Tarvitsisin apua... Mitä ihmettä voin tehdä, jotta saan äidin pois kimpustani?
Olen siis ollut masentuneena jo noin kolme ja puoli vuotta. Sitä on seurannut kauheat ahdistukset, etenkin näiden kahden viimeisen vuoden aikana sekä viiltelyä. En puhunut asiasta, kuin aina vuorollaan yhdelle kaverille. Kenellekkään en voinut puhua kauaa, etten kuormita liikaa ja siten vaikeuta kenenkään muun elämää.
Aloin tässä vastikää seurustelemaan. Poikaystäväni sai minut menemään psykiatsin puheille. Ensimmäinen tapaaminen meni ihan hyvin, mutta toisella alettiin uhkailemaan, että äitiini otettaisiin yhteyttä. Sen jälkeen päätin, etten mene.
Nyt, jokunen viikko myöhemmin. Äitini oli saanut kirjeen tältä samaiselta psykiatrilta, jossa kerrottiin minun tilastani. Nyt äiti tietää asiasta ja haluaa minut hoitoon. Hän haluaa että menen psykiatrille, mutta ennen kaikkea hän haluaa pitää minut kotona ja että puhuisin hänelle.
Opiskelen toisella paikkakunnalla ja haluaisin mahdollisimman paljon olla siellä poikaystäväni luona. Kotona olo ahdistaa, joten haluaisin välttää sitä, mutta nyt se vaikeutuu. Äidille en ole koskaan pystynyt puhumaan juuri mistään, joten miten voisin nytkään? Äitin kanssa puhuminen pikemminkin vain pahentaa oloa, kuin auttaa.
Hän vain puhuu, kuinka huolissaan on. Haluavansa minun parantuvan.
Enhän minä kuitenkaan sairas ole! Vai olenko? Onko masennus ja ahdistus muka sairautta? Se on kehon tapa huutaa apua... Olen sisltä rikki, en sairas.
Miksei minun voida antaa vain olla rauhassa ja koittaa itse selvitä tästä? En todellakaan halua vaikeuttaa muiden elämää.
Olisiko kenelläkään mitään ideaa, miten saisin äidin uskomaan mahdollisimman nopeasti, että minun on kaikki hyvin. Että hän päästäisi minut taas vähän paremmin menemään.
Kuinka saan hänet ymmärtämään, että ainoa tapa päästä yli tästä on minun hyväksymiseni. Että MINÄ itse, hyväksyn asian ja haluan selvittää, mistä tällaiset olotilat ovat lähtöisin. Äiti EI voi vaikuttaa siihen mitenkään. Etenkään, kun hän vain pahentaa ahdistunutta oloani ja luokittelee tämän sairaudeksi joka pitää parantaa.
Olisiko kenelläkään omakohtaista kokemusta saman tyyppisestä asiasta. Miten te olette saaneet jonkun pois kimpustanne pahentamasta asioita?
Olen neuvoton... Auttakaa, minä pyydän. Ja kiitos kaikille jo etukäteen.
Olen siis ollut masentuneena jo noin kolme ja puoli vuotta. Sitä on seurannut kauheat ahdistukset, etenkin näiden kahden viimeisen vuoden aikana sekä viiltelyä. En puhunut asiasta, kuin aina vuorollaan yhdelle kaverille. Kenellekkään en voinut puhua kauaa, etten kuormita liikaa ja siten vaikeuta kenenkään muun elämää.
Aloin tässä vastikää seurustelemaan. Poikaystäväni sai minut menemään psykiatsin puheille. Ensimmäinen tapaaminen meni ihan hyvin, mutta toisella alettiin uhkailemaan, että äitiini otettaisiin yhteyttä. Sen jälkeen päätin, etten mene.
Nyt, jokunen viikko myöhemmin. Äitini oli saanut kirjeen tältä samaiselta psykiatrilta, jossa kerrottiin minun tilastani. Nyt äiti tietää asiasta ja haluaa minut hoitoon. Hän haluaa että menen psykiatrille, mutta ennen kaikkea hän haluaa pitää minut kotona ja että puhuisin hänelle.
Opiskelen toisella paikkakunnalla ja haluaisin mahdollisimman paljon olla siellä poikaystäväni luona. Kotona olo ahdistaa, joten haluaisin välttää sitä, mutta nyt se vaikeutuu. Äidille en ole koskaan pystynyt puhumaan juuri mistään, joten miten voisin nytkään? Äitin kanssa puhuminen pikemminkin vain pahentaa oloa, kuin auttaa.
Hän vain puhuu, kuinka huolissaan on. Haluavansa minun parantuvan.
Enhän minä kuitenkaan sairas ole! Vai olenko? Onko masennus ja ahdistus muka sairautta? Se on kehon tapa huutaa apua... Olen sisltä rikki, en sairas.
Miksei minun voida antaa vain olla rauhassa ja koittaa itse selvitä tästä? En todellakaan halua vaikeuttaa muiden elämää.
Olisiko kenelläkään mitään ideaa, miten saisin äidin uskomaan mahdollisimman nopeasti, että minun on kaikki hyvin. Että hän päästäisi minut taas vähän paremmin menemään.
Kuinka saan hänet ymmärtämään, että ainoa tapa päästä yli tästä on minun hyväksymiseni. Että MINÄ itse, hyväksyn asian ja haluan selvittää, mistä tällaiset olotilat ovat lähtöisin. Äiti EI voi vaikuttaa siihen mitenkään. Etenkään, kun hän vain pahentaa ahdistunutta oloani ja luokittelee tämän sairaudeksi joka pitää parantaa.
Olisiko kenelläkään omakohtaista kokemusta saman tyyppisestä asiasta. Miten te olette saaneet jonkun pois kimpustanne pahentamasta asioita?
Olen neuvoton... Auttakaa, minä pyydän. Ja kiitos kaikille jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mun neuvo on puhut äitiskanssa ja sanot että haluut elää omaa elämää ja pistät välitpoikki vähäksi aikaa. aluksi se voi tuntua julmalta mutta aika parantaa.