Olenko myöhässä? Meneekö elämä ohi?

Ehkä sitten vasta jos menee 30

Et ole vanha 26-vuotiaana valmistumaan. On niitäkin, jotka vasta silloin aloittavat. Ja on vielä niitäkin, jotka eivät valmistu koskaan.

26-vuotiaana sinulla on vielä melkein 40 vuotta työelämää edessä.

Tsemppiä!

Valmistuin yo:sta 30-vuotiaana. Ei mennyt työelämä ohi. Töitä on riittänyt.
Amk:ssahan on harjoittelu, joten kannattaa yrittää ottaa siitä irti niin paljon kuin vain mahdollista. Esim. harjoittelu ehkä kesätyö(t) päättötyö yritykseen.

Itse aloitin yliopistossa tänä syksynä ja olen 26. Työelämässä ollut, taustalla vain ylioppilastutkinto. Ihme asenne sulla :D Loppuuko elämä susta 30 vuotiaana...

No et todellakaan. Minä ollen vasta nyt 25 vuotiaana alkanut aikuistumaan ja haen ensivuonna AMK:hon. Jos pääsen niin valmistin 30 vuotiaana, mikä on mielestäni hyvä ikä aloittaa työelämä kun olen aikuisempi ja viisaampi. Olen amiksen jälkeen ollut 5 vuotta töissä ja sinä aikana muuttunut ihmisenä todella paljon ja tajunnut olevani väärällä alalla. Nyt 25 vuotiaana vasta tiedän mitä haluan oikeasti tehdä.

Mitä ihmettä? Kyllähän sitä nyt ihmiset opiskelevat 50 vuotiainakin. Saahan sitä opiskella silloin kun siltä tuntuu, ei se koskaan liian myöhäistä ole. On kyllä melkoisen turhaa verrata omaa tilannettaan kavereihin, elämäntilanteet nyt vain tuppaavat olemaan erilaisia.

Et todellakaan! Hienoa, että kahden vuoden vakavan masennuksen jälkeen palaat opiskelemaan! Sinullahan on kuitenkin ylioppilastutkinto.

Vaikka sinua nuoremmat olisivatkin jo työelämässä, niin he ovat pieni osa sen ikäisestä väestöstä. Joten nyt ilman mitään ahdistuksia tai pelkoja opiskelemaan ahkerasti ja tsemppiä!!

Heh. Olen juu huomanut että moni 2-kymppinen on todella urautunut ja täynnä jo materialistisia haaveita sekä elämäntoimintasuunnitelmia kymmenen vuoden sykleissä.

Itselleni tärkeintä oli että opiskeli ammattiin mistä pitää.
Uraputkeen en silti ole päässyt vaikka takana 12 vuotta opiskelua, 2 ammatti- ja yksi korkeakoulututkinto. Persoonanikin ja työote on se mitä työnantajat ylistää. Tästä kaikesta huolimatta olen vielä tällä iälläkin määräaikasten työsuhteiden armoilla. Kaikissa oman alan työnhauissa olen aina kakkonen tai kolmonen. Tullut jo mieleen olenko ikuinen tätä laatua.

Muistathan... se että valmistut ei vielä takaa sinulle mitään. Tärkeintä on, että tunget itsesi jo opiskeluaikana yritykseen, missä näet olevan paikan sinulle vielä valmistumisen jälkeen. Sitten jos firma kaatuu, se ei enää ole hallussasi. Tiedän kokemuksesta.

Ei, en luule että olet vielä vanha 26-vuotiaana. Moni vaihtaa alaa oikeaan vasta 5-kymppisenä. Yritetään muistaa kaikista ympäristön paineista huolimatta: että elämän pitäisi myös olla mukavaa, ei vain tavoitteellista.

Olen 44-vuotias ja valmistun pian tradenomiksi. Tämä on kolmas tutkintoni ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Pääsin myös töihin heti harjoittelun loputtua.

