Minulla on vielä matkaa tähän ikäryhmään, mutta teen koulutyönä "tutkielmaa" Jacqueline Kennedystä. Minulla on jo asiatiedot hänestä hyvin tiedossa, mutta olisin kiinnostunut, jos joku muistaa seuranneesta lehdistä tai televisiosta hänestä tehtyjä juttuja. Erityisesti kiinnostaa, onko kukaan seurannut Jacquelinen muotia, tai saiko joku hänestä jotain muuta, jota halusi itse matkia, esim. hiustyyli, puhetyyli,pillerirasia-hatut jne.
Minulle riittää ihan yleistieto. Olisi hienoa, jos joku ehtisi muistella menneitä ja kirjoittaa tälle palastalle muutaman sanan. En tarvitse kenenkään henkilötietoja. Jos haluaa, voi mainita suunnilleen sen iän, jolloin Jacqueline kiinnosti.
Hyvää syksyä kaikille!
Minulle riittää ihan yleistieto. Olisi hienoa, jos joku ehtisi muistella menneitä ja kirjoittaa tälle palastalle muutaman sanan. En tarvitse kenenkään henkilötietoja. Jos haluaa, voi mainita suunnilleen sen iän, jolloin Jacqueline kiinnosti.
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistan 60-luvulla ihailleeni Jacquelinen tyylikkäitä vaatteita, lähinnä elegantteja kotelomekkoja. Marimekon suosio Amerikassa oli Jaquelinen ansiota, hänen pukeutuessaan Marimekkoon.
Hiusmuoti viehätti myös, ja tuli kyllä seurattua kaikkea häneen liittyvää lehdistössä, ja tulihan hankittua myös tuo pillerihattukin.
Samoin takit oli hänellä huomattavan yksinkertaisia leikkauksiltaan, mutta pukeva kaulus kehysti upeasti kaunotarta.
Muistan ajatelleeni, että hänen silmänsä olivat aika etäällä toisistaan, kaunis ja elegantti presidentin puoliso, jonka traaginen kohtalo järkytti aikanaan, jäädessään yksin pienten lastensa kanssa.
Laita Googlen kuvahakuun Jacqueline Kennedy, saat hyvän näkemyksen hänen ulkoiseen habitukseensa. Tosin sekin muuttui myöhemmin, Onassiksen aikana.
Varmaan olet niin tehnytkin.
Minulle hänestä muistuu omanlaisensa jakkupuku, jollaista presidettimme rouvakin vasta käytti.
Lisäksi oma hiustyylinsä, jota usein koristi pillerihattu.
Äänensä oli hyvin hiljainen ja aistikas. Mikä sitten oli roolia, mikä häntä itseään.
Minulle on jäänyt fiksu, älykäs ja miestään kaikessa tukenut mielikuva hänestä.
Ei täällä ole tapana kenenkään henkilötietojaan jaella. (varsinkin jos laillasi ilman omia tietoja asioita kysellään.)
.
Jackie-lookista puhuttiin, kuvia nähtiin lehdissä ja televisokin alkoi olla 60-luvulla yleinen kodeissa. Siihen aikaan opiskelijatkin pukeutuivat muodollisemmin, ja minäkin otin "omakseni" nuo yksinkertaiset kotelomekot ja kauniit päällystakit. Äiti ompeli leninkejä ohuista villakankaista ja marikankaista. Olin kesätienestissä Ruotsissa sairaala-apulaisena ja ostin ihanan kyyhkynharmaan syystakin, hyvin leikatun, siinä oli suuret napit ja pukeva kaulus. Pillerirasiasta en pitänyt enkä muistakaan hatuista , eivätkä ne ole päässäni oikein koskaan viihtyneet. Jackien sileää puolipitkää hiustyyliä pidin itsellenikin sopivana jopa vuosikymmenet. Suora kapea hame ja neuletwinsetti oli minullakin usein, Amerikan ykkösnaisella tietysti hienointa kashmir-villaa.
Vaikka rouva Kennedy oli minua aikalailla vanhempi, ei hän ollut yhtään tätimäinen vaatteiltaan eikä olemukseltaan, edeltäjiensä jälkeen tyttömäinen ja raikas nuori nainen. Tuon ajan vaatteet miellyttävät silmää vieläkin.
