Koiran riuhtominen

Ei oma naamani voi olla norsun sillä, koska nautin kovasti lenkkeilystä ja yleensäkin olen perusluonteeltani hyväntuulinen eli eka arvauksesi meni pieleen. Pidän myös koirista, mutta sauvoessani, minulla on tarkoitus kohottaa kuntoa - ei pysähdellä.

Se että koira ylipäätään tuodaan kuntoradalle voi tosiaan olla vaarallista sekä koiralle, että esimerkiksi juoksijoille.

Ennakoinnin puutteesta ei voi olla kyse, koska tänäänkin omistajalla oli runsaasti aikaa reagoida tilanteeseen, koska näköetäisyyttä kohdatessamme oli useita kymmeniä metrejä.

eli minä, puolestaan muistelee että on kiskaissut useammankin kerran koiran pois häiritsemästä ihmisiä näiden epäonnistuneen ja kömpelön koiraantutustumisyrityksen vuoksi.

Koirani on nimittäin harmillisen tarkka miten "hänen korkea-arvoisuuttaan" kohtaan tulisi käyttäytyä. Ja se tapa joka on yleisin lähes kaikilla ihmisillä on forbudt sille, siis että käsi ojennetaan koiralle samalla tuijottaen tiukasti silmiin. Antaa aika hanakasti hammasta, mutta sen näkee ajoissa mitä on tulossa.
Siksi myös uskallan päästää tuosta huolimatta sillä se ei oikeasti ole mikään aggre raatelija vaan pitää ihmisistä(jotka osaavat ottaa tämän tarpeen huomioon).

Lenkeillä ei tietenkään häiriköi jokaista vastaantulijaa, vaan kulkee täydellisen huomioimatta heitä. Sitten tulee aina välillä vastaan ihmisiä jotka ovat ehkä jo aiemminkin nähneet meidät ja pysähtyvät juttelemaan. Tässä tilanteessa on luonnollista että haluaisivat myös huomioida koiraa ja rapsuttaa sitä hetken. Mutta oikea tapa ei olekaan se yleisin, vaan pitää odottaa että ylhäisyys kääntää perseensä ilmoittaen että rapsautas tosta.

Eli meidän tapauksessa kyse on toisen ihmisen suojelemisessa koiran hammasteluilta.

Toka vastaaja kirjoitti:

eli minä, puolestaan muistelee että on kiskaissut useammankin kerran koiran pois häiritsemästä ihmisiä näiden epäonnistuneen ja kömpelön koiraantutustumisyrityksen vuoksi.

Koirani on nimittäin harmillisen tarkka miten "hänen korkea-arvoisuuttaan" kohtaan tulisi käyttäytyä. Ja se tapa joka on yleisin lähes kaikilla ihmisillä on forbudt sille, siis että käsi ojennetaan koiralle samalla tuijottaen tiukasti silmiin. Antaa aika hanakasti hammasta, mutta sen näkee ajoissa mitä on tulossa.
Siksi myös uskallan päästää tuosta huolimatta sillä se ei oikeasti ole mikään aggre raatelija vaan pitää ihmisistä(jotka osaavat ottaa tämän tarpeen huomioon).

Lenkeillä ei tietenkään häiriköi jokaista vastaantulijaa, vaan kulkee täydellisen huomioimatta heitä. Sitten tulee aina välillä vastaan ihmisiä jotka ovat ehkä jo aiemminkin nähneet meidät ja pysähtyvät juttelemaan. Tässä tilanteessa on luonnollista että haluaisivat myös huomioida koiraa ja rapsuttaa sitä hetken. Mutta oikea tapa ei olekaan se yleisin, vaan pitää odottaa että ylhäisyys kääntää perseensä ilmoittaen että rapsautas tosta.

Eli meidän tapauksessa kyse on toisen ihmisen suojelemisessa koiran hammasteluilta.

Lue lisää

Mutta sinä et kuitenkaan kai anna koiran ensin hölkytellä vastaantulijaa kohti hyvinkin lähelle, ennenkuin riuhtaiset hänet takaisin? Etenkin kun vastaantulija ei osoita edes mitään kiinnostusta koiraan.

Itse en kyllä "hanakasti hammastelevaa" koiraa ulkoiluttaisi ainakaan pururadalla vaan paikoilla, jossa on vähemmän "liikennettä".