Älähän nyt hulluja puhu.
Eläkettäkään ei kerry, kun 21v:n jälkeen.
Ja jotkut opiskelee vielä Yliopistoissa 40 vuotiaanakin ja siihenkin kannustetaan ja vielä jatkamaankin.

Opiskella voi vaikka 80 vuotiaana, saa vielä tohtorin tutkinnonkin. Sitten vain johtajaksi TAI eduskuntaan töihikin kerkiää vielä silloinkin. Kuin Donner tms......

23-vuotias on täysi lapsi, aikuisuus saavutetaan nykyisin n. 30-vuotiaana, 23-vuotiaana ehtii tekemään vielä mitä vain, paljon vanhempanakin voi kouluttautua ja aloittaa uuden uran, itse sain ensimmäisen kunnollisen koulutusta vastaavan työpaikan 36-vuotiaana, sekin oli tosin määräaikainen, myöhemmin olen saanut vakipaikan. Tutkinto on DI.

Ammattikorkeakoulunhan nimenomaan pitäisi olla paikka, jonne hakeudutaan lisäoppia saamaan, kun on oltu jo jonkin aikaa työelämässä ja mielellään ammattikoulupohjalta. Nykyäänhän AMK on enemmänkin kaatopaikka lukion käyneiden pohjasakalle, mikä on harmi.

Hei! Et todellakaan ole! Itse haahuilin lukion jälkeen monta vuotta tekemällä pätkätöitä. Nyt olen ammattikorkeassa ja tulen valmistumaan n. 27 vuotiaana!

Hei!
Olet kyllä auttamattomasti myöhässä. ! Voi olla että kun näkevät paperisi, nauravat pihalle. KUKA haluaa ottaa töihin enää yli 25-vuotiaita jne...

Kuoleman odotus alkaa jo tuossa kolmen kympin kantturoissa. siinä alkaa jo monenlaiset vanhuuden vaivat ja raihnaisuudet . ite koitin amk;ta 28 vuotiaana mutta huomasin että myöhästä Nyt oottelen eläkepäätöksiä..

Laske kuinka paljon on opintoviikkoja jäljellä jos jatkat samalla linjalla amk:ssa. Käy koulutusvastaavan tai muun luotettavan open juttusilla ja kerro tilanteesi. Tee opiskelusuunnitelma. Jos opiskeluaika loppuu kesken, haet jatkoa, kysy tästä koulutussuunnittelijalta tai muulta vastaavalta. Sitten kerrot perheellesi aikataulun ja sanot, että aikaisemmin et valmistu, sama ystäville. Jos tunnistat itse miksi masennuit, niin yritä nyt tehdä eri tavalla. Jo sinua tuntematta huomaa,että ajattelutapasi on masennukseen taipuvainen. Nyt on niin yleistä aloittaa opiskelut aikuisena, esim. 50, että mieti missä kuplassa olet elänyt, koska ihan varmasti siellä sinunkin amk:sa on pyörinyt aikuisia ihmisiä kursseilla ja aikuislinjoilla. Jos perheesi ja ystäväpiirisi elää vielä aikaa noin 15vuotta taaksepäin, niin se on heidän asiansa, kyllä se sitten helpottuu, kun näkevät kuinka etenet suunnitelmien mukaan, koska he ovat vain olleet huolissaan. Laajenna katsantokantojasi elämässä yleensä ja ota vaikka osa-aikatyötä jos mahdollista, muutama tunti viikossa parina iltana siivoustyötä laittaa ajatukset kohdilleen, ei tule mietittyä mitä muut ajattelee, vaan mietit niitä omia asioitasi. Samalla tienaat rahaa. Mutta laske sit kelan juttujen kanssa ettei tuu takaisinperittävää. Itse masentuneena tiedän, että minun masennukseni aiheutin minä itse! Okei, joku käyttäytyi minua kohti tosi väärin, mutta annoin sen jatkua, kun minun olisi pitänyt keskittyä omaan elämääni ja mietin koko ajan miksi se oli niin paha minulle. En hakenut apua ajoissa enkä kertonut kellekään, vaan masennuin. Ota tietoinen ote itsestäsi ja muista, että tavallinen elämä ihan tavallisena pulliaisena on mittaamattoman arvokas asia.

