Joitakin vuosia sitten laitoin suhteen poikki, äärimmäisen vihaisena en edes lukenut viestejä mitä toinen oli lähettänyt. Satuin lukemaan nyt vuosien jälkeen niitä, ja tuli surullinen, osittain syyllinen olo, että lähdin niin lopullisesti ilman, että edes selitin kunnolla miksi laitoin välit poikki (oletin tuolloin toisen tajunneen asian). Tunnen itseni jonkinasteiseksi ääliöksi, vaikka oli kyllä painava syy lähteä.
Kannattaako vanhaa haavaa kaivella? Mielestäni epätietous on epämukava asia, ehkä elinikäinen arpi, mutta kaikki ei halua menneitä muistella, varmaankaan varsinkaan jätetyt?
Kannattaako vanhaa haavaa kaivella? Mielestäni epätietous on epämukava asia, ehkä elinikäinen arpi, mutta kaikki ei halua menneitä muistella, varmaankaan varsinkaan jätetyt?
Vastaukset 33
Vanhimmat
minä olen 1 nainen jonka 1 mies jätti ihan totaalisesti. Ei vastaa s-posteihin, ei viesteihin. Kysymykset päivittäin mielessä, että mikä minussa oli se huono asia, miksi hän ei halunnut tehdä tarkempaa tuttavuutta eikä vaivautunut muutenkaan selittelemään lähtemistään? Olimme aika tiiviistikin yhteydessä ja aina kun tapasimme, olimme pakahtua molemmat ihastuksesta. Sitten vain ihan noinensa hän hävisi eikä vastannut enään mihinkään yhteydenottoyrityksiini. Ei ole montaakaan päivää kun laitoin taas hänelle s- postia, ei vastausta. Koen sen tosi inhottavana tekona toista kohtaan kun jättää epävarmuuteen. Vielä saisi tämä mies selittää miksi meni niinkuin meni. En vaan saa rauhaa ennenkuin hän ottaa yhteyttä ja kertoo nämä syyt. Kunnon ihminen ei jätä epätietoisuuteen, vaan sanoo niinkuin asiat ovat. Ota hyvä ihminen yhteyttä ja selvitä asiat, muuten teitä on 2 jotka kärsii. Sinä siitä ettet kertonut asioita kuten olisi kuulunut ja hän siitä että mikä hänessä oli vikana...
Mä taas en usko, että välttämättä pitkän ajan jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä. Tai se riippuu tietenkin monesti asiasta. Jos toinen on jo mennyt elämässään eteenpäin ja unohtanut koko jutun, miksi enää avata niitä? Sitä paitsi ne viestit saattaa olla vaan jotain hetkellistä purkua ilman, että se toinen edes itse niitä on jäänyt miettimään. On sanonut sanottavansa ja se siitä. Mulle itselleni ei ole koskaan käynyt noin, että toinen olis vaan kadonnut, vaan aina on asiat pystytty selvittämään mitä selvitettävissä on, joten mietin, että onko toisella sitten ollut joku syy noin toimia? Esim. tilanne missä toinen haluaa jatkaa ja toinen ei tuollaiset selvittelyt on aika turhia ja saattaa vaan ruokkia sitä, että toinen jatkaa kyselyitään ja "epäselvyydet" sen kun jatkuu, ja selvittelyt saattaa vaan ruokkia sen toisen toivetta yhteenpaluusta. Mä tosin viime vuosina olenkin ollut se jättäjä suhteissani, mutta muistan vuosien takaa tilanteen, missä asetelma oli toisin päin. Toinen ei silloinkaan mitenkään kadonnut, vaan vastaili kyllä ja tavattiinkin, mutta se oli toisaalta kyllä minun puolelta enemmän vaan itsensä ja sen toisen pettämistä, kun toivoin, että hän vielä pitäisi minusta ja haluaisi elämäänsä, ja ne muka-epäselvyydet oli vain sitä toivetta, kun en halunnut tai pystynyt ymmärtämään, ettei niin ole. Ei siinä oikeasti mitään epäselvyyksiä ollut.
