Taas lyön päätä seinään

Älähän nyt. Joskus tuntuu kyllä tuolta. Se menee ohi. Lähde ulos, ihmisten joukkoon. Katso kun joku pysähtyy hetkeksi silmiisi ja hymyilee. Se on pieni alku. Olet arvokas sellaisena kuin olet. Kunhan muistat sen vain itse.

Olen samaa mieltä. Mitäpä tuota totuutta omalta kohdaltani kieltämään. Mua ei kukaan rakasta, ei ole koskaan rakastanut, eikä tule koskaan rakastamaankaan ja tuo fakta mun on vaan hyväksyttävä. Kaipa sekin on jossain edeltä käsin päätetty, kenen elämään rakkautta tulee ja kuka jää ilman. Eipä mun tarvi oikeasti edes miettiä miksei kukaan minusta kiinnostunut, olen sen verran ruma ulkonäöltäni, että ihme se oliskin ollut jos joku mun näköselle monsterille olis löytynyt.

Joskus se on niin, että itse ei osaa ottaa vastaan rakkautta ja silloin tuntuu, että kukaan ei rakasta vaikka he kuinka rakastaisivat. Joskus me todella torjumme rakkauden yritykset meitä kohtaan, emme uskomallakaan usko, että kelpaamme, että meitä joku voisi rakastaa.

Usko, että sinuallekin on olemassa joku, joka sinua aivan varmasti rakastaa. Hylätyksi tulemisen tunne on yksi syvimmistä meitä haavoittavimmista tunteista, se koskee samalla tavalla kuin kuolema, se jättää suunnattoman surun sydämeen ja tuntuu, että siitä ei voi selvitä.

Yksinäisille on kahviloita ja paikkoja, joissa he voivat tavata toisia samanlaisessa elämäntilanteessa olevia. On vaan osattava etsiä se oikea väylä, jonka kautta itseensä valaa uutta voimaa.

Joskus aivan yllättävältä taholta voi saada apua, kohdata ihmisen, jolla on pajon annettavaa jos vaan antaa hänen olla avuksi ja huolii hänen rakkautensa ja ystävyytensä.

Olet rakas

Hieno aloitus. Olen huomannut saman.

Älähän nyt. Voit olla pahasti väärässä.

Älä höpsi! Rakkaus on universaali ilmiö.Sinuakiin rakastetaan kybällä.

Odota hetki ja sitten lyöt päätä tyynyyn yöllä, on pehmeämpi kuin seinä.

Itse törmäilen joskus pimeässä ilman valoja kun yritän välillä säästää sähköjä, silloin törmää helposti esineisiin..

Kerron jotain joka voi olla ilahduttavaa, toivottavasti ainakin... olin kävelemässä yöllä, pimeässä jonnekin omakotitalossa, törmäsin tuollaiseen keittiökaapin oveen se oli suoraan vastassa aukinainen ovi.

Isä sanoi aamulla että niiin;: pitäisi aina pitää käsiä edessä jos pimeässä etenee.

Solisluuhun osui lujaa.

pms:ltä.

No kuvittele itse että törmäät oveen joka on suoraan edessä ja jonka koko on 70x200cm ja siihen kulmaan törmään tuoraan ... mille tuntuu..

Eli suoraan siihen kulmaan törmäät... eli jolloin ovi on poikittain eli niin...

No nyt ilostuikihin vähän... sitten painaa yöllä nappia että minkälaisen unen haluaa nähdä ja sitten ISKEE päätä tyynyyn :)