No ei varmaan ole myöhästä. Edes 30v-35v ei oo liian myöhästä. Varsinkin AMK:ssa kurssit kestää käytännössä vaan 3v ja loput on harjottelua. Sen jälkeen saakin sitten helkkarin paljon paremman duunin verrattuna johonkin ammattikoulutuksella saatavaan duuniin. Toki amiksesta voi myös päästä rentoon työhön, mutta väitän, että on melko harvassa ne on.

ohi se sun elämä menee jos jahkailet tollasia juttuja.. teet mitä lystäät lain puitteissa nyt ku viel elät. jos haluut opiskella opiskele jos et nii älä mut älä helvetissä rupee ressaa siitä mit muut miettii sun tekemisist tai mitä muut on jo kerenny tekee.

Itse olin maisteri 24-vuotiaana, ja minulla oli tieteellinen jatkotutkinto 26-vuotiaana, vaikka en nyt niin himo pinko ollutkaan. Silloin minulla ei ollut kylläkään taloa eikä perhettäkään puolisoa enempää. Mutta sittemmin olen ehtinyt hyvin hankkia molemmat.

Yleensä ihmiset työllistyy siinä 25-30 vuotianaa, joten olet parhaassa työiässä kun valmistut, sitten kun ikä on 30-40 niin kannattaa mennä vähäksi aikaa esim. 10 vuodeksi ihan vaan töihin ja opiskella vain Online-yliopistossa aikuispuolella, koska saat esim. ekonominpaperit kun Avoimessa yliopistossa saat tarpeeksi opintopisteitä.

Hölmöä puhua 26 vuotiaana että on liian vanha. Olet vasta nuori! Minullakin vaimoni aloitti opiskelut päälle kolmikymppisenä ja nelikymppisenä on hyvillä ansioilla. Jopa tämän seudun mittapuun mukaan! Tärkeintä on tekeminen, tuottaa se sitten tulosta tai ei. Itsekin olen vanhana ukkona opiskelemassa kun vakiduunit loppuivat. Ensin hanttihommia siinä välissä. Itse todella nautin, kun oppii uutta mitä ei ennen ole hallinnut. Jos aion työelämässä jatkaa, niin melko varmasti pääsen sinne. Vetelehtimällä tämä ei ole mahdollista, kaikki rapautuu. Kun on näyttää että on ollut toiminnassa mukana niin asia on toinen. Älä siis luovu koulustasi. Yleensä minua on palkittukin yrittämisestä, paitsi silloin kun vaimo opiskeli, rahallisesti tiukkaa. Mutta entä nyt?

Vaihdoin itse alaa it-puolelta terveydenhoitoon aikuisena, aloitin opinnot ollessani 35 v. Joten ei, et ole liian vanha.

Kuulostaa tutulta. Täytän kohta 25, eikä tietoa töistä ole. Opiskelen kehittyäkseni, ekä tiedä mihin tästä joudun. Ei se ikä mitään merkitse merkitse, vielä kuusikymppisetkin opiskelevat uusia ammatteja. Raatamaan ehtii kyllä.

Minä oon "jo" 30-vuotias, ja suunnittelen hakevani ens vuonna ammattikorkeeseen :D Ja mulla on kaks lastaki viä! Koskaan ei oo liian myöhästä millekkään! :)

No miten ihmeessä voit noin nuorena olla "liian vanha".

Itse en kyllä murehtisi tuollaista. Voi olla, että harmittaa paljon enempi 10 vuoden päästä kun et nuorena opiskellut.

