oletteko koskaan miettineet mitä koira tuntee ihmistä eli omistajaansa kohtaan? välittääkö koira omistajastaan oikeasti vai seuraako isäntäänsä vain koiran oman hyödyn vuoksi eli ruoan juoman ja lämpimän petipaikan takia.miten luulisitte teidän koiran reagoivan jos yhtäkkiä vaikka antaisitte koiranne toiselle ihmiselle. ikävöisikö koiranne teitä vai sopeutuisiko uuteen tilanteeseen ja uuteen omistajaansa tuosta vain.ainakin silloin kun hain oman koirani edelliseltä omistajaltaan jolla oli kerinnyt olla jo vuoden ja tämä omistaja oli todella herttainen ihminen ja varmasti piti hyvää huolta eläinystävästään niin koira ei ollut moksiskaan. taakseen katsomatta lähti kanssani ja käyttäytyi jälkeenpäin ihan normaalisti. itse en usko ns. tarinakoirien uskollisuuteen ( kuten esim. hachiko tai uskollinen bobby yms yms...) . tottakai sitä ihminen toivoisi että olisi koiralleen korvaamaton ja koira säilyisi uskollisesti oman ihmisensä rinnalla loppuun saakka mutta tämä ei taida pitää paikkaansa. Ovatko teidän koiranne koskaan osoittaneet uskollisuutta teille omistajille ja miten? olisin kiinnostunut tietämään....
Koiran tunteet ihmistä kohtaan?
kriista
14670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerronpa sinulle tositarinan,ystävä hyvä.Tositarinan koiran uskollisuudesta nimittäin.Oli vuosi -83,olin silloin vähän päälle parikymppinen tytön tylleröinen ja asuin tuoreen aviomieheni kanssa saksassa,Berliinissä kadulla nimeltä Hufelandstrase.En siihen aikaan niinkään piitannut koirista vaan ne olivat minulle vain haisevia ja sotkevia karvakasoja.Mieheni taas oli kasvanut koirien keskellä koko ikänsä.Muistutin usein miestäni siitä että meille en mitään koiraa halua.Eräänä päivänä mieheni kuitenkin toi kotiin sekarotuisen huonosti käyttäytyvän hylätyn koiran.Mieheni koulutti koiran kovalla työllä ja koirasta tuli miehelleni todella tärkeä ja miehestäni koiralle.Aluksi minä vihasin koiraa mutta mieheni koulutti koiran niin hyvin että siitä ei ollut mitään harmia joten koira oli minulle kuin ilmaa.
Kului kuusi vuotta eteenpäin ja koira oli meillä edelleen.Mieheni ajoi työkseen rekkaa ja koira oli usein mukana etupenkillä.Koitti eräs päivä jolloin koira jäi kotiin.Oli keskiviikko-iltapäivä kun ovikelloa soitettiin ja oven takana oli poliisi kertomassa suru-uutista.Mieheni ajamasta rekasta oli irronnut joku osa kovan vauhdin aikana ja rekka oli suistunut ojaan, se oli traaginen onnettomuus.Surin kuukausia enkä kiinnittänyt koiraan juurikaan huomiota.Kun aloin itse toipua suruajasta,tajusin kuinka koira vielä ikävöi rakasta isäntäänsä.Joka kerta kun ulkoa kuului rekan tai jonkun isomman auton ääni koira juoksi takapihan kautta kadulle seisomaan häntä ja korvat pystyssä ikäänkuin odottaen jotain ja joka kerta pettymmys paistoi koirasta kun isäntä ei tullutkaan kotiin.Häntä laskeutui ja koira laahusti takaisin takapihalle makaamaan.Jossain vaiheessa koira lopetti syömisen lähes kokonaan ja eräänä päivänä tultuani töistä kotiin koira makasi siniset silmät lasittuneena takapihalla kuoleman kankeana.Koira haudattiin takapihalla olevan puun viereen.Tämän jälkeen olen oppinut arvostamaan koiria ja minulla on tälläkin hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessani 10-vuotias koiravanhus jalkojani lämmittämässä pöydän alla.
tiedä, mutta vahvasti siis epäilen että nyt seitsenvuotiaana ei koirani lähtisi yhtä helposti vieraan matkaan kuin se tuli minulle vuoden iässä kuten sinunkin koirasi.
Sen näkee aika helposti jo siitä miten se stressaa uusista tilanteista, poikkeavista rutiineista, tuntemattomista koirista ja ihmisistä ym. Ja toisaalta siitä miten onnellinen se onkaan nukkuessaan koivet kohden kattoa selkäni takana napsutellessani tietokonetta.