Eikö olisi parempi kohtaamistilanteessa pitää koira lyhyemmässä lieassa, sillä suurin osa meistä lenkkeilijöistä ja sauvakävelijöistä emme ole ulkona tekemässä tuttavuutta koiriinne.

Crazy cat lady kirjoitti:

Mutta sinä et kuitenkaan kai anna koiran ensin hölkytellä vastaantulijaa kohti hyvinkin lähelle, ennenkuin riuhtaiset hänet takaisin? Etenkin kun vastaantulija ei osoita edes mitään kiinnostusta koiraan.

Itse en kyllä "hanakasti hammastelevaa" koiraa ulkoiluttaisi ainakaan pururadalla vaan paikoilla, jossa on vähemmän "liikennettä".

Eikö olisi parempi kohtaamistilanteessa pitää koira lyhyemmässä lieassa, sillä suurin osa meistä lenkkeilijöistä ja sauvakävelijöistä emme ole ulkona tekemässä tuttavuutta koiriinne.

Lue lisää

Hmm, sanotaan mieluummin niin että koirani ei ole pääsääntöisesti kiinnostunut kenestäkään ohikulkijasta joka siis ei osoita mitään kiinnostusta siihen tai ala puhumaan sille. Ja edes silloinkaan kun osoittaa, ei ole heti hammastelemassa vaan on uteliaan kiinnostunut. Mutta jostain ihme syystä tuo silmiintuijotus ja käden tuominen pään ylle korkeuksista saa aikaan epävarmuutta ja mainittua hanakkaa hammastelua. Oikea hetki kiskaisuun on nimenomaan silloin ja vain silloin. Monesti ehdin varoittaa ihmisiä siitä ettei tee mitä aikoo. Jotkut ovat jo ehtineet laittaa käden eteen ja kiskaisee sen nopeasti pois ja pelästys näkyy naamalla. Usein jättävät sitten sikseen ja keskitytään vaan jatkamaan juttelua ihmisten kesken.
Tuo hammasteluksi yltyminen muuten lisääntyi kyyltä kirsuun saadun pusun jälkeen, joten en tiedä, josko sillä oli jotain tekemistä.

Me emme kävele pururadalla, koska lähellä ei edes ole sellaista, mutta sen sijaan yleisillä lenkkeilymaastoilla ja kevyenliikenteen väylillä kyllä. Ja liikennettä suosikkireitillämme on välillä parhaaseen lenkkeilyaikaan kuin väkeä mannerheimintiellä. Mutta kuten sanottu niin koira ei välitä ohikulkijoista tuon taivaallista ja ne jotka kulkevat jotenkin omituisesti, näen itse jo kaukaa ja silloin koira tulee luonnollisesti lyhyelle.

Ymmärrän näkökantasi täydelleen, mekään emme ole vartavasten ulkona muihin tutustumassa joten annamme ihmisten kulkea rauhassa. Toisaalta jos joku haluaa jutella en sitä ole kieltämässäkään vaan kerron mielelläni omastani ja annan ihmisten muistella omia koiriaan. Yleisyydestään huolimatta rotu on todella harvinaisuus pk-seudulla.

Toka vastaaja kirjoitti:

Hmm, sanotaan mieluummin niin että koirani ei ole pääsääntöisesti kiinnostunut kenestäkään ohikulkijasta joka siis ei osoita mitään kiinnostusta siihen tai ala puhumaan sille. Ja edes silloinkaan kun osoittaa, ei ole heti hammastelemassa vaan on uteliaan kiinnostunut. Mutta jostain ihme syystä tuo silmiintuijotus ja käden tuominen pään ylle korkeuksista saa aikaan epävarmuutta ja mainittua hanakkaa hammastelua. Oikea hetki kiskaisuun on nimenomaan silloin ja vain silloin. Monesti ehdin varoittaa ihmisiä siitä ettei tee mitä aikoo. Jotkut ovat jo ehtineet laittaa käden eteen ja kiskaisee sen nopeasti pois ja pelästys näkyy naamalla. Usein jättävät sitten sikseen ja keskitytään vaan jatkamaan juttelua ihmisten kesken.
Tuo hammasteluksi yltyminen muuten lisääntyi kyyltä kirsuun saadun pusun jälkeen, joten en tiedä, josko sillä oli jotain tekemistä.