Monet aloittaa tuon ikäisenä, monet vaihtaa alaa opiskeltuaan muutaman vuoden jotakin. Monille tulee useita välivuosia sen takia, ettei päässyt heti opiskelemaan. Lisäksi voi tulla välivuosia armeijan, ulkomailla opiskeun, työskentelyn, jne vuoksi.

Itse 23 vuotias nyt, opiskellut 2 vuotta yliopisossa. Tuli 2 välivuotta armeijan takia. Valmistun ehkä 26 vuotiaana. Enkä usko, että tämä minun elämäni viimeinen koulutus, tai opiskelu on. Nykyään niitä tulee jatkuvasti, ja voi aina olla, että joutuu vaihtamaan alaa jos olosuhteet muuttuu. Lisäksi nykyään on muutenkin tyypillistä, että tietoja ja taitoja päivitetään pikemminkin koko työelämän ajan.

Eli ei todellakaan kannata hermostua moisesta. Tämä on sinun tilanne tällä hetkellä, eikä opiskelematta jättäminen ainakaan paranna vaivaasi, koska vaihtoehto on, että et opiskele ollenkaan, joka on erittäin paljon huonompi vaihtoehto tulevaisuutesi kannalta!

Valmistuakko 26 vuotiaana liian vanhana, vai ollakko 10 vuoden päästä jossakin työpajassa työttömyyskorvauksella, kun ei nuorena "uskaltanut" opiskella.

Älä haaskaa niin paljon ajatuksia siihen, että mahdollisesti voi epäonnistua. Mahdollisuus, että niin käy, kuuluu elämään, mutta niin käy paljon varmemmin, jos ei edes yritä. Tulee huono motivaatio, ei viitsi edes yrittää kun ei usko pärjäävänsä, tulee vielä huonompi motivaatio, kierre on valmis.

Ehdottomasti kannattaa opiskella.

Itse valmistuin 25 vuotiaana korkeakoulusta. Sain tutkinnon joka ei työllistä. Tässä juuri mietin että mitäs nyt.. Työttömänä siis olen. Oon miettinyt oppisopimuksella alanvaihtamista johonkin sellaiseen missä varmasti riittää töitä. Oman alan töitä en siis tuu varmaan koskaan tekemään. Aluksi vitutti ja masensi tää tilanne että on käynyt neljä vuotta koulua ihan turhaan. Yrittäjäksi pitäisi melkein ruveta, mutta en rupea. Nyt pitäis vaan keksiä joku koulu joka kiinnostaa ja työllistää.
Mun mielestä opiskella voi aina, ei oo koskaan liian vanha. Joten älä ressaa. Oma äitikin kävi amk aikuispuolen, valmistui 55 vuotiaana.
Faktahan on se, että töitähän me suurin osa tästä elämästämme tehdään. Mikä on ihan hirveä ajatus. Siks aionkin nauttia täysin siemauksin tästä hetken kestävästä työttömyydestä kun saa vaan olla ja antaa aikaa itselleen.

No et todellakaan ole mikään vanha! Nuori pikemmin.

Moni etenkin alanvaihtaja valmistuu vasta nelikymppisenä, vanhempanakin.

HÖPÖHÖPÖ. Ihminen ei oo ikinä liian vanha opiskelemaan.

Sen neuvon kyllä antaisin, että jos on vaan taloudellista mahdollisuutta ja lukupäätä ja istumalihaksia, niin kannattaisi kyllä aina valita yliopisto ennemmin kuin amk. On todennäköisempää, että saat haastavampia töitä ja parempaa palkkaa maisteritutkinnolla kuin amk-pohjalla.

