tärkeää on se ensimmäinen reaktio, minkä voi tunnistaa muttei hallita. Siinä ei välttämättä tarvitse olla vielä sanojakaan mukana. Se reaktio kantaa vielä tänäänkin.
Ja vaikka välissä olisi ollut jotain, mikä olisi vienyt reaktiota välillä huonoon suuntaan. Silti se ensimmäinen menee lopulta kaiken edelle ja tahtoo peitota kaikki epäilykset kuin muut turhuudet, mitkä siihen reaktioon ei saisi kuulua.
Se reaktio oli juuri niin suuri, vahva ja valloittava... ensimäisestä katseesta, miksi se kantaa vielä tänäänkin, tällä kellon lyömällä, minuutilla ja sekunnilla.
Sinä järisytit sisäisiä liitoksiani tavalla, minkä luulin olevan vielä sitä hetkeä mahdotonta.
Ja vaikka välissä olisi ollut jotain, mikä olisi vienyt reaktiota välillä huonoon suuntaan. Silti se ensimmäinen menee lopulta kaiken edelle ja tahtoo peitota kaikki epäilykset kuin muut turhuudet, mitkä siihen reaktioon ei saisi kuulua.
Se reaktio oli juuri niin suuri, vahva ja valloittava... ensimäisestä katseesta, miksi se kantaa vielä tänäänkin, tällä kellon lyömällä, minuutilla ja sekunnilla.
Sinä järisytit sisäisiä liitoksiani tavalla, minkä luulin olevan vielä sitä hetkeä mahdotonta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
mieheltä naiselle?
Harvoja ensikohtaamisia muistaa, mutta hänet kyllä. Muistan vielä myös mitä hän sanoi minulle. Jäi jotenkin mieleen. Ajattelin vain, että siinäpä pitkä ja jotenkin sulkeutunut mies. En tiennyt tulisiko meistä vastustajia vai liittolaisia. Meni kuukausia ennen kuin tiesin.
ei saa tuhlata mihinkään huonoon. kaikki ei koskaan kohtaa elämänsä aikana tommosta ihmistä.
tietää reaktiostasi.
sä hautasit sen turhuuden alle. Se peitti kaiken.
Olet osannut antaa arvon tuolle kaikelle .
Kuin kalleinta aarrettasi, älä tahraa, älä tuhraa. Säilytä kirkkaimpana tähtenäsi ja aina
yhtä puhtaana kuin tuona hetkenä kun kaikki alkoi.
suuren ja vahvan ja valloittavan, ensimmäisen katseen kantaa tähän päivään?
Oletko kohdellut tuota ihmistä tuon tekstisi mukaisesti?
Toivottavasti.
Omalle kohdalle ei ole vielä tällä elämän varsitiellä tullut noin suurta elämystä mutta
kuka tietää matkan edetessä.
on kaikki muu senjälkeen.
niin on mutta nyt tekis mieli huutaa!!!
Niin om. Se ensimmäinen reaktio on oikea.
Opetin juuri tänään omalle lapselleni, että ei kannata arvioida ihmistä ensireaktion perusteella.
Ja tästäkin olin ennen erimieltä, mutta nyt vaan pakko uskoa, että en minä ainakaan osaa ketään tulkita. Sydänkin vaan huijaa ja elämä pitää pilkkanaan sellaista, joka luulee toisen tuntevansa.
Jos sen eteen on valmis tekemään työtä mutta itsessään pelkkä katse ei riitä kovinkaan pitkälle.
korjausliike koska mitään ei saa pitää itsestäänselvyytenä eikä itsestäänkestävänä.
Huono suunta voi viedä nopeasti perikatoon jos asialle ei tee mitään.
Ja olikin muuten sellainen katse!
Ihan kun olisi halolla huitastu päähän. Siinä vaan sitten loppupäivän ihmettelin, että mitäs tässä nyt oikein tapahtui...
No mutta, tilanne oli ja meni. Mies jäi tuntemattomaksi.
Mutta jos kaiken jättää sitten sen ensireaktion varaan niin eihän siinä hyvin käy.
jos minulle olisi.
Ymmärrän täysin, tai kuvittelen ymmärtäväni, mitä takoitat.
Sitä en ymmärrä, tai no ehkä tavallaan kuitenkin ymmärrän, miksi näihin tulee aina näitä neuvoja antavia tai jotenkin epäileviä kommentteja, vaikka kellään ei ole hölkäsen pöläyksen vertaa tietoa siitä, millainen ihminen aloittaja on ja kuinka hän on tähän saakka toiminut tai tulee toimimaan.
ei ole toiminut mitenkään.