Mun mielestä teidän, jotka jotain selvittelyjä toivotte oliskin hyvä rehellisesti miettiä, mitä niiltä selvittelyiltä toivotte. Jos toive on yhteenpaluu, sen voi sanoa, mutta sitten pitää myös uskoa se, jos toinen ei halua, eikä pidä jatkaa niiden "selvittelyjen" toivomista. Sellasessa tilanteessa toinen voi juuri toimia noin, ettei vastaa enää yhteydenottoihin, jos on huomannut, ettei ne "selvittelyt" ja yhteidenotot sillä tavalla lopu ikinä, eikä itsekään silloin voi jatkaa rauhassa elämäänsä. Harvoin se sitä paitsi niin on, että suhteenlopettamisessa olisi mitään epäselviä syitä, vaan toinen ei vaan ehkä tunne ja halua samaa kuin toinen, eikä se siitä millään selvittelyillä tai syiden etsimisillä muutu. Se voi vaan lisätä sen jätetyn loukkaantumista, jos toinen alkaa latomaan jotain toiseen liittyviä syitä, vaikka oikea syy olisi vain se, ettei tunne ole molemminpuolinen ja joku toinen saattaa tuntua enemmän itselle oikealta.
Komppaan tätä. Pitkien aikojen jälkeen on turha palata asiaan. Ja nuo syyt, mitkä totesit pätevät kyllä. Se ettei asioita selvitetä voi johtaa myös siihen, etteivät välit palaudu. Siis normaalit tervehtimis- ja kuulemisten vaihtovälit. Jos sellaisia ei kaipaa, niin ei ole myöskään syytä selvittää. Usein se joka toivoo selvittämistä, haluaa helpottaa omaa oloaan ja syyllisyyttään. Ne asiat saa kuitenkin käytyä läpi ajan kanssa itsekin.
Minusta kuitenkin on tärkeää olla rehellinen itselleen ja toiselle. Jos ei halua palata yhteen tai ainakaan siinä mielessä kuin se toinen, niin se toinen pitää jättää rauhaan. Turha kysellä kuulumisia kuukausien päästä tai vielä pahempaa vongata seksiä eksältä, jos suhde ei perustunut seksiin eikä se toinen sellaista kaipaa. Sitä pidän tärkeänä. Pitää olla itsekin johdonmukainen.
Kaiken kaikkiaan omassa tapauksessani olen useimmiten ollut se jättäjä. Olen ollut myös se jätetty. Kumpikaan ei ole helppoa. Eksiin olen säilyttänyt hyvät välit yhtä lukuun ottamatta. En usko, että hänen kanssaan tulemme koskaan väleissä olemaan. Asia ei häiritse minua enää. Tulevaisuutta ajatellen, uskon että on tärkeämpää ottaa oppia menneistä kokemuksistaan ja olla toistamatta samoja virheitä. Hyvää toivon kaikille eksilleni, poikkeuksetta.
Kimppaan aloittajaa. Vastaus, mikä tahansa on tervetullut, jotta voi jatkaa ja helpommin ymmärtää, miksi kannattaa luovuttaa.