Me emme kävele pururadalla, koska lähellä ei edes ole sellaista, mutta sen sijaan yleisillä lenkkeilymaastoilla ja kevyenliikenteen väylillä kyllä. Ja liikennettä suosikkireitillämme on välillä parhaaseen lenkkeilyaikaan kuin väkeä mannerheimintiellä. Mutta kuten sanottu niin koira ei välitä ohikulkijoista tuon taivaallista ja ne jotka kulkevat jotenkin omituisesti, näen itse jo kaukaa ja silloin koira tulee luonnollisesti lyhyelle.

Ymmärrän näkökantasi täydelleen, mekään emme ole vartavasten ulkona muihin tutustumassa joten annamme ihmisten kulkea rauhassa. Toisaalta jos joku haluaa jutella en sitä ole kieltämässäkään vaan kerron mielelläni omastani ja annan ihmisten muistella omia koiriaan. Yleisyydestään huolimatta rotu on todella harvinaisuus pk-seudulla.

Lue lisää

Sinun vastauksesi ei siis ollut ihan toivomiltani koiranomistajilta, koska etsin vastausta sellaiselta, joka päästää koiran lähes vastaantulijan "kimppuun", jos tällainen ilmaus sallitaan. Eli näin ollen sekä koirasi, että sinä omistajana olette (avaustilannetta ajatellen) päinvastaisia luonteeltaan ja tyyliltään.

Itse en koskaan mene vieraan koiran lähelle eli minun peruskriteerini on, että tunnen koiran omistajan ja tutustumistilanne koiran kanssa on edes vähän niinkuin "ennaltasovittu".

Jos näen tutun ihmisen koiransa kanssa ekaa kertaa, en kiinnitä ensimmäisenä koiraan huomiota. Koira joko tulee itse nuuskimaan tai sitten ei.

Ehkä minä pururatalenkilläni satun vain turhan usein törmäämään koiranomistajiin, joilla koira on vähän vääristä syistä? Tai ainakin omistajan käytös saa minut ajattelemaan niin, vaikka olisinkin väärässä.

Crazy cat lady kirjoitti:

Sinun vastauksesi ei siis ollut ihan toivomiltani koiranomistajilta, koska etsin vastausta sellaiselta, joka päästää koiran lähes vastaantulijan "kimppuun", jos tällainen ilmaus sallitaan. Eli näin ollen sekä koirasi, että sinä omistajana olette (avaustilannetta ajatellen) päinvastaisia luonteeltaan ja tyyliltään.

Itse en koskaan mene vieraan koiran lähelle eli minun peruskriteerini on, että tunnen koiran omistajan ja tutustumistilanne koiran kanssa on edes vähän niinkuin "ennaltasovittu".

Jos näen tutun ihmisen koiransa kanssa ekaa kertaa, en kiinnitä ensimmäisenä koiraan huomiota. Koira joko tulee itse nuuskimaan tai sitten ei.

Ehkä minä pururatalenkilläni satun vain turhan usein törmäämään koiranomistajiin, joilla koira on vähän vääristä syistä? Tai ainakin omistajan käytös saa minut ajattelemaan niin, vaikka olisinkin väärässä.

Lue lisää

No, minä olen luultavasti sellainen koiranomistaja, joita ihmettelet. Aikaisemmat koirani otin aina vierelleni kun tuli vastaan ihmisiä. Nykyisten 2koirani kanssa toimin toisin. Toisen koirani pelastin tuttavaltani, jolla ei ollut aikaa koiralleen, ja koiraa ei oltu sosiaalistettu, ja oli käynyt ulkona ekat 10kk iästään todella harvoin. Kaikki uudet tilanteet ovat tälle koiralle outoja ja jopa pelottavia. Ja jos pidän remmiä tiukalla, koira muuttuu heti epäluuloiseksi ja pelokkaaksi, enkä ole vielä saanut opetetuksi vierellä käskyä.