Mä oon kans 23 v, puolivalmis lääkäri. Mietin, että jättäisin yliopiston kesken ja vaihtaisin amk:hon alalle, jota ehkä jaksaisin paremmin. Mua ei kiinnosta, pitääkö ihmiset amk-tutkintoa alempana kuin yliopistotutkintoa. Kun vain saisi omanlaisia töitä muutaman vuoden päästä. Mutta se siinä pelottaakin, että jos en sitten amk:sta työllistykään mihinkään, vaikka kuinka hyvä olisin. Lääkärille sen sijaan olis aina töitä, vaikkakin sitten melko kuluttavia ja paskapitoisia.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa. :/ Onhan se kieltämättä masentavaa.
Mutta koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan, itse en tavalliseen amikseen menisi! En siedä näitä teinejä. Joten menisin aikuisammattikouluun, siellä saa sentään "järkevämpää" seuraa ja opiskelu on helpompaa! :)

Ihminen elää keskimäärin 80-vuotiaaksi. Mielestäni jokainen kallisarvoinen vuosi on sen arvoinen. En ymmärrä miksi parhaassa iässä pyyhitään puolet mahdollisuuksista pois. Vanhemmaksi ja viisaammaksi tullessa lähtee taas iso osa... Elämä on juuri niin pitkä kuin vuodet antavat myöden, niin myös mahdollisuudet. Eihän tässä lyhyessä elämässä olisi muuten minkäänlaista järkeä!

Aina ehtii :)

Mitä nuorempana valmistut, sen useammat YT:t ehdit käydä läpi. Nauti opiskeluajastasi, tee ne asiat mitä et enää töissä käydessäsi voi tehdä. Mieti onko sinulle tärkeämpää muistella minä vuonna stressi oli niin kova, ettet oikeastaan muista koko vuodesta mitään vai se, milloin matkustit, kävit ulkomailla, tapasit kiinnostavia ihmisiä ja teit asioita joista nautit.

Moi! Olen 23 vuotias ja kävin aikoinaan ammattikoulun. Siitä lähtien olen ollut työelämässä monella eri alalla ja koin aiemmin etten koulunpenkille tule enää palaamaan. Nyt kelkka on kääntynyt ja minulla on palava into päästä ammattikorkeaan opiskelemaan kunnon ammatti itselleni. Pari päivää sitten sain taas katkerana avata kirjeen jossa ei tällaista mahdollisuutta minulle ei tarjottu. Aion jatkaa yrittämistä niin pitkään kunnes jostain tulen saamaan paikan, voi olla että 30 vuotiaana pääsen vasta aloittamaan opintoni.

Et. Mie 50v. nainen ja ajettelen taas...lähtä opiskeleen jotain.

Maailam muuttuu jne.

Monia vuosia edellisistä opiskeluhommista, viimeisin tutkinto 2011 vuodelta.

Mutta mikään opiskelu ei takaa työpaikkaa ! Meidät vanhimmat heitetään pihalle ensimmäisinä. Mutta jos perehdyt johonkin allan syvästi ja käyt korkeakouluun /yliopistoon asti ja siitä edelleen...ulkomaille töihin.Sitten ehkä pääsee kotimaahan töihin....Näin se vain on !

Eihän se nyt myöhäistä ole. Ei koulutus koskaan pahasta ole, jos sitä itse haluaa. Itse valitsin vähän toisen tien, opiskelin vain yhden ammattikoulun verran (itseä kiinnostavalle alalle), nyt 23-vuotiaana olen hyvin kiinni työelämässä ja omakotitalo on ostettuna myöskin.

Moi!

Oon menos ens keväänä AMK:n pääsykokeisiin (Tekniikan ja liikenteen ala) eli insinööriks pitäis alkaa opiskella. Tähän mennessä olen ollut 5 vuotta työelämässä samalla alalla suorittavan tason tehtävissä eli duunarina. Nyt siirryn valkokaulusportaaseen eikä musta tunnu, että olisin liian vanha opiskelemaan.

Ei ei, kunhan valmistut vielä siinä 29-30 vuotiaana niin olet pulkassa mukana.