Oikeastaan mun pitikin hieman korjata tuota, kun sanoin, ettei se vuosien takainen ihminen olisi halunnut minua elämäänsä. Ehkä olisikin jollain tavoin tai olisi halunnut säilyttää hyvät välit tai jopa kaveruuden, mutta koin häntä kohtaan eron jälkeen niin voimakkaasti, että se olisi ollut sekä hänen että itseni pettämistä, jos olisin jatkanut "kaverina" kuitenkin samanaikaisesti kokien, että olemme jotain sielunkumppaneita ja rakastavaisia, vaikka hänellä oli jo uusi suhde. Siksi en edes yrittänyt mitään kaveruutta, emmekä ole vuosiin edes sattumalta missään törmänneet. Hyvät välit kaikkiin exiin noin teoriassa on, niin etten mitään vaikeutta koe, tai että mitään olisi jäänyt hampaankoloon, mutta en oikein ole kokenut tarvetta yhteydenpitoon, tai mihinkään sen kummempaan kaveeramiseen, vaan he samoin kuin minäkin elävät omaa elämäänsä jossain toisaalla. Poikkeuksena viimeisin exäni, jonka kanssa ero on hyvin tuore ja asiat hieman vaiheessa ja olemme nähneet ja olleet yhteyksissä, mutta sen kummemmin en tiedä mitä hän suhteeltamme toivoo, enkä ehkä tiedä oikein itsekään. Aika näyttää.
Hei aloittaja,
sekä sinä että toinen osapuoli saatte varmasti elämässänne parempia suhteita aikaan jos molemmat käytte läpi nämä menneisyyden haavat. Ei ole kyse vain siitä toisesta, vaan itsestäsi ja omasta tulevasta onnestasi suhteissa.
Lykkyä tykö jos päätät ottaa yhteyttä, se olisi rohkea teko.
T: Heli E-kontakti.fi
mä en kans millään voi ymmärtää tollasta käytöstä!! asiat pitää selvittää ja kertoa edes eron syy eikä jättää toista epätietoisuuteen.....ei sitä rauhaa saa ennenku asia on selvä
Voi hyvää päivää teitä "useimmiten jättäjiä". Ihminen tarvitsee syyn, miksi jotain todella satuttavaa, kuten hylkääminen tapahtuu. Se on "closure" ja niin ihminen saa asian helpommin ja nopeammin käsiteltyä. On pelkkää itsekeskeisyyttä jättää toinen kitumaan epätietoisuuteen. Veikkaan, että osa teistä tietää, että juuri tuo kylmä, yhtäkkinen totaalihylkääminen satuttaa eniten ja haluattekin että se toinen kärsii, varsinkin jos jotain ikävää on tehnyt. Aloittajan tapauksessa kenties käynyt näin.
Kyllä ne toiset osapuolet mun tapauksissa ne syyt on aina tienneet ja olen kertonut, jos on kysytty, enkä missään tapauksessa ole halunnut loukata tai mitenkään nauttinut tilanteesta. Mutta samoin kokenut tuota, että toinen jatkaa yhteydenottoja, seksin vonkaamista ja elättelee toiveita yhteenpaluusta. Silloin olen saattanut joskus hermostua ja sanoa aika tiukkaankin sävyyn, että se on mennyttä ja kyllä se perille on mennyt. Itselläni ei onneksi ole huonoja kokemuksia siitä, että toinen vuosiksi olisi jäänyt roikkumaan, kuten näiltä palstoilta joskus saa lukea. Tuokin on ihan tavallista että exiin otetaan silloin yhteyttä, kun jokin toinen suhde on kariutunut. Ehkä se on sitä, että tuntee olonsa yksinäiseksi ja kun exiltä sitä lämpöä ja lohtua ennenkin on saanut, niin heihin on helpompi tollasessa tilanteessa ottaa yhteyttä, kuin yrittää jotain ventovierasta. Eikä kai siinä mitään pahaa niin kauan ole, kunhan se toinen ei mitään väärää käsitystä asiasta saa. En mä ainakaan tietoisesti voisi ketään hyväksikäyttää niin, että tietäisin toisella olevan enemmän tunteita ja toiveita yhteenpaluusta ja itse kaipaisin vain hetken lohdutusta tai paikkaa yksinäisyyteen, jonka se lähtenyt jätti. Toisaalta, jos itse esittää kaveria ja että satunnainen yhteydenpito on ok, vaikka oikeasti toivoisi muuta, niin silloin se on kyllä myös väärin syyttää sitä toista, jos mitään ei tapahdukaan. Rehellisyyttä siis molemminpuolin, niin ei tarvitse turhaan jäädä ketään syyttelemään.