En tiedä kaipaisiko tuo niinkään minua, mutta noiden tuttujen ja turvallisten rutiinien ja lenkkeilymaastojen vaihtuminen toisiin olisi ainakin kuluttavaa sille. Jos nyt muuttaisi ja mahdollisesti olisi jotain piilosairauksia, niin se muutos niissä aiheuttaisi mahdollisesti niiden puhkeamisen esiin.
Me kaksi olemme kuin paita ja perse, mutta en silti oleta että tuossa takanani makoilisi mikään Hachikon sielunveli. Korkeintaan sielunserkku.
No meidän koira ei ainakaan ruoan toivossa minua seuraa, on näet nirso, eikä ota aina vaikka saisi. Ei suostu jäämään edes hoitoon hetkeksi, koira tuntee henkilön oikein hyvin samoin minä, mutta kun kuuli että käväisin kaupassa, juoksi ovelle ensimmäisenä ja ei mitään mahdollisuutta että olisi edes hetkeksi jäänyt. Joten eiköhän tuo melko uskollinen ole, tosin on suojelu-ja vahtiviettinen, tunnettu siitä että on välinpitämätön vieraita kohtaan. Joten itse uskon, että koira voi olla uskollinen omistajalleen, kun ei tuo minua kauas silmistään päästä, vaikka tutuimmat saavat rapsutella, ja koira on iloinen heidät nähdessään.
Oma koirani on myös nirso, eikä seuraa minua ruuan takia. Muita ihmisiä kohtaan viileän välinpitämätön ja osa perheenjäsenistäkin on ilmaa koiralle. Minua odottaa aina parkkipaikalla kotiin tulevaksi ja sisälläkin ikkunasta tuijottaen. Voisi mennä aikaa että lakkaisi odottamasta. Oma koirani ei lähde edes koirakaverien mukaan metsälenkillä vaan odottaa minua ja tuntuu olevan onnellisin saadessaan kävellä vieressäni. Sanotaan että rakkauden tunne on heikkouden merkki ja se rapistaa ihmisen johtajuutta. Mutta en itse voi sille mitään, mutta tuo koira on todella rakas.
pieni esimerkki. Menemme kylästelemään koiran kanssa. Koira on rento ja viihtyy hyvin isäntäperheen koiran kanssa. Sitten lähden mieheni kanssa päiväksi asioille ja koira jää kylästelypaikkaa, joka ei ole koiralle outo. Ja kun tulemme takaisin, mielle kerrotaan että koiramme on ulvonut jälkeemme ja juoksennellut ikkunasta toiseen puolen päivää. Eikä ollut kunnolla edes syönyt, vaikka superahmatti onkin.
Emme ukkoni kanssa siis ole pelkkiä ruoka-automaatteja koiralle (kissalle kylläkin)
Ulkoilutin yhden talven metsästyskoiraa, jonka isäntä oli kuollut edellisenä keväänä. Muistan, miten se valpastui ja innostui, kun etäällä näkyi joku mieshahmo, joka jollain tapaa muistutti sen edesmennyttä isäntää. Ja miten sitten häntä lopahti, kun tultiin lähemmäksi ja koira huomasi, että se olikin joku tuntematon.
Kävimme päivisin lähimetsässä, jossa se sai juosta vapaana oman koirani kanssa. Se iloitsi kovasti päivälenkeistämme ja tuli aina lenkin lopuksi kiltisti luo kytkettäväksi. Mutta kerran se karkasi. Turhaan huudeltuani palasin onnettomana kertomaan, että koira oli karannut, mutta koira olikin juossut kotiin. Aamulla oli perheen aikuinen poika tullut kotiin käymään, ja tuntui kuin koira olisi alkanut kuvittelemaan, että kohta se isäntäkin varmaan tulee...
Kyllä sen tuntee että koira välittää omistajasta, itselläni on kaksi koiraa toinen emä ja sen pentu noin viisi kuukautta. Pentu varsinkin on hyvin kiintynyt minuun myös emä änkeää väliin kun pentu syliin paukkautuu. Kyllä koira osaa ilmoittaa milloin se on loukkaantuu kun ei saa tarpeeksi huomiota. Itse tykkään koirista hyvin paljon ne ovat minun lapsiani ja sen ne kyllä tiedostaa ovat aina matkassa melkein aina.
Koira pitää omistajaansa laumansa jäsenenä, jota se joko kunnioittaa tai pomottaa.
