Olen kohta 23 enkä vieläkään ole tullut kaapista. Tuntuu että ahdistun heti jos pitäisi puhua jollekin omasta suuntautumisesta.
Kaipaan tyttöystävää, mutta en ole varma uskaltaisinko olla avoimesti toisen naisen kanssa. Asun Mikkelissä, ja jotenkin tämä kaupunki on minusta ahdasmielinen.
Olenko jotenkin myöhässä kun minulla ei ole vielä 23-vuotiaana ollut yhtään tyttöystävää?
Haluaisin neuvoja: miten tulla kaapista perheelle ja rakkaille?
Kaipaan tyttöystävää, mutta en ole varma uskaltaisinko olla avoimesti toisen naisen kanssa. Asun Mikkelissä, ja jotenkin tämä kaupunki on minusta ahdasmielinen.
Olenko jotenkin myöhässä kun minulla ei ole vielä 23-vuotiaana ollut yhtään tyttöystävää?
Haluaisin neuvoja: miten tulla kaapista perheelle ja rakkaille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkin olen 23 ja asun Mikkelissä. En myöskään ole vielä seurustellut vaikka kaipaan tosi paljon läheisyyttä ja jotakuta kenen viereen käpertyä. Itse en kyllä ole kokenut kaupunkia ahdasmieliseksi.
Minusta tuntuu että olen jotenkin outo kun en ole vielä seurustellut mutta yritän ajatella että ei pidä verrata itseään muihin vaan tehdä asiat omassa tahdissa niinkuin hyvältä tuntuu.
Minä olen tullut kaapista pikkuhiljaa ajan kanssa, ensimmäisenä kerroin parhaalle ystävälleni reilu vuosi sitten. Viime talvena kerroin asiasta äidilleni ja kesällä siskolleni. Isälleni en ole kertonut enkä kerro ennen kuin siihen on syytä. Tiedän että hän ei ole yhtä suvaitsevainen kuin muu perheeni. Olen ollut aika epävarma ja siksi olen kertonut asiasta vähitellen. Sukuni ei tiedä suuntautumistani enkä heillekään sitä kerro ennen kuin siihen on tarvetta.
Kai me tunnemme vähän erilaisia ihmisiä sitten. Lienee näkökulmakysymys onko kaupunki avoin- vai ahdasmielinen.
Itselleni olisi äärettömän tärkeää kertoa isälleni. Siskot tietävät, mutta veljelle ja äidille tuntuu olevan vaikeampi kertoa... Ystävät ovat lähes kaikki heteroita, ja tuntuu että he eivät välttämättä ymmärrä.
Silti, on mukava tietää että joku toinenkin on saman kaltaisessa tilanteessa. Kaikkea hyvää sinulle :)
Nii kai se on vähän piireistä kiinni mutta toisaalta ei mulla ole asiasta juurikaan kokemusta.
On minullekkin tärkeää kertoa perheelleni mutta koska tiedän isäni suhtautumisen kerron hänelle asiasta sitten vasta kun seurustelen. Minunkin kaikki ystävät kuten myös koko lähipiiri ovat heteroja joten olen vähän yksin suuntautumiseni kanssa. Olisi ihan kiva saada samanhenkistä seuraa mutta en tunne muita vähemmistön edustajia täältä.
Täällä ilmoittautuu myös yksi erittäin myöhään kaapista ulos tullut (vasta joillekin kavereille, perheelle en) ei kertaakaan vielä seurustellut femmelesbo :) Ikää on saman verran kuin aloittajalla ja vasta parin viime vuoden aikana olen kyennyt kertomaan ystävilleni suuntautumiseni, joskin vain sellaisissa tilanteissa että he ovat kysyneet asiasta lähes suoraan.
Asiaa on muuten vaikeaa ottaa puheeksi vaikkapa kun tutustuu ja ystävystyy uusien ihmisten kanssa. Edelleen on vielä paljon kavereita jotka eivät tiedä. Hetero-oletus ärsyttää, vaikka ymmärränkin että ulkonäössäni ja olemuksessani ei ole mitään lesbomaista eikä siksi kukaan oikein osaa aavistaa. Seurustelemattomuus vielä hankaloittaa asiaa: koska minulla ei ole sutinaa kenenkään kanssa, ei minulla ole myöskään mitään "mehukasta" kerrottavaa kellekään, haha :D Niin ja itsekin asun muuten savossa päin.
Hei :)!
Asun mikkelissä myöskin,mutta olen kutenkin 31 vuotias nainen.Oon sinkku 2 vuotta,mutta en ole hakemassa tositarkoituksella vaan kavereita koska ei koskaan ole liikaa :).Ahdasmielinen mikkelissä?Ei tietääkseni pitäisi olla paljon.Kyllähän mikkelissä suhtautuu ihan ok,koska tiedän kun on muita myös asuvat lesbopareja tai ihan lesboja.Koko perheeni tietävät minusta ja ystävät toki myös eikä vielä mitään negatiivista.Voi ehkä joskus joku heistä toista mieltä.Et ole jotenki myöhässä siinä iässäsi,että sinulla ei ole yhä tyttöystävä kun on aikaa vielä.Siitä ystävistä en todella osaa sanoa,koska toiset sitä suhtautuvat ok ja toiset eivät taas vaikka ymmärtää.
Tärkeintä on kutenkin,että kertoisi edes äidille tai sisarukselle vaikka isälle ei uskaltaisi.Jos ei uskaltaisi kertoa esimerkiksi isälle siihen syytä,niin älä vielä.Jos perheenjäsen ei taas ole suvaitsevainen,niin sitten vaikeampaa,että pitäisi miettiä kannattaako kertoa tai ei.Mitä vähittellen asiasta kertonut on minusta hyvä alkua.
Et ole ainut ;) Seksuaalisuus on yksityinen asia ettei muille kuulu.
No mä en kyllä ajattele noin positiivisesti tästä.V
Mulla sama juttu. Haluisin niin paljon, mutten voi. Paska juttu. Etenkin, kun oon niin ihastunut :(
Oletko kotoisin Mikkelistä?
Olen asunut täällä 7 vuotta. Ehkä olen vain tavannut ahdasmielisiä ihmisiä, kun niin moni täällä sanoo että kaupunki on suht avoin ilmapiiriltään.
Koskaan ei ole myöhästä. Tulin ite kaapista sinua hieman vanhempana. Kerroin ensin läheisimmille ystäville ja veljelle. Parin vuoden kuluttua siitä kerroi äipälle. Mikään kiire ei oo. Ittse sen parhaiten tietää milloin siihen on valmis.
miä oon 27v mikkelistä.ite kertoilinvasta 2vuotta sitten. koska oli helpompi kertoo kun oli jotain konkreettista.mistä kertoo.
ei mikkeli oo ahasmielinen paikka. kyl täällä pystyy elämään ja mekastamaan miten haluaa. Itellä kävi sillai,et suurin ongelman tekijä olin ite. oikestaan kaikkille kelle kerroin sanovat vaan,et kerro jotain mitä ei tiijetä jo.
Äiti sano et, en kyl oikein tajuuu.mut pää asia et oot onnellinen.
Ystävät,perhe ym. ne pitävät ja rakastavat kuitenkin siuva sinuna. koska ethän siä niitä oo panemassa. ja sitäpaitsi heillehän on kuitenkin loppujen lopuks tärkeintä et oot onnellinen.
Eihä sun tarvii vältsisti kertoo kellekkää? Mä kerroin vast viimevuon siskolle ja yhdelle ystävälle. Miks siit pitäis ilmotta koko maailamlle. Eihä heterotkaa keroo olevansa heteroit. :D