Sanot että oli painava syy lähteä. Mitä selityksiä hän enää haluaa tai vaatii, jos sinulla oli painava syy jättää hänet, hän mitä ilmeisemmin tiesi syyn. Se mikä tässä kaikkein ratkaisevinta on, on se, että aikaa on kulunut jo liikaa, vuosia, joten tekosi olisi nyt verrattavissa samaan kuin sillioin, kun jätit kertomatta miksi lähdit. Ihminen ei voi lähteä ja tulla takaisin noin vain oman mielihalujensa mukaan vaan asiat pitää aina pystyä ratkaisemaan niin, että ei tarvitse haavoja uudelleen joutua auki repimään, eikä niitä taas uudelleen arpeuttamaan.
Voit toki lähettää lyhyen mitä kuuluu viestin ja sanoa, että olet pahoillasi siitä miten toimit ja jos hän haluaa ottaa yhteyttä, niin halutessaan olet valmis hänen kanssaan juttelemaan. Sinulla ilmeisesti on oma lehmä tässä ojassa ja nyt ei iselläsi ole mitään säätöä meneillään ja tuli vanha hoito mieleen ja siksi ajattelit alkaa lämmittelemään vanhaa suhdettasi. Eihän sitä tiedä, ellei kepillä koeta jäätä..mutta jos suhde ei toiminut silloin, niin miksi se onnistuisi nytkään.
Mieti mikä on oma motiivisi ja punnitse sen jälkeen kannattako yhteydenotto vai ei.
Aloittaja tässä. Kiitos tähän menneisistä vastauksista. Sanon vielä, että olen itse pysyvässä suhteessa, ja ainoa syy, miksi ottaisin yhteyttä toiseen, olisi selvittää ehkä jotain asioita, ja pyytää anteeksi täydellistä katoamista. Toinen ilmeisesti välitti enemmän, kuin uskoinkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tuollainen katoaminen vaikuttaa hirveän epäkypsältä. Toisaalta, mitä satuin joskus facebookista katsahtamaan, niin vaikuttaa jatkaneensa elämäänsä, kuten minäkin.
aina pyytää.
jos ajattelen tilannetta omalle kohalle. Niin menisin ja pyytäisin edes anteeksi. Syyt ovat kerrottavissa siinä yhteydessä jos hän tahtoo kuulla..
Eikä fb:en ole uskomista! Kaikkihan siellä esittää että menee hyvin.
Ei kannata. Elämä jatkuu.Ja jos on kerran mokannut ei kannata vanhaan palata. Omista virheistä voi ottaa opiksi seuraavissa ihmissuhteissa....Ja vähän noloakin se olisi sun puolelta kaivella jotain jossa itse on mokannut
tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu...
Kaikki ei ole itsestä kiinni, joskus voi ajatella myös sitä toista. Itse en tahtoisi että joku vuosien päästä tulisi anteeksi pyytämään.
Johan se päätti tämän keskustelun ja kiitti ...ei enää tarvitse vastata..tajuuko?
Ei kannata kaivella vanhoja - sitä tikulla silmään jne.
Minusta taas asiat kannattaa selvittää eikä siinä silloin mitään vanhoja haavoja kaivella. Uskon enemmänkin että kun selvittäisit asiat voisitte jatkaa vaikka kaveripohjalla.
