Lisbet Masinolvan raportti Särkänniemestä

Olin loppukesästä veljenpoikani kanssa Särkänniemessä viettämässä kaunista kesäpäivää. Päivä sai kuitenkin järkyttävän lopun, kun nuori herra meni väärään paikkaan väärään aikaan.
Pojalla oli ranneke, ja syötyämme jätskit hänhalusi peilitaloon. No, suuntamme vei Vekkulaan, ja poika paineli sisälle taloon. Join pari tuoppia kepparia, ja aloin ihmettelemään miksei poikaa näy. Menin itse taloon sisään, ja kuulin ihmeellistä ähkintää. Juoksin äänen suuntaan, ja näin pojan tuijottavan suu auki, silmät kauhusta laajenneina kun Kulaus onanoi rajusti ns. pidentävän peilin edessä. Ei ollut lasten katseltavaa, kun kellertävät homekassit heiluivat edestakaisin ja peili heijasti syvät silmäkuopat vielä entistä selvemmin näkyviin.
Sitten katseeni kääntyi väkisinkin, ja huoneen toisessa nurkassa näin B. Verrikovan pökkivän rajusti aiemmin päivällä Turtolan City-Marketista varastamaansa posetiivarin marakattia; ilmeisesti hetkeä aikaisemmin Verrikovan härskisti hyväksikäyttämä pulu lojui lattialla höyhenet sekaisin ja kloaakki levällään. Samalla Kulaus laukesi rajusti, ja hänen verta hikoileva terskansa syöksi pihalle epäkelpoa tavaraa siihen malliin, että hän menetti kalunsa hallinnan; kuin paloletku olisi lähtenyt käsistä. Itse heittäyin maahan, ja isot rintani vaimensivat törmäystä. Veljenpojalle ei käynyt yhtä hyvin, sillä hän sai pahan osuman raskasmetalleja sisältävää "kutia" naamalleen. Hän vaipui koomaan.
Itselläni katkesi filmi tässä vaiheessa, ja herätessäni löysin itseni Verikovan asunnolta, paikat kipeänä. No, tulipahan ainakin saatua tuumin, pyyhin tavarani kuolleeseen marakattiin ja lähdin kylille. Veljenpoikaa ei ole näkynyt sen koommin.