinää. Ja kai sillon ku on raskaana ni vähän menee enemmän hermo ku hormoonit ja tunteet koko ajan pinnassa!
Karva tulee ajankanssa. Pukkaa kasvamaan, kun tulee tarve, luonto hoitaa homman kyllä (tai ainakin meillä on aina hoitanut). Mutta jos hankit manttelin taikka vastaavan pennulle, ota siihen kasvunvaraa. Vauvojen hanskanipsuilla on muuten hyvä "pienennellä" manttelia. Ja yllättävän paljon saa istuvuutta ihan muutamilla yksinkertaisilla, oikeaan paikkaan tehdyillä ompeleillakin, jotka on helppo koiran kasvaessa yksinkertaisesti purkaa pois. Eli ensin se on hiukan liian suuri, kasaan, sitten se on sopiva, ja loppuaika sitten hiukan nafti. Ja seuraava asu saattaakin mennä jo ihan aikuiskokoonkin, jos sitäkin alkuun itse hiukan pienentelee. Voi olla, että haluat /tarvitset myöhemminkin jonkinlaista kurapukua taikka "metsäpukua". Vaikka et itse lämmitykseen sitä tarvitsisikaan enaa. Mutta hankkiessa voi jo pohtia sitäkin. Meillä esimerkiksi ei tarvitse pukua vaatetukseen, mutta siltikin pidän "treenimanttelia", ihan lihashuollollisista syistä, kylmään aikaan. Toinen koiramme taas, siihen pakkaantu lumi karvoihin pahoiksi paakuiksi. Ja risut ja havut sotkeentuu pitkiin karvoihin. Ihan itseäni säälin, ja arkea helpottaakseni käytän suojavaatteita. Ja on se koirallekkin kivempi tietysti. Laitan lapsillenikin kuravaatteet, ei se ole sen hölmömpää suojata koiriakaan. Kun meillä vaihtoehtona ei ole se, että lopetetaan liikkuminen ja harrastaminen esimerkiksi kura-aikaan. Eli eletään normaalia elämää aina, ja arkea helpotetaan noilla erilaisilla mahdollisuuksilla. Ja tosiaan treenimantteli on treenatessa, ihan siksi, että lihakset pysyvät paremmin lämpiminä -> eivät revähtele ym. Kylmä ei siis ole ainoa syy koiran vaatetukseen. Se ei ole hölmöä lainkaan, jos itse sen kokee. KOira tottuu kyllä nopeasti hyvin istuviin vaatteisiinsa. Ja paljon mieluummin valitsee takuulla sen kurahaalarin, kun jokaikisen lenkin jälkeisen pesun.
No, pentuhan on aina vatsasta paljas! Vähitellen karva lisääntyy, mutta eihän se koskaan saman paksuiseksi tule kuin selästä. Tuon ikäsitä ei saa unohtaa pihalle pitkiksi ajoiksi, lenkit vain ja sisälle jos kylmää on. ANtakaa koiralle kunnolla ruokaa ja paljon rakkautta, niin vinkuminen vähenee. Jos ette pärjää sen kanssa, myykää jollekin koiraa todella haluavalle. On ihan turha luulla, että koiranpito koskaan täysin vaivatonta tulee olemaan. Raskaana oleva saa tosiaankin varautua paljon pahempaan ääneen kuin koiran vinkumiseen. Mutta ehkä hän haluaakin koiran pois jaloista enen vauvan syntymää?
No en tiiä mitä haluaa, muutaku sen että toi koira alkaa tosiaan olemaan hiljaa, eikä vingu, siis tottakai se saa vinkua jos on ulos päästävä, sit viedään, ja sit ku tullaan sisälle ni 5min ni se vinkuu taas, eikä nyt taaskaan voi olla kusihätä tai paskahätä! ja ihan ruuanki jälkeen just voi vinkua, vaikka ois ruuan jälkee käytä ulkona p*skomassa..
Ei se haittaa jos koira näyttää hölmöltä jos on takki, kunhan pysyy lämpimänä! :)