Minulla diagnosoitiin muutama vuosi sitten masennus. Olen ollut sen verran ylpeä että kieltäydyin masennus lääkkeiden käytöstä.Nyt tapahtumasta on kulunut muutama vuosi. Mieleni on yhä iloton en osaa nauraa enkä reagoidakaan mihinkään. Olen tosi kyyninen. Olen alkanut miettiävoisiko lääkkeistä olla sittenkin apua? Auttavatko masennus lääkkeet oikeasti? Voiko näiden kokeilusta olla haittaa? En halua masennus potilaan leimaa että voiko lääkkeiden käytön pystyä salaamaan?
Pyydän apua!
vastpian!!!!!!
13141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei niistä ole mitään apua. Tutkimusten mukaan masennuslääkkeet auttaa yhtä paljon kuin placebo lääkkeet, eli ei niistä ole mitään apua ellet leijaile jossain pilvilinnoissa ja usko että masennuslääkkeet on jotain taikatabletteja jotka parantaa sut.
Ainoa lääke masennukseen on hyvä elämä. Jos sulla on paska elämä kuten minulla ja lähes miljoonalla muullakin suomalaisella, et tule koskaan parantumaan masennuksesta.
Mitä ihmettä tarkoittaa "hyvä elämä"? Kyllä niitäkin masentuneita on, joilla on hyvät työpaikat, perheet ja kaikki. Myös juttusi masennuslääkkeistä oli täyttä roskaa. Itsemurhat ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä roimasti, ja syy siihen löytyy masennuslääkkeistä.
Lääkket eivät oloasi paranna. Masennukseen on aina syy eli alla on paljon ikäviä ja työstämättä jääneitä tapahtumia.
Miten ihmeessä lääkkeiden syöminen voisi historiaasi muuttaa? No jos joku haluaa sitten lääkkeiden tuomassa erheellisen eufirian tilassa jatkaa elämäänsä sen tehköön.
Mutta mielestäni on tärkeää kumota myytti masennuksen olevan sairaus. Masennuksen voisi kuvitella olevan eräänlainen asennevamma.. kun elämä ei ollutkaan kivaa eikä mennytkään kuin kuvitelmissa sitä masentuu.
Olen itse käynyt läpi kolme vuotta kestäneen masennuksen tunteen.. lääkkeet käyty laidasta laitaan läpi, parantuminen vaan alkoi kummasti kun lopetin kaikki lääkkeet ja otin elämänhallintani takaisin käsiini (enkä pilleripurkkiin)
Krooniset masentuneet ovat luovuttaneet, siksi se rypevät pohjamudissa. Laiskoille ihmisille masennusdiagnoosi on ollut lottovoitto, saahan sitä nyt jäädä kotiin notkumaan eläkeläisenä kun on ihan oikea sairaus.
Jokainen tehköön elämällään mitä haluaa, mutta minulle ei kukaan enää syötä lääkkeitä ja sano että ne parantavat mielensairauksia.
Psykiatrit ja lääkeyhtiöt nauravat mielessään ihmisten typeryydelle. Koko masennus- ja mielenterveyslääkitystä kuvaa mielestäni hyvin satu Keisarin uudet vaatteet.
Siinä miettimistä.
"Mutta mielestäni on tärkeää kumota myytti masennuksen olevan sairaus."
Kliininen depressio on sairaus, jota masennukseksi kutsutaan.
"Krooniset masentuneet ovat luovuttaneet, siksi se rypevät pohjamudissa. "
MInä olen sairastanut kroonista masennust vuosikymmeniä enkä ole luovuttanut koska tahtoisin olla terve, joten älä yleistä ja tuo esiin faktoina omia arvailujasi tai vääriä käsityksiäsi.
"Laiskoille ihmisille masennusdiagnoosi on ollut lottovoitto, saahan sitä nyt jäädä kotiin notkumaan eläkeläisenä kun on ihan oikea sairaus."
Näitä väärindiagnosoitujakin on, jotka itseasiassa eivät sairasta masennusta sen alkuperäisessä merkityksessään vaan todella ovat loisia.
Usein kliininen masennus aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia, ja masennus on yleisimpiä kuolinsyitä maassamme, joten apua hakevat tulisi ottaa tosissaan eikä täällä kenenkään jauhaa tuollaista.
4 12=Aspergerinfo
Kannanottosi on pelkkää ääliömäistä masennuspotilaiden syyllistämistä. Masennuksesta kärsivien haukkuminen laiskoiksi ja eläkkeelle joutumisen sanominen "lottovoitoksi" (tajuatko, miten pieni se eläke ilman työhistoriaa on?) on todella ala-arvoista. Et tiedä aiheesta mitään, joten mene pois täältä.
Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, mitä olen siellä paikan päällä nähnyt asenteen näihin sairauksiin on, että on hienoa puhua näistä asioista.
Minkähän leiman sinä saat?
No, yleensä puhutaan stigmasta ja se saako henkilö stigman sairaudestaan on yleensä aika pitkälti kiinni henkilön omasta asenteesta.