Ja jos joudut jostain syystä hankkimaan uuden ammatin niin itse en oikein tiedä varsinaista takarajaa... ehkä kun on reilusti 50-vuotias.

Niin hiivatin moni hankkii uuden koulutuksen 40-vuotiaana vanhan ammatin jäädessä taka-alalle syystä tai toisesta.

Elinikäinen kouluttautuminen ja uudistuminen työelämässä on tärkeää.
Kukaan ei ole liian vanha aloittamaan uutta koulutusta tai opiskella uutta alaa. Se tuo paljon sisältöä elämään, ja usein on kyse hyvästä harrastuksesta ja omien taitojen kehittämisestä.
Välttämättä ei saa enää koulutuksen jälkeen sen alan työpaikaa, eikä se aina ole opiskelijalla tavoitteenakaan silloin. On oman harrastuksen tai vapaa-ajantoiminnan kautta kuitenkin voi osallistua monelaiseen toimintaan.
Toisaalta esimerkiksi hoiva-alalla moni myöhemminkin ammattitutkinnon hankkinut on työllistynyt hyvin, ja jos ei saa vakituista työtä, niin sijaisuuksia on aina tarjolla.

Mikäli siltä tuntuu, voi aina hakea amiskaan ja valmistut nopeammin. Kahdessa vuodessa, koska olet ylioppilas.

Aina on vaihtoehtoja.

Työelämän muuttuessa on moni tuttava tehnyt työn ohella opintoja. Toki omat voimavarat täytyy punnita ja perheellisen perhetilanne, onko tarpeeksi aikaa tai varaa.
Mutta opinnot eivät mielestäni ole koskaan turhia, itse aikuisena myöhemmin yliopistotutkinnon tehteenä, voin sanoa, että opiskeluaika oli antoisaa ja mielenkiintoista. Lisäksi pääsin kokemaan sellaista, mitä en ikinä olisi kokenut. Pääsin tutkimusryhmän mukana mm. jäätiköille, tulivuorille ja luontokohteisiin, joita ei muuten pääsisi tutkimaan. Eli kaikenlainen tieto elämässä antaa uutta, eikä sen tarvitse olla jokapäiväistä työtä, mutta se tuo toisenlaisen maailman kuvan. Haasteita, joita ei ole ennen kohdannut. Ja pääsee ylittämään itsensä, kokee onnistumisia ja epäonnistumisia kuten muutkin opiskelijat, ja alussa aikuisopiskelija pääsee vauhtiin, eli eletyn elämän takia on kokemustaustaa ja tietoa paljon, osa kursseista meni lävitse parin tunnin lukemisella.

Täällä 27-vuotias amk-opiskelija. Valmistua pitäisi aikaisintaan keväällä 2015. Taustalla pari koulun lopetusta ja yo-tutkinto. Toki töissä olen koko ajan ollut. Kaverit on valmistuneet jo aiemmin, mutta useammalla tahtoo nuo urasuunnitelmat olla vielä auki työpaikasta huolimatta. Osa naimisissa, talo, ero ja uudella kierroksella, miettivät alan vaihtoa jne. Osa onnellisia ja lastensaannin jälkeen palannut työelämään ihan tyytyväisinä. Riippuu niin paljon ihmisestä itsestään.

Itse opiskelen sosiaali- ja terveyspuolella ja uskon saavani jotakin työtä, mutta toki vannomaan en mene. Ja koko ajan käy selvemmäksi, että ei tämä välttämättä viimeinen tutkinto ole. Nykyään se vain on niin, että itseään tulee kouluttaa koko ajan lisää työpaikallakin. Perheen ja lapsia haluaisin, en kuitenkaan opintojen aikana. Ja paljon on haaveita työelämänkin suhteen, kaikki aikanaan... :)