Minusta mokat pitää selvittää aina ja välit paikata jos on mahdollista. Varmasti tulisi sinulle ja hänelle parempi mieli kun juttelisitte. Ei pidä jättää asioita sopimatta riitapuolen kanssa kuten suuri kirja kertoo.
on tietää kannattaako vai ei. Riippuu minkälainen suhde oli, mitkä oli eron ja tuon kuvatun riidan syyt, kuinka kauan tuosta on jo aikaa, mikä hänen tilanteensa nyt on jne. Jos aloittaja kuitenkin päättää ottaa yhteyttä kannattaisi heti alkuun sanoa ne syyt sille yhteydenotolle. Koska vaarana on, että jos se toinen on jäänyt edelleen toivomaan heidän välilleen jotain hän tulee sitten ikään kuin toisen kerran jätetyksi, jos aloittajan tarkoitus on lievittää vain omaa syyllisyydentunnettaan. Ja kannattaa myös heti alkuun sanoa olevansa pysyvässä suhteessa, joka sekin saattaa vaikuttaa siihen, haluaako se toinen enää lähteä mitään selvittelemään. Se on ihan normaalia ja elämään kuuluvaa, että ihmisiä jää taakse, ja usein ne koetut vaikeudet on molemminpuolisia, eikä ne asiat välttämättä tällä välillä mininkään ole muuttuneet, elleivät sitten kumpikin olisi muuttuneet tässä välillä jotenkin radikaalisti. Muuten tuskin mikään kaveruuskaan on mahdollinen, jos ihmiset eivät vaan tule toimeen keskenään. Itse en ainakaan haluaisi alkaa selvittämään mitään vuosien takaisia juttuja. Ne ovat taaksejääneitä ja jälkikäteen sitä on vaan helpottunut, kun ne ajat ja vaikeudet on taaksejääneitä. En haluaisi enää palata mihinkään niistä, riippumatta siitä, olenko ollut missä roolissa siinä erossa ja riidassa.
Eiköhän tuossakin tilanteessa päde vanha sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Helppo on varmasti elää ja unohtaa itselleen epämieluiset asiat ja selitellä ne parhaalla tavalla itselleen sopivaksi.
Ettei vaan sinullakin tule joku päivä vastaan se hetki jolloin ne hoitamattomat asiat iskevät. Se kun erotaan niin erotaan hyvissä väleissä niin ei ole mitään hoitamatonta asiaa tai antipatiaa kenenkään osalta.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kantaa tekojensa seuraukset. Sen ymmärtää jos ei halua nähdä väkivaltaista ihmistä tai alkoholistia josta on eroon päässyt.
Jokainen valitsee oman polkunsa kuten aloittaja
Öitä
että noin olisi. Ne ihmiset, jotka taakse ovat jääneet ovat siellä myös ihan omastakin halustaan pysyneet. Ei siis mitenkään niin, että olisin kieltäytynyt tapaamasta tai keskustelusta, vaan niin, että kummallekin osapuolelle on parempi näin. Kaksi tapausta on sellaisia, joissa olin jo liian pitkään kärsinyt tuttavuudesta (mitään varsinaisia seurustelusuhteita eivät olleet) ja sitten kun lopulta on sen toiselle sanonut, niin eipä niistä ihmisistä sen jälkeen ole kuulunut. Oma virheeni ehkä joskus on ollut liiallinen kiltteys, eli en ole uskaltanut ajoissa sanoa, miten toisen ja yhteydenpitomme koen ja sitten se on vaan keittänyt yli. Ja uskon sen vaikeudentunteen olleen ainakin jossain määrin myös molemminpuolista. Ja vuosien varrella sitä myös kasvaa erilleen niistä ihmisistä, joten en heitä oikeastaan edes ajattele ja voi hyvin olla etteivät hekään minua. En siis usko, että olisi olemassa mitään hoitamatonta asiaa välillämme.
Jokainen ansaitsisi ystävyyden jälkeen selityksiä ja useitakin miksi ero on parempi tai mikä sitten oli vikana, miksi tunteet alkoivat kylmetä tms.