Ensimmäinen koirani on tosi rohkea ja energinen, haluaisi tutustua kaikkeen ja kaikkiin. On tottelevainen. Mutta on ottanut tehtäväkseen suojella toista koiraani. Ja jos kiristän/lyhennän remmiä tai käsken vierelle, valpustuu heti puolustautumaan tai puolustamaan. Ja tämä oli jo riistäytymässä kunnon remmiräyhäämiseksi. Kunnes sain luottamuksemme toisiimme takas, antamalla koirilleni tilaa ja vapautta kävellä välillä edelläni, välillä perässäni. En silti anna ryntäillä tai esim. vaihtaa tien reunaa. Käsimerkillä näytän ja sanon kummalla puolella kävelemme.

Toinen koirani ei ole tätä vielä täysin oppinut, mutta seuraa ekan koirani esimerkkiä, ja oppii kokoajan lisää. Tämä tapa on koirilleni ja minulle paras tapa ulkoilla, mutta vaatii minulta jatkuvaa ennakointia, ja mm.taaksepäin katselua. Jos tulee vastaan tai takaa esim. metelöiviä lapsia 3vierekkäin polkien, niin katu tulee ahtaaksi, ja voisi tulla vaaratilanne remmien takia joten yleensä pyydän koirani luokseni saamaan makupaloja tai krapsutusta. Mutta jos tulee vastaan yksinäinen sauvakävelijä, annan koirani olla monen metrin päässä itsestäni, mutta muistuttelen koiria millä puolella pysytään. Ja kävelevät vain tyynesti ohi. Jos vastaan tulija ihastelee koiria hymyillen tai muilla eleillä, eka koirani saattaa tulkita sen kutsuksi rapsutettavaksi, ja meinaa rynnätä vastaantulijan luokse. Silloin teen napakan nykäyksen muistutukseksi ja sanon:reunaan, niin uskoo heti. Ja näin jokainen ulkoilija saa mennä rauhassa tai jos haluaa pysähtyä niin saavat kyllä koiriani rapsutella.

Näin meillä toimii asiat rauhassa ja mukavasti, oli ohikulkija sitten auto,mopo,pyöräilijä tai jalankulkija. Joten jos olet koirista pitävä lenkkeilijä, meidän koirien huomion saat hetkeksi itseesi käännetyksi, mutta pikkunykäyksen johdosta saat kulkea ohi aivan omaa tahtiasi. Varmasti tämä näyttää joskus siltä kuin koirani olisivat ryntäämässä joka ohikulkijan luokse, mutta käskystä lopettavat tämän aikeen. Ja jos innostuvat sinusta, eivät välttämättä kuule sanallista käskyä joten nykäisy on ikäänkuin herätys, että kuunteleppa johtajaa!

kyllä siitä että koiria kun on nykyään melkein joka savussa ja niitä tulee puolituttuja koiruuksia jatkuvasti vastaan. Aina ei sitten vain ehdi muistamaan että tämä Tessu olikin se jolla on vaatimuksia oman tilan suhteen. Tai muistavat/tunnistavat väärin luullen joksikin toiseksi joka onkin tuttu koirus. Vaikea oikein uskoa että tieten tahtoen päästäisivät synnyttelemään rähinöitä.

No nämä puhelin korvalla pälisijät ulkoiluttajat ovat kyllä sitten ihan oma ihmisrotunsa.

18 5 oletko miettinyt että jos noin tiukasti olet tuota mieltä niin sekä sinun koirasi että vastaantulijan koira vaistoavat kiereän tunnelman, ja se on monesti se suurin syy rähinään. Lisäksi voisit ottaa hyvinä kokemuksina ja tilaisuuksina opettaa koiraasi kohtaamaan nämä tilanteet kun toinen koira tulee vastaan pitkällä flexillä.

Minä pidin aikaisempia koiriani aina ennen vierelläni kun vastaan tuli koiria tai muita ihmisiä. Ja nämä koirani eivät olleet niin rentoja ja sosiaalisia kuin nykyiset koirani. Jotka saavat jatkuvasti tutustua uusiin koiriin,ihmisiin ja tilanteisiin.

Tämä toinen koirani joka tuli minulle 10kk iässä kodista jossa ei ollut saanut näitä kokemuksia, sen kanssa on vielä kova ja pitkä työ saada rohkeutta ja taitoja sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä koirien että ihmisten kanssa.