Toki ajoittain iskee itselle sellainen ahdistus, että alkaa olla liikaa ikää ja tietynlainen työelämän epävarmuus tänä päivänä stressaa tosi paljon. Mutta jos nyt mietin aikaa taaksepäin... olisin heti lukion jälkeen lähtenyt opiskelemaan, ala olisi ollut aivan väärä. Ja kaikkien koulun lopettamisien ja muiden ongelmien kautta sitä on päässyt tähän pisteeseen. Itse olen ainakin saanut vuosien jälkeen huomattavan paljon itsevarmuutta ja vähitellen oppii tuntemaan itseään ja tietää, mitä haluaa.

http://j.gs/39eD no tuossa vähän tilastoja

Kuuleppas ala puhua vasta vanhasta sitten kun et enään 70v ikäisenä kelpaa mihinkään vaikka osaamista olisi jakaa muilekin. Itse suoritin vielä 50v amk insinööritutkinnon ja nyt opetan vapaaehtoistyönä mm 85v mummo oppi tietokoneella hoitamaan pankkiasiansa. Joten onhan sinulla vielä aikaa opiskellakin. Hommiin vaan niin et ehdi masentua.

Voi herra jessus perkele siunaa ja varjele meitä! Että onko alle kolmekymppinen liian vanha opiskelemaan? Mikset kysynyt sieltä OPPILAITOKSESTA, onko siellä joku yläikäraja?

Opiskelu on myöhäistä aloittaa siinä vaiheessa kun ei enää ole rahaa heitettäväksi kankkulan kaivoon. Ei opiseklemalla töitä saa kuin miljonäärit ja nerot. Menettää vain mahdollisuuden saada oikea työpaikka. Itsekin opiskelin korkeakoulututkinnon ja ollut sen jälkeen samoissa hommissa kuin ennen ja loppujen lopuksi pitkän opiskelun takia putosin siitäkin työstä kärryiltä kun opiskelu ei kaiken ajan eikä antanut yhtikäs mitään. Opiskelemalla tienaa vain opettajat.

Itse löysin mielenkiintoisen harrastuksen 35 vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin hakeuduin alan koulutukseen jotka suoritin töiden ohella. Nyt 40 vuotiaana puolet tuloista tulee ns. Harrastuksesta ja parin vuoden kuluttua voin lopettaa entisen työn. Opiskelu kannattaa aina. Tietysti olisi hyvä kun löytäisi sen oikean alan jo nuorempana. Tosin 40 v. vielä varmaankin 30 vuotta työelämässä nykysyyntauksen mukaan.

Itse olen 34 ja aloitin opinnot pari kuukautta sitten. Valmistun vuoden päästä. Tekisi mieli opiskella kyllä matematiikkaa ja fysiikkaa kun taidot on kadonnut lähes kokonaan kun valmistuin 2006 tietotekniikan insinööriksi. Derivointi, integrointi foufier muunnos, z-muunnos jne. on kaikki nyt ihan hepreaa ja olisi mukava palauttaa muistiin. Ongelma vain kun missään ei voi ilmaiseksi opiskella. Kaikki kurssit yliopiston/ammattikorkeakoulun ulkopuolella on pelkkää rahastusta ja yleensä ei voi edes opiskella.

Aina on liian myöhäistä aloittaa opiskelu, tehdä tupakkalakko, lopettaa viinan juonti eli lopeta haihattelu ja ala nauttii elämästä, lähde vaikka maailmanympäri matkalle, sen voit vaikka rahoittaa myymällä piparias yms

Lukiosta päässeillä ja sen ikäisillä on mieletön kiire ja pakko päästä sinne ja tänne. Johtuu siitä kun muutkin tekevät niin. Todellisuudessa mitään kiirettä ei ole. Työelämä on pitkä aika. Jotkuthan tekevät töitä 70 vuotiaaksikin. Ja mitä väliä sillä on? Jotkut naureskelevat näkökannoilleni, mutta näkökantani johtuvat elämän rajojen kohtaamisesta ja niiden pohdinnasta... Monilla aikuisilla "aikuisuus" on vain hyvin ohut naamio, mikä putoaa nopeasti paljastaen irvailevan teinin, heti kun joku tekee jotain mikä poikkeaa vähänkään yleisestä jäyhästä ja tuppisuisesta normista.