Kannattaa aina ottaa myös huomioon että jos yksiolkaisesti kuvaa eron tai tunteiden kuolemisen syyksi vaikkapa "oman tilan puuttumisen" toisella saattaa olla siihen oma tunneperäinen ja hyvinkin järkeilty vastamielipiteensä, esim. Miksi antaisin tilaa kun et itse antanut minulle mitään, vienyt minua mihinkään, ollut iloinen ja kiitollinen yhteisestä ajasta, pidit minua itsestäänselvyytenä ja sait oloni vuosiksi epävarmaksi, josta tuo sinun "oman tilan puutteen" tunteesi varmaankin johtui. Seuraavassa suhteessahan sinä osaatkin jo paremmin mutta tuskin se tekosyyllä jätettyä eksää enää lämmittää. Ja sinne meni ensirakkaus...Sellaista ovat ihmissuhteet. Joskus ne kypsyvät vuosia. Joskus ne vievät toisilta vuosia. Lopulta sitä miettii mitä jäi "käteen" joidenkin syyllisyydestä toiselle jätettyjen stereoiden lisäksi. Ja joskus se oman tilan vaalija saattaa havahtua kipuun että taisi sen vähän antamisen lisäksi turhaan syyttää toista suhteen päättymisestä ja saada toisen elämänsuunnan laskuun aivan turhaan, kun olisi voinut vaikka katsoa ITSE peiliin. Mutta anna sinä toki se KAIKKI jollekin toiselle. Nythän sen sitten osaat. Mutta saako toinen koskaan mitään, mitä varmasti ansaitsisi? Miten toinen jättämiäsi arpiaan kantaa ja miten selättää turhan syyllisyyden tunteen jonka sinä itsekkäästi lähtiessäsi toisen kannettavaksi latasit.
Ei kannata, se toinen osapuoli on jo itkunsa itkenyt ja eron läpikäynyt eheytynyt sekä jatkanut elämässään eteenpäin. Sun pitää tehdä omalta osaltasi sama juttu.
Varmasti se toinen on jo aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin ja osoittaa aloittajalta ehkä jopa vähän omahyväisyyttä ajatella, että olisi sille toiselle mitään elinikäisiä arpia aiheuttanut. Jos kyse ois jostain tuoreesta jutusta, niin silloin ne asiat on hyvä saada sellaisiksi, etteivät haittaa elämää, mutta vuosien päästä aivan turha enää mitään selvitellä. Liekö se toinen koko aloittajaa enää edes muistaa ja aloittaja senkun pyörii oman napansa ympärillä kuvitellen, miten hänen tekemisensa olisivat sen toisen elämässä niin merkityksellisiä. Jos aloittajaa ei silloin vuosia sittenkään kiinnostanut toisen viestejä edes lukea, niin mitä järkeä sitä enää on lähteä ronkkimaan.
Syvällisiä pohdintoja ja varmaan kirjoittajille tarpeellisia ja monelle lukijallekkin.
Itse vastaavassa tilanteessa mielummin kuitenkin keskustelisin tai kirjoittaisin kohteenikanssa vähän sujatummassa ympäristössä.
On kuitenkin mukava lukea ja samaistua tilnteeseen ja kuvitella miltä kirjoittajasta tuntuu ja miksi hä'nestä tuntuu tuolta. Tai onkohan asia noin sen toisen ihmisen kokemana vai onko kokemus ollut toiselle kuitenkin ihan kuin kirjoittaja on olettanut. ym.
Kun jättää toisen, ei kaikilla aina ole sanoja selittää sitä, miksi näin teki.
Haluaa vain antaa ajan kulua ja jutun poistua elämästään ja sen toisenkin elämästä vähin äänin.Tapausta sen enempää analysoimatta.
Ei halua olla toiselle ilkeäkään.Ei vaan osaa selittää miten näin kävi.
Tälläisessä tilanteessa ahdistuu ja voi jopa suuttuttaakin, jos toinen velkoo selvitystä tapahtuneelle ja kyselee loputtomasti, että kerro miksi halusit lopettaa suhteen?