Olen lukenut lukuisia psykiatrian kirjoja sekä masennus ym. potilaiden kirjoja sekä englanniksi että suomeksi, kaikissa niiissä todetaan, että masennukseen auttaa juuri oikean lääkkeen löytyminen.
Tautihan johtuu, jos kuvataan hippokampusta ja mantelitumaketta näiden alueiden aktiviteetin vähentymisestä ja jopa näiden osien osittaista surkastumista.
Aiemmin kirjoittamani ko. aiheesta
Potilaat, jotka ovat saaneet itselleen toimivan lääkkeen ovat saaneet normalisoitua ja tasapainoitettua näiden alueiden toiminnan ja myöhemmissä kuvauksissa näiden alueiden toiminta on normalisoitunut ja surkastuminen loppunut ja palautuminen normaaliin tilaan on alkanut.
Tehokkain hoitomuoto olisi kestelu- ja oikean lääkeavun löytäminen itsellesi.
Tästä on tieteellisiä tutkimuksia, joissa on käytetty aivojen kuvantamista ja potilaiden haastatteluja Usassa, lähes kaikki palaute on ollut: tästä yllä kuvatusta mallista, josta kerroin, on ollut todellista hyötyä!
Aiemmin kirjoittamani teksti ko. aiheesta
Uskomatonta, mitä ihmiset kirjoittavat, joilla ei ole kokemusta tai tutkimustuloksia masennuksen hoidosta.
Minä olen tutkinut masennusta ja ollut yhteydessä saman sairauden kanssa kamppailevien ihmisten parissa 15 vuotta, puhumattakaan omasta sairaudestani.
Uskomattomia väitteitä täällä:"Masennus ei ole sairaus", kirjoittaa plan B ja sitten luettelee masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia, tottakai sivuvaikutuksia tulee jonkin verran käytön alussa, mutta ne häviävät kuukauden sisällä.
Masennus on vakava sairaus ja Suomessa tapahtuu noin 1200 itsemurhaa vuodessa, tiedän tuttava piiristäni tusinan verran ihmisiä, jotka olisivat tehneet melko varmasti itsemurhan, jos eivät olisi hakeutuneet psykiatrille ja kokeilujen kautta löytäneet itselleen sopivan lääkkeen.
He ovat käyttäneet lääkkeitä, yksi 15 vuotta, toiset vähemmän, käyneet terapiassa ja saaneet takaisin elämänilonsa ilmän sivuvaikutuksia.
Se, että kyseenalaistetaan tieteelliset tutkimukset, omien ystävieni kokemukset, psykiatria, lääkkeet, jotka ovat suunniteltu juuri kemiallisen tasapainon löytymiseen, kunhan kokeilee mikä on sopivin.
Miten tänne kirjoittavat voivat selittää sen, että kaikissa Pohjoismaissa aivokuvantamismenetelmien jälkeen, aivojen keskeisimmät osat, kuten hippokampus ja mantelitumake ovat palanneet normaaliin aineenvaihduntatoimintaan ja näiden aivojen osien surkastuminen on loppunut ja palautuminen normaaliin kokoon on tapahtunut. Sen jälkeen kun henkilö on löytänyt kokeilemalla yhden toimivan lääkkeen.
On tosi tyhmää kirjoitella tänne ihmisten, joilla ei ole kokemuksia asiasta ja lukeneet aiheesta monen eri henkilön kannalta ja nähneet Suomen, Ruotsin, Norjan ym. maiden puolueettomien tutkimuslaitosten tulokset.
En kirjoita tästä asiasta enempää, koska täällä on aivan uskomattomia kirjoituksia tästä aiheesta.
Kirjoittakoot tänne ihmiset, joilla on kokemusta ko. aiheesta tai muuten tutkineet asiaa, minä olen tehnyt molempia yli kymmenen vuoden ajan.
Kertoisitko mitkä ovat noita puolueettomia tutkimuslaitoksia? Olen samaa mieltä siitä, että masennuslääkkeet voivat auttaa osaa ihmisistä. On kuitenkin myös olemassa lääkeresistenttejä, joille eivät lääkkeet tehoa, tämä olisikin mielenkiintoinen tutkimusaihe, miksei. Onhan se totta, että jos mikä tahansa sairaus on hoitamattomana vuosikausia, on parantuminen/toipuminen/kuntoutuminen vaikeampaa joskus jopa mahdotonta; tämä koskee ihan kaikkia sairauksia.
Lääkevastaisuus noin voimakkaana taita olla yksi psykoosin muoto.
Näin täytyy olla. Se mikä on organisoidun psykiatrian vastaista on heidän mukaansa mielisairasta. Toisaalta lääkemyönteisyys voimakkaana voitanee myös tulkita mielisairaudeksi. Ota nyt psykiatreista selvää, ovat vaarallisia kuin lapset aseiden kanssa.
olen masennuksen vuoksi eläkkeellä, mikä on hyvä juttu.