Siis, olen 22-vuotias - täytän 23 tänä vuonna, aloitin 2011 ammattikorkeassa. Aiempaa tutkintoa ei ylioppilastutkinnon lisäksi ole.
Sattui vain niin, että masennuin vakavasti ja olin noin kaksi vuotta poissa opiskelujen parissa. Nyt olen jatkamassa opiskeluja mutta aikaa tulee menemään aika lailla - valmistun suunnitelman mukaan 26-vuotiaana.
Minulla on tuskin lainkaan työkokemusta ja tuntuu että moni minua nuorempi on jo tiukasti kiinni työelämässä.
Lisäksi perhe ja ystävät kyselevät jatkuvasti milloin valmistun, mitä suunnittelen jne. Hermostuttaa. Tuntuu ettei masennus ole vieläkään täysin parantunut ja en jaksaisi enää lisäksi mitään ns. ikä-kriisiä.
Olenko siis "vanha" jos valmistun ensimmäiseen korkeakoulututkintoon vasta 26-vuotiaana?
(Aloitin tämän keskustelun jo Yleistä opiskelusta- palstalle, kun en huomannut että ammattikorkeakouluille on omansa. En ole ennen aloittanut keskusteluja täällä...)
Sattui vain niin, että masennuin vakavasti ja olin noin kaksi vuotta poissa opiskelujen parissa. Nyt olen jatkamassa opiskeluja mutta aikaa tulee menemään aika lailla - valmistun suunnitelman mukaan 26-vuotiaana.
Minulla on tuskin lainkaan työkokemusta ja tuntuu että moni minua nuorempi on jo tiukasti kiinni työelämässä.
Lisäksi perhe ja ystävät kyselevät jatkuvasti milloin valmistun, mitä suunnittelen jne. Hermostuttaa. Tuntuu ettei masennus ole vieläkään täysin parantunut ja en jaksaisi enää lisäksi mitään ns. ikä-kriisiä.
Olenko siis "vanha" jos valmistun ensimmäiseen korkeakoulututkintoon vasta 26-vuotiaana?
(Aloitin tämän keskustelun jo Yleistä opiskelusta- palstalle, kun en huomannut että ammattikorkeakouluille on omansa. En ole ennen aloittanut keskusteluja täällä...)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi sentään, kun eläkeikäsi on 70, ehdit kyllä käydä töissäkin. Ihmisten turhista uteluista on turha hermostua, ne ovat vain kiinnostuneita elämästäsi ja ilmaisevat sen sillä tavalla.
Kyllä se siitä.
Et ole vanha. Alle 30-vuotias on EU-standardien ja nuorisolain mukaan nuori.
On ärsyttävää kun toiset kyselee. Itse valmistuin 29-vuotiaana. Työpaikan saaminen huolestutti eniten, koska pelkäsin että jos on liian vanha ja ilman työkokemusta, kukaan ei ota töihin, mutta sain töitä jo ennen kuin valmistuin.
Moi,
jos pääsen opiskelemaan tämän syksyn haussa, olen 22-vuotias tammikuussa kun opinnot alkaa. Takana on ylioppilastutkinto ja välillä olen ollut töissä muutaman kuukauden pätkissä. Suurimman osan lukionjälkeisestä ajasta olen kuitenkin ollut työttömänä.
En koe olevani vanha aloittamaan tutkintoa "vasta" 22-vuotiaana. Olen hakemassa sairaanhoitajaksi ja ajattelen, etten olisi edes ollut valmis kyseiseen ammattiin suoraan lukiosta. Mielestäni ikä tuo kokemusta ja asioita osaa katsoa erilaisesta näkökulmasta kuin nuorempana.
Yritä olla vertailematta itseäsi muihin. Meillä jokaisella on kuitenkin oma tie kuljettavana ja jokaisen elämäntilanteet ovat erilaisia.
Psyykkinen sairaus on sairaus siinä missä fyysinenkin ja on ihan ymmärettävää ettei sairaana kykene opiskelemaan. Parantumisesi on ensisijaista, ei se minkä ikäisenä valmistut tai jatkat työelämään. Uskon, että voit kääntää kokemuksesi voitoksi ja palaat kouluun, et ainoastaan vanhempana, vaan myöskin viisaampana ja sinulla on nyt laajempi näkemys asioihin kuin pari vuotta aiemmin. Kaikkea hyvää & siunausta elämääsi ja opintoihisi! :)
Et ole vanha. Pääsin itse amk-hon 25 vuotiaana.
Mitä ihmettä? :D Minä olen 25v hakija ja koen olevani ennemminkin nuori. Valmistun noin 28 vuotiaana enkä ole ajatellutkaan siinä olevan mitään ihmeellistä. Tosin minulla on kaksi lasta ja työkokemusta, mutta vain ns kassatyötä.
Ei silti ainuttakaan korkeakoulututkontoa takana. Ylioppilaaksikin luin parikymppisenä.