Siinä vain hermostuu ja toinen menee tälläisestä entistä enemmän jumiin.
Mut jätettiin kesällä ilman mitään "järkevää" selitystä. Nyt vieläkin mietin, että oliko kaikki vain leikkiä hänelle vai oliko kyse hänen omista ongelmistaan. Juteltiin paljon (suhteen aikana), sovittiin, että ollaan avoimia ja edetään rauhallisesti. Kaikki tuntui, niin oikealta ja hyvältä, mutta sitten kaikki vain loppui ihan yllättäen, enkä enää saanut keskustelu yhteyttä häneen. Yhtä äkkiä olinkin täynnä vikoja ja hän oli minulle vihamielinen. Kyllä on ollu pääsekaisin. Jos olisin vaan saanut selityksen asioille, olisin jo varmaan paljon pidemmällä toipumisen suhteen. Olisihan se eroilmoitus ollu silti shokki, mut tällainen epätietoisuus sai, ja saa edelleen ajoittain, kyllä pään sekaisin. Vähän aiheen vierestä sydäntäni purin, mutta kyllä haluaisin selityksen edes jälkikäteen, jos hänellä oli oikeasti tunteita. Katkera en ole nytkään ja voisin olla kaveri hänelle.
Tuli tästä keskustelusta mieleen sellainenkin juttu, että samanikäiset ihmiset saattavat erota paljonkin sen suhteen, kuinka monta suhdetta ja eksää elämässä on ollut. Itse tapasin muutaman vuoden nuoremman miehen, jolla oli monta eksää, kun taas itselläni oli vain yksi todella pitkä suhde takana, olin siis kokematon suhteiluissa. Todella harvoin myöskään kunnolla ihastun, joten olin hyvin toiveikas tämän miehen suhteen ja tunteitakin oli paljon. No tämä mies vain sitten nopeasti kylmeni ja katosi elämästäni, olin ihan rikki ja ihmettelin asiaa. Mutta jälkeenpäin tajusin, että kyse oli toisaalta kokemattomuudestani suhteiluissa ja toisaalta olimme erityyppisiä ihmisiäkin, mistä ihmissuhdehistoriakin kertoi. Tästä otin opikseni sen, että eksien määrä esim. kolmekymppisenä kannattaa ottaa huomioon, jos vakavampaa suhdetta tavoittelee.
Sä kokematon kun pitkä suhde takana?Miksi syytät itseäsi,kun eron syy ri ole ollut siinä? Paskamaista jättää toinen ilman selityksiä. Piste.
Se on kurjaa kun joku jättää asiat selvittämättä. Mutta luulen että ei siihen kannata pakottaakkaan. Itse annoin hänelle periksi, vaikka olen varma että se olisi ollut kaikkien etu jos olisi suostunut keskustelemaan.
Myös meillä sama juttu,jos olisin saanut keskustella asiasta toisen osapuolen kanssa,tiedettäis molemmat miten jatketaan mutta kun kaikki jäi ns kesken,emme näköjään ole edes kavereita enää.Ja ymmärtäisin että jos vain minulla olisi ollut tunteita toista kohtaan mutta yhteiset kaverit siltä ajalta vakuuttaa hänen tunteneen samoin.Jopa edelleen kyselee minun kuulumisia kuulema,joten en ymmärrä teitä miehiä miten voi olla niin vaikeeta,On jopa itse vakuutellut että meillä on niin hyvät välit että voidaan puhua asiasta kun asiasta,VAIKEISTAKIN ???
Minulle hän ei koskaan kertonut. Ilmoitti vain tekstiviestillä, ettei halua olla enää missään tekemisissä. Kyselin sitten perään, mutten saanut koskaan mitään vastausta. Kolme vuotta kärvistelin. Kipeetä teki. Ja vaikka asia onkin jo takana, haluaisin jutella kerran hänen kanssaan ja saada tarinaan päätöksen.