Niin, en tiennyt mihin osioon tämä piti laittaa mutta tämä vaikutti aika sopivalta.
Ongelmanani on se että kun olen vihainen tai riitelen jonkun läheisteni kanssa enkä enää vain jaksa ja tahdon itkeä niin ikään kuin juoksen vihan tunnetta pakoon ottamalla sakset esiin ja niillä raavin ranteeni veriseksi, ja jostai syystä tämä kivun tunne saa minut voivaan taas hyvin ja viha yhtäkkiä ns. katoaa pois samoin itku.
En tee tätä muulloin koskaan, vain jos olen vihainen tai riidoissa. Voiko päässäni olla jotakin vikaa, tiedän että ei tämä voi olla normaalia jokin tässä ei ole oikein ja tarvitsen apua. En uskalla mennä puhumaan asiasta muille joten toivon että saisin täältä apua, onko mielenterveyteni sittenkään aivan kunnossa..?
Ongelmanani on se että kun olen vihainen tai riitelen jonkun läheisteni kanssa enkä enää vain jaksa ja tahdon itkeä niin ikään kuin juoksen vihan tunnetta pakoon ottamalla sakset esiin ja niillä raavin ranteeni veriseksi, ja jostai syystä tämä kivun tunne saa minut voivaan taas hyvin ja viha yhtäkkiä ns. katoaa pois samoin itku.
En tee tätä muulloin koskaan, vain jos olen vihainen tai riidoissa. Voiko päässäni olla jotakin vikaa, tiedän että ei tämä voi olla normaalia jokin tässä ei ole oikein ja tarvitsen apua. En uskalla mennä puhumaan asiasta muille joten toivon että saisin täältä apua, onko mielenterveyteni sittenkään aivan kunnossa..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ihminen suuttuu, kokee vihaa, niin se on ihan tervettä. Et voi purkaa vihaasi vihan kohteeseen, siihen kenelle olet vihainen vaan käännät raivon itseesi. Varmaan tuolla yrität rangaista itseäsi ja koet avuttomutta kun et itse muuta voi.
On hyvä että et vahingoita harkitsematta läheisiäsi ja voit siinä tilanteessa hillitä itsesi, mutta kyllä itkminen ja vaikka kivien potkiminen olisi rakentavampaa. Joku voi purkaa mielipahaa puhumalla, äyskymällä toisille.
Jos sinulla ei muuta ongelmaa ole, niin ei kai voi puhua mielenterveyshäiröstä vaan olet vain keksinyt tavaksesi käsitellä vihaa kääntämällä sen itseäsi kohtaan.
Jospa nyt seuraavan kerran kun suutut, niin lähdet ulos ja vetäiset vaikka kuunnon lenkin, kijoitat tunteitasi ylös ym.
Olen ite ihan samanlainen kuin sinä. Omuituista kyllä en ole tehnyt sitä pariin kuukauten, ja kai se on hyvä? Mutta kun samalla tuntuu että kaikki vaan patoutuu sisään ja samalla vatsanpohjassa kutkuttaa tunne että kun tarpeeks oon niitä tunteita padonnu nii siitä se sama show alkaa jossain vaiheessa, että osaa ärsyttää tämä oma tyhmyyteni.
Sellasita se on, toivon vaan että tosta ’’tavasta’’ pääsisi joskus edes eroon..