En mitenkään erityisemmin häntä esikuvana ihaillut enkä myöskään amerikkalaista elämäntyyliä. Kennedyjen surulliset ja traagiset vaiheet leimasivat hänen elämäänsä, mahtoiko hän olla koskaan oikein oma itsensä, jäi kuva surullisista silmistä. Onassiksen naituaan hän muuttui silmissäni eikä kiinnostus riittänyt enää edes hänen pukeutumisensa tutkailuun.
Kiitos teille vastanneille oikein paljon!
Juuri tälläistä yleistä mielipidettä Jacquelinesta hainkin. Omaa isoäitiäni ei julkisuuden henkilöt kiinnostaneet, joten teiltä sain arvokasta tietoa. Kenenkään nimimerkkejä en tule käyttämään ja olen pahoillani, jos nimim. kaisu-liisa luuli minun henkilötietoja haluavan.
En ollenkaan niin luullut. Se, minkä näitä palstoja olen lueskellut, joskus on ollut vastavanlaisia kyselyjä.
Niihin kysyjä on liittänyt nimensä, oppiahjonsa ja sähköpostiosoitteensa, jolloin vastauksen on voinut lähettää sähköpostilla, muuten kuin tänne anonyymisti.
Et sinä, emmekä me kuvittele, että tänne kukaan meistä vastaajista omaa nimeään liittäisi.
Siis viestini oli pelkästään ystävällismielinen toteamus.
k-l;lle
Oliko aloituksessa pyyntö nimistä, mielestäni ei ja maininta ettei nimiä tarvita.
Turhaa huuruiua!
Jurnuta nyt samalla rahalla vähän vielä lisää. Pitääkö täällä keskustella mykkänä?
Palstalla on kummallisen ikävä yleistunnelma.
Tartutaan kun kala matoon heti, jos on pieninkin mahdollisuus.
J.K. oli jonkin aikaa minullakin esikuvana, vaikka värejä käytin enemmän kuin Jacqueline.
Pillerihattu, kotelomekko ja pitkät käsineet, ja se 'kainalolaukku'.
Ystävättäreni taas ihaili Marilyniä, kellohameineen ja korkokenkineen, se oli ihanaa aikaa niin kuin kaikilla nuoruus.
Hassuinta oli se että minä olin pellavapää ja ystävättäreni tumma, ei se meitä haitannut sisäistimme sen omalla nuoruuden innolla.
Kai meillä kaikilla oli omat ihanteemme vaikka ne vaihtuivatkin, muuntumiskykyä riitti.
Onhan näitä hauska muistella, hyvä vaan että oli mahdollisuus tuntuu kuin nuortuisin kymmeniä vuosia jo tässä kirjoitellessa. Voihan sitä taas palata elettävään ikään kun nousen tuolista, selkä ja jalat muistuttavat melko varmasti
siitä.
Siltikin ihmettelen myös noita kiukun purkauksia!
Noina aikoina osattiin kulkea korkokengissä. Kaikissa kengissä oli ainakin 3-4 cm korkeat korot.
Balleriinatossut erikseen! Ne kuuluivat pönkkähameen kanssa teini-ikäisille.
Nyt kun katselee nuoria naisia korkokengissä, ei voi kuin voivotella sitä asentoa: etukumara, notkoselkä, polvet koukussa.
Korkokengillä kävely opeteltiin ihan oikesti kirja pään päällä. Selkä suorana, leuka pystyssä. Katsotaan nyt vaikka Jaculinea, hän käveli kauniisti ja vaivattomasti.
Mutta on kyllä pakko sanoa, että kenkien laatukin oli ihan toinen. Nahkaa aina, samoin vuori. Kenkä ei hangannut, muotoutui jalan mukaan. Nykyiset muovilaatikot eivät jousta sinne eikä tänne, ihme, että niillä yleensä pääsee eteenpäin.
Olet varmasti jo tehnyt työsi, mutta minä ja ystävättäreni ihailimme tavattomasti Jackieta. Hän käytti meikkiä hillitysti ja oli aina super tyylikäs. Hiukset olivat aina sileät ja hiuksia hänellä taisikin olla runsaasti, upeat ja paksut.
Meillä ei tietenkään ollut varaa kalliisiin asuihin, mutta kotelomekkoja edullisista kankaista kyllä ommeltiin.
Hänen kohtalonsa oli kauhea, enkä seurannut hänen elämäänsä enää Kennedyn salamurhan jälkeen.