Ei mene noin, tosiasia on että esim. lellitty/hemmoteltu koira voi olla hyvin kuuliainen ja kunnioittava omistajaansa, toisin kuin taas kovassa kurissa ollut ja oleva koira jättää helposti kuuntelematta ja on usein aggressiivinen.
Kyllä ne koirat osaa kaivata omistajaa. Minulla on joskus ollut hoidossa muutamia koiria, ja jotkut koirat ovat selvästi heti ikävöineet isäntää/emäntää, vaikka ovat hyvässä hoidossa olleet. otkut koirat taas ovat tottuneet nopeammin, eivätkä ole kokoajan ihmettelemässä, että koska se omistaja tulee. Mutta sitten kun se omistaja tulee hakemaan niitä, niin kyllä koirasta huomaa kuinka riemuissaan se on. Ne eivät oikeasti meinaa pysyä nahoissaan.
Ja esim. lapsiperheissä, jos lapsi on yökylässä, niin koirat ovat yleensä aika ihmeissään, kun lapsi ei tulekkaan illalla kotiin. Jos koiralla on ollut esim. tapana nukkua vanhempien makkarissa, niin näinä päivinä koira jää eteiseen vahtimaan, jos puuttuva perheenjäsen tulisi kotiin.
No oma rotuni on sellainen että sopeutuu hyvin uusiin olosuhteisiin ja on koko perheen koira ei vain yhden ihmisen. Eli rakastaa varmasti meitä ja varsinkin minua kun teemme niin paljon seikkailuja lähimetsiin. Mutta jos uusi omistaja pitää koirastani hyvää huolta varmasti rakastaisi myös häntä.
Koirani muistaa asioita hyvin kun tuli meille niin meillä oli lintuja ja kun putsasin häkkiä en laittanut lintuja vapaaksi vaan jätin toiseen häkkiin lattialle.Muuten lennätin paljon mutta niiden turvallisuuden vuoksi vahdin niitä samalla. Koirani töpötti pentuna siinä niitä katsellen ja opetellen että lintuihin ei kosketa. Linnut ehti olla vain muutaman viikon samaan aikaan kun kuolivat syöpään. Mutta koirani muisti aina häkin jos sen otin esille niin etsi lintuja. Mitä koira muistaa ei ilmene sen eleistä mutta varmasti olisin edelleen muistissa vaikka uusi elämä koirallani olisikin.
Ihmisetkin sopeutuu vaikka muistot jääkin.. eihän siinä muuta voi.
En halua olla koiralleni korvamaton jos minulle käy jotain niin hyvä jos rakas perheenjäseneni sopeutuu uuteen paikkaan. :) Vähentääkö se rakkautta ei minusta. Rakastanhan minäkin monia ihmisiä ja eläimiä kaikilla on arvonsa.
Parasta minusta oli kun oltiin jäällä kävelemässä niin koirani toi minulle jäisen kalan..otin sen lahjana vastaan. ei ollut edes kalunnut sitä vaan antoi minulle suoraan. Eikä edes pitänyt pallon perässä juoksemisesta tai noutanut mitään. :)
ja kun oli ihan lopussa niin luotti enään ainoastaan minuun kun tein eleen että minä olen läsnä ja laitoin käteni nenukkiin hajun saamiseksi että tunnisti minut. Näkö oli lähestulkoon mennyt kaihin takia ja vointi huono ja päätös tuli eteen. :( Koiran ilmaisu on erilaista mutta rakastaako/välittääkö/luottaako niin ihan varmasti.
Tosin matkustin paljon joten koirani oli oppinut että toisinaan jäi tuttuun paikkaan. Ja pyrin siihen että sopeutuisi mahdollisimman hyvin.
Edellinen sopeutui huonommin ja siksi näin. :)
Oma koira lopettaa tai vähentää huomattavasti syömistä, silloin kun se joutuu olemaan erossa minusta. Kun tulen kotiin sen oltua 8 h yksin, se on todella iloinen ja liehittelee pitkän aikaa ja aivan selvästi osoittaa kiintymystään.
Eri rodut ja yksilöt kiintyvät eri asteisesti. Minulla oli ennen terrieri, joka ei kiintynyt lähes ollenkaan.
Koiran tunteita ihmistä kohtaan voi olla esim.
-kunnioitus
-pelko
-epäluottamus/luottamus (onko se tunne?)
-ilo
-turvallisuudentunne
-kiintymys
-epävarmuus/varmuus
-ikävöinti
-aggressiivisuus
Ym ym ym.
Jokaisella eläinlajilla on tunteet ihan siinä missä ihmiselläkin. Vaikka psykopaatit ihmislajissa on sitten eri asia.