Ja minä jatkan tapaani antaa koirieni kulkea flexillä rennosti monenkin metrin päässä minusta. Mutta tiedostan vastuuni olla hereillä kokoajan. Ja jos esim. vastaan puhelimeen pyrin ottamaan koirat lähelleni. Ja jos vastaan tulee kireä koiranomistaja, koira tiukasti vierellä ja huomaan että haluaisi vain nopeasti ohi, niin kunnioitan tätä koiran omistajan halua, ja kutsun koirani vierelleni. Mutta en monta sataa metriä aikaisemmin vaan vasta sitten kun näen selvästi että vastaantulija on tiukkana ohittamisen kanssa.

Meillä on 2hyvää hetkeä kun olemme saaneet tälläiset vastaantulijat kokeilemaan josko ei tulisikaan rähinää jos emme vain ohittaisi nopeasti, vaan olemme jääneet juttelemaan. Ja joskus rähisevä koirakin voi oppia että rähinä ei auta mitään. Meidän toinen koira on niin arka että lähtee pusikkoon jos vastaantulijan koira on herkkä rähisemään ja toinen koirani esittää nöyrää ja kääntää takapuolen rähisijää kohti, niin silloin rähisijä pääsee turvallisesti nuuskimaan ilman katsekontaktia, ja seuraavat kerrat onkin jo helpompi ohittaa meidät!

Minulla 2pientä koiraa, ja aluksi vastustin flexejä, mutta ostin sellaiset luoksetulotreenamista varten. Ja nyt olen todennut flexit lenkeillä käytännöllisemmäksi kuin pitkät hihnat. Pienellä koiralla hihna sotkeutuu koiran jalkoihin helposti kun pää on niin lähellä maata, joten pitkän hihnan kanssa se on jatkuvaa hihnan löysyyden säätämistä. Flexin remmi pysyy kokoajan ilmassa, sen yli on kätevä astua, sen saa heilautettua päänsä yli toiseen käteen jos koiraa kiertää takakautta toiselle sivulle, eivät sotkeudu niinkuin 2pitkää hihnaa. Vielä kätevämmin meillä sujuu kun energisempi koira on flexissä ja rauhallisempi lyhyellä hihnalla joka ei roiku jatkuvasti maassa. silloin hihna on muutamalla sormellani ja flexiä on kätevä vaihtaa kädestä toiseen. Flexin remmi pysyy kokoajan ylempänä kuin hihna ja näin ei sotkeudu toisiinsa. Ja ohitustilanteessa jos koirani säheltävät niin minun ei tarvitse keskittyä remmeihin vaan koiriini!

Flexit kirjoitti:

Minulla 2pientä koiraa, ja aluksi vastustin flexejä, mutta ostin sellaiset luoksetulotreenamista varten. Ja nyt olen todennut flexit lenkeillä käytännöllisemmäksi kuin pitkät hihnat. Pienellä koiralla hihna sotkeutuu koiran jalkoihin helposti kun pää on niin lähellä maata, joten pitkän hihnan kanssa se on jatkuvaa hihnan löysyyden säätämistä. Flexin remmi pysyy kokoajan ilmassa, sen yli on kätevä astua, sen saa heilautettua päänsä yli toiseen käteen jos koiraa kiertää takakautta toiselle sivulle, eivät sotkeudu niinkuin 2pitkää hihnaa. Vielä kätevämmin meillä sujuu kun energisempi koira on flexissä ja rauhallisempi lyhyellä hihnalla joka ei roiku jatkuvasti maassa. silloin hihna on muutamalla sormellani ja flexiä on kätevä vaihtaa kädestä toiseen. Flexin remmi pysyy kokoajan ylempänä kuin hihna ja näin ei sotkeudu toisiinsa. Ja ohitustilanteessa jos koirani säheltävät niin minun ei tarvitse keskittyä remmeihin vaan koiriini!

Lue lisää

pointti koskien fleksiä. Ne eivät raahaa mukanaan vieraiden koirien paskoja ojanpohjilta. Säästyy hihnanpesuilta. Mutta kukin tavallaan pitäköön fleksittömät tunkkinsa mun puolesta. Meillä käytetään fleksiä, ja lähinnä VAIN fleksiä. Kaupan eteen parkkeeraan koiran tavalliseen hihnaan.