Onko runous tiedettä?

Runousoppi on tiedettä kylläkin, niin kuin toteat. Runous ei. Paitsi jos runoilija ja/tai lukija haluaa nähdä sen sellaisena. That's it. :)

Käsitteet on siis luotu määrittelemään asioita, että niiden erilaisia piirteitä ja eroavaisuuksia voitaisiin havaita, rinnastaa ja eritellä suhteessa toisiinsa sekä käydä keskustelua näiden luonteesta ja suhteista... Asia itsessään pysyy sittenkin - käsitteistä ja määritelmistä riippumatta - sellaisena kuin sen koemme. :)

Jos koet jonkin runona, se on runoutta sinulle.

Juu, mutta jos ope on eri mieltä (runouden ammattilaisena)?

Minä tiedän, sillä olen yksi maailman parhaista runoilijoista Hollywoodissa. Monet runot kertovat tieteestä, mutta runous tänä päivänä on enemmänkin sellaista runomuotoista tarinan kerrontaa. Yliopistoissa on toki runoutta koskevaa toimintaa ja voi olla he ovat määritelleet siellä jopa runouden. Mutta runoilijan näkökulmasta runous elää melko vapaasti kulttuurissa ja sitten ne määritykset tulevat vasta vuosien viiveellä.

vähän olen proosaa lukenut,mutta se on niin vaikea lukuista etten sitä runoudeksi kategoroi.kirjaa lukiessani en halua tai kykene tunteen tasolla ymmärttämään lauseita tai kohtauksia joita kirjailija ilmaisee!esim:astuin huoneeseen joita pukivat keskiajan punaisen verhoamat päällyysteet jotka ajan kuluttamina antoivat huoneeseen tuntuman,että jokainen kuluma tuolin käsinojassa antoi minun ymmärtää,että valtavan kokoisesssa ajan saatamassa historiassa vanhoine kirjahyllyineen yllättäen myskin tuoksuinen mies kääntyi natisevalta tuoliltaan ja katsoi minua vanhoilla viisailla silmillään joista paistoi elämän kirjo ja sikarin "kuubalainen"savu näytti siltä,että varmaan poltti vanhan miehen kieltä ja sieraimia.tunsin vastenmielisyyttä jne.runo on selkeää ei koko vitun kirjaa jotain helvetin kertomusta kahvipannusta joka huokuu elämää.