Itse olen vanhempi opiskelija ja olen sitä mieltä että elämästä tekee hienoa, kun rohkeasti pyrkii pääsemään ongelmiensa yli ja kehittämään itseään. Uskon enemmän henkiseen tyydytykseen, omien rajojen ylittämiseen ja itsensä kehittämiseen. Aika vähälläkin pärjää jos on hyvällä mielellä. Muutama kymppitonni tilillä ei ole mikään kummoinen saavutus. Senhän voi saada vaikka arvasta tai perintönä ja äkkiä menettää.

Elämä on yksinkertaisesti liian pitkä aika tehdä jotain mitä ei halua. Aina voi aloittaa uudestaan, ja viisas huomaa, ettei menettänyt mitään.

Ihan oikeasti naurettaavaa että 22-vuotias kokee olevansa "liian vanha". Sinä olet vielä raakile, kokematon lapsi. Kyllä yhteiskunnassamme on todella jokin väärin, kun 22-vuotiaat ovat jo "valmiita hautaan", Eino Leinon sanoin. 22-vuotiaat ovat jo elämäänsä kyllästyneitä, katseet tyhjinä harhailevat luovuttaneina ja muka "kaiken nähneinä". Tämä on sairasta ajattelua ja se ei ole yksilön vika, vaan yhteiskunnan asettamien paineiden, mutta muista se on sinun elämäsi.

22-vuotiaana et todellakaan ole vanha, et edes ole riittävän "vanha" vaikka lisäisit tuohon 10 vuotta lisää. Koskaan et ole niin vanha, että voisit sanoa "tietäväsi kaiken".

On niitäkin jotka ovat saaneet ylioppilaskin 60-vuotiaana ja korkeakoulututkinnon 70-vuotiaana. Opiskella voi koko elämän, sen takia opiskellaan koska halutaan oppia ja tietää enemmän. Työ on vain työ ja jos opiskelet jotain alaa, että vain saisit töitä.. onko se mielekästä?

Opiskelu on monelle myös mielekästä, avartavaa, tyydyttävää, ruokkii uteliaisuutta ja opiskelusta voi nauttia, saada onnistumisia ja kokea kehittyneensä.

Siksi opiskellaan.

No et todellakaan ole myöhässä. Miehet joutuvat käymään pakollisen armeijan, niin käytännössä valmistuvat aina myöhemmin kuin naiset. Valmistuin insinööriksi -09, olin silloin 26-vuotta. Suurin osa miehistä oli meidän luokalla juurikin saman ikäisiä ja naiset taas vuotta nuorempia. Luokalla oli myös muutama 40 ikäinen.

Ja moni kouluttautuu uudelleen, kun ei ole työllisyystilanteeseen tai uravalintaansa tyytyväinen. Itsekin olen nyt ollut lomautettuna 2 kuukautta ja harkinnassa on aloittaa taas opiskelu, ehkä yliopistossa ensi vuonna, mikäli pääsee sisään. Ikää on siis 30 vuotta. Oman alan työkokemusta ei ole kertynyt nyt näinä 4 vuotena, mutta 3 vuotta olin muissa töissä ja siksi tekisi mieli kouluttautua uudelleen jollekin sellaiselle alalle, josta löytyy varmasti töitä. Esim. lääkäriksi tai ehkä mieluummin farmaseutiksi. Apteekkarina tienais kivasti ja olis varmasti eläkevirka, kun vaan paikan löytää.

Pallon pinta-ala on tilavuuden derivaatta.
Ympyrän kehä on alan derivaatta.