Älä puhu hassuja, moni lapsettomista ystävistänikin valmistuu nyt yli 30v:nä enkä ole heistäkään mitään ihmeellistä ajatellut. Kaikki eivät tiedä heti mitä tekisivät ja opintojen alku venyy. Ihan tavallista. Tsemppiä opintoihin nuori nainen! ;)
Aloittajahan on vasta kakara. Itse olen 32 vuotias fuksi. Huomaathan jatkossa, että amiksesta ei saa korkeakoulututkintoja vaan ammattikorkeakoulututkintoja, jotka ovat alempia korkeakoulututkintoja.
Noin vanha olet, etkä tiedä että korkeakoulututkintoja ne ovat kaikki yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot: ylemmät ja alemmat korkeakoulututkinot, tohtorin ja lisensiaatin tutkinnot, ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnotkin.
Huomaathan jatkossa, että kannattaa vaikka googlailla ja ottaa selvää ennen kuin höpöttää joutavia luulojaan. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Hahhah! Kutsukaa AMK:ta miksi tahansa, mutta käytännössä se on yläasteen jatko.
t. kohta vanhana AMK:sta valmistuva
Ei hitto mitä kysymyksiä kun itse tunnen vaikka kuinka vanhoja, jotka ovat tehneet töitä ennen opiskelujen aloittamista...
Itse asiassa veikkaan, että opiskelut sujuvat sinulta paremmin jos elämänkokemusta on ehtinyt jo vähän karttua (vaikka 22v sitä ei kyllä paljon ole). :)
Jossain vaiheessa elämää sitä vain tuntee itsensä vanhaksi. Itse 18v tunsin jo oloni vanhaksi. Jotku ajattelee ikää vähän eri tavalla. Ite täyttäny 25 kun(jos) pääsen kouluun, ja ei tunnu olo vanhalta(enää). Niin sitä voi vaan ajatella, että jokainen etenee normaalibiologian mukaan, mutta kaikki eivät niin tee. Ei kukaan voi pakottaa menemään heti lukion jälkeen AMK/Yliopisto tai muualle ,jos et halua. Sillä, mitä muut ajattelee oikeaksi iäksi tietyille asioille, ei pitäisi olla mitään vaikutusta suhun. Sä elät omaa elämääsi ja muut elää omaa. Teet asiat siinä järjestyksessä mikä tuntuu hyvältä milloinkin. Et ole elämässä muille ihmisille esittämistä varten, vaan elät itseäsi varten.
Jos ikää on enemmän, niin voisi olettaa, ettei ole enää ihan samanlaisia sosiaalisia paineita kuin nuorimmilla korkeakouluopiskelijoilla, joille -- kärjistäen ja karrikoiden -- kaveripiirin haaliminen ja tenttien suorittaminen ykkösen arvoisesti tuntuu joskus olevan tärkeämpi asia kuin se oman alan substanssiosaaminen.
Rakas aloittaja, tahdon sinua lohduttaa ja toivottaa jaksamista ja sinausta elämääsi.
Ymmärrän hyvin tuskasi sillä olen saman kokenut juuri sinun ikäisenä jolloin oli masennus (alkoi jo 20-vuotiaana ja kesti pari kolme vuotta). Omassa haaveissa oli tuolloin yliopistotutkinto ja aloitin sen vasta 23-vuotiaana kun olin toipunut.
Nyt olen 32- vuotias ja superinnostunut työelämästä ja teen väitöskirjaa ja työasiat ovat ihan uskomattoman hyvin! Valmistuin maisteriksi "vasta" 28-vuotiaana ja sain myös sinun tapaasi kuulla siitä. Mutta ei tuollainen ole este millekään, päinvastoin tuo on tehnyt minusta paremman tutkijan, sillä nykyään teen vain töitä jotka itseäni kiinnostavat ja se että tajuaa mikä itseään kiinnostaa, niin siihen menee aikaa ja vuosia.
Eli älä missään nimessä ajattele että olet liian vanha. Itse olen nyt 10 vuoden päästä tajunnut että ne asiat jotka opin itsestäni masennuksen kourissa ovat kliseisesti tehneet minusta sen ihmisen joka olen nyt ja nyt voin viimein hengittää vapaasti ja olla kuka olen ja se tunne...se on arvokkainta maailmassa!
Haistatat vaan homeet kaikille kysyjille valmistumisestasi ja huolehdit siitä että itse voit hyvin. Usko mua, toi mitä käyt läpi tekee susta myös hyvin paljon fiksumman ja ns. aikuisemman ja empaattisen. Noi kyvyt auttaa sua elämässä eteenpäin ja ehkä jos hyvin käy, olet joskus jopa kiitollinen noista vaikeuksista. Sillä kun olet selvinnyt masennuksesta, olet vahva ihminen :)
Kyllä se siitä, tsemppiä!