Kuu oli aika hieno aamulla ja aurinko sitä valaisi valollaan.
Menee liian vaikeaksi keksiä.
Menee liian vaikeaksi keksiä.
Tuollaisesta saisi aika hyvän runon, jos jaksaisi kirjoitella:
jotaintyperäärunoa
1096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
aina ei runoja synnyt
Haave
Kirjoitan taas sanoja
sinusta ja minusta.
Haaveeni paperille piirrän,
siellä sinut nään
vierelläni.
Rakastavana,
kädet ympärilläni,
poski poskea vasten.
Katsomme punaista aurinkoa,
joka laskee metsän taa.
Seisomme laiturilla,
sinä ja minä
sylikkäin,
niin onnellisina,
luottaen yhteiseen tulevaisuuteen.
Hieno.
Runoja... syntyy ajatteluista.... mutta täällä..
joku vihainen tyttö lyö nyrkeillään kaikkea, minun mielestä tuo on lähinnä hvittavaa ja surullistakin, kun voisi häntä auttaa.
Mutta kuu-runoista.... aika hyviäkin varmaan voi keksiä...
Aurinko kuusta kajastelee, valoaan valjastelee.
Salaperäistä kuutamoa katsellessa,
Romantiikan ahneessa, ainaisessa janossa.
yöaikaan toisiaan salassa lempivät,
Aamun valjetessa jo tunteitaan empivät.
Yö illan salaisuuksia kätkee, päivä aamusta totuuden raukee.
Päivällä paistamaton kuu yötaivaalla loimuaa,
hehkunsa armaasta auringosta riippuvaa.
Runo sointujaan sekoittelee,
riimit sanojaan heittelee.
Aurinko päivän herra,
Kuu öinen rouva.
Koskematon neito enää ei liene,
Ihmiskunnan askel päällään suuri.
Ikuinen on jälki tomussaan,
ennen ei ollut häiritty rauhassaan.
tuuli ei sotke jälkeään,
ei huuhdo pois meren aallotkaan.
lähelle päästi kuurouva kylmissään
vankina aurinkoherra kuumuudessaan.
kaukaa lämmittää haluaa,
Ketään lähelleen ei salli tulevaa.
Aurinko jo kananmuniakin paistelee... tummaa voisin kirjoittaa, on huonont ajatukset mielessä... aivan jyvä tuokin.
Katselin samaa. Näytti hienolta syksyisen metsän yllä.
Pitäisi pyrkiä kirjoittamaan kerran päivässä jotta "tatsi" säilyisi. Yritän.
Vähenevä kuu metsän yllä, reunastaan jo haalistunut ja ajattelin - valo peittää kaiken sekä valo paljastaa kaiken, eikä mikään koskaan katoa - vain katse muuttuu.
Muuttuu ehkä :) ainakin syvenee.
. .mutta nähdessään kokee kaiken jälleen ensi kertaa.. hallittu katse, hillitty sydän. Sielu silmillään katsettaan tavoittelee. Anna minun katsoa sinua. Anna Katsella vielä kerran. Anna minun nähdä itseni silmissäsi vielä kerran. Näen kuka olet, anna minun vielä kerran olla se, keneksi minua ajattelet..
Riimittely on helppoa mutta syvemmät ajatussäikeet runomuotoon yltää ajatusten sydänäänellä :) kirjoititpa kivasti.
Tuli mieleen, et tämmönen olis jo keksitty. Ensimmäinen assosiaatio avauksesta:
http://youtube.com/watch?v=tQTbWiBy5Eg&desktop_uri=/watch?v=tQTbWiBy5Eg