Just tätä tarkoitan. Aina näitä kommentteja sikiää ;).
Jos lyö koko ajan lujemmin ja lujemmin, ei sillä ensikatseella ole enää mitään merkitystä. Nyt ollaan lähellä sitä tilannetta.
Ei kestä ilman hoivaa ja huoltamista, varsinkaan jos ollaan jo menty huonoon suuntaan. Ei vaikka ensi kohtaaminen olisi ollut kuinka pysäyttävä hyvänsä.
En usko että se jaksaa kannatella kauaskaan eteenpäin vain pelkällä olemassaolollaan
Kaikkien ihmissuhteiden eteen ja säilymiseen pitää tehdä työtä.
Ei voi ajatella että ne säilyisivät vain itsekseen, niin helpolla meitä ei näissä asioissa päästetä.
Tuo voi olla sinun näkemys asiasta mutta mikä on toisen osapuolen näkemys, onko sinulla sitä tietoa?
Asia ei tunnu etenevän, siihen varmaankin jokin syy.
En tiedä mikä se voisi olla, mutta toisaalta, lopputulos kuitenkin kannaltani sama. Pitää siis ymmärtää loittoneminen, aloittaa itse sama, ja katsella maailmaa uusin silmin.
Olemattomuuteen on huono jäädä.
Toivottavasti teit sitten kaikkesi homman eteen, ettei jää myöhemmin kaduttamaan!
Olen tehnyt kaiken voitavani, hyvinkin suoraan kertonut tuntemukseni kysyttäessä, irl, kasvotusten.
Mutta siihen aina jää, jokaisella kerralla.
Montako kertaa pitää vielä?
Puhu, puhu ja vielä kerran puhu.
Ainoa mikä kantaa on keskinäinen yhteys, keskinäinen kommunikaatio.
Kokemuksen äänellä sanon tämän.
kaikki eivät rupea puhumaan, kokevat, ettei se mitään muuta eikä mikään muutu. tuntevat sitten olonsa vaivautuneeksi ja epämukavaksi.. väärä hetki, väärät sanat.
Lopulta ei hetkiä, eikä sanoja. Vain kaipaus. Hetkittäinen. Jokahetkinen tarve.. puhua.
Suu on suljettu ja sydän on suljettu. Kaikki tukahtuu. Kaikki on ohi.
Vain muistot, vain kaipaus.
Ei niin, että jää siihen, älä lähde, älä vielä. Vielä hetki, olkoon se sanaton. Äläkä silti mitään siitä kuvittele, älä kuvaile sitä sanoilla, sillä se ei ole mitään. Ei ole mitään, mikä kaipaisi sanoja.
Onhan se tärkeää se ensimmäinen reaktio mutta pidemmän päälle kyllä pipariksi menee jos puheyhteyttä et rakenna. Ei tule kestämään noin.
Olet juuri oikeassa !!!
Kohtaaminen, toisen olemus, katse, hymy silmät ...
Ensimmäinen sana toiselle
se ensimmäinen reaktio!
Tuo oli omalla kohdallani varmaankin sellainen "kerran elämässä" tapahtuva asia.
Niinkuin sanot , kuvittelin ettei tuollainen ole mahdollistakaan.
Pieneksi hetkeksi maailma kierähti radaltaan. Enkä osaa sanoa mikä siinä oli elämän tarkoituksena. Näyttää minulle tuollaisen ihmisen olemassa-olo.
...Rakkautta ensi silmäyksellä.
Kun se kantaa pitkään..välimatkasta, ajankulusta, vastoinkäymisistä, kaikista vaikeuksista huolimatta...
..tietää sen tunteen olevan rakkautta...
..entiseen elämän tilanteeseen ei voi enää tapahtuneen jälkeen palata...se on rehellisyyttä itseään ja muita kohtaan..
Jos toinen kertoo tunteet suoraan..toinen on vain tuntemusten varassa, luottaen vain tunteeseen, saamatta vastauksia..on se aika vaikeaa ja tekee tilanteesta epätoivoisen.
Mä en ainakaan tiennyt, että sellainen kohtaaminen olisi voinut olla edes mahdollista. Ihan kun maailma olisi pysähtynyt sekunniksi, joka tuntui ikuisuudelta. Sen jälkeen oli vaan ihan ihmeissään tapahtuneesta.
Mutta onnistuin mokaamaan tilanteen, kun menin niin hämilleni koko hommasta.
Mutta ainakin nyt tiedän, että sellainen ihminen on olemassa... tuolla jossain.