Synnytyksen käynnistäminen?

Jos oma olosi tai vauvan olo jotenkin huononee, tulee raskausmyrkytysoireita, muuten pahoinvointia, verenpaine kohoaa, on runsasta turvotusta, kipuja tmv, niin sitten varmasti käynnistellään mahd. pian. Synnytyslääkärit ja hoitajat ovat kuitenkin alan asiantuntijoita, joten he varmasti tietävät paremmin. Useampi lapsi taitaa syntyä myöhemmin kuin laskettuna aikana, uskaltaisin sanoa, että viikon kuluttua sinulla on lapsi sylissäsi.
kolme kovaa ässää käyttöön, niin saa pikkuinen vauhtia, eli siivousta, saunomista ja seksiä. sperma pehmittää kohdunsuussa olevaa limatulppaa, jolloin se saattaa irrota ja synnytys käynnistyy, lattian pesu konttusillaan on kuulemma kanssa ihan toimiva, saunomisesta en osaa sanoa, mutta veikkaisin että jos monta kertaa käy kuumassa saunassa niin se vaikuttaisi myönteisesti.
Käynnistämisestä tiedän sen verran, että supistukset saattavat olla kivuliaampia kuin luonnollisessa synnytyksessä, siksi olisi varmaan ihan hyvä jos synnytys käynnistyisi itsekseen.
Käynnistys on okstosiinin lisäämistä elimistöösi tipalla, tai tablettimuodossa. Itselläni oli käynnistysaika varattuna, mutta sairastuin vatsatautiin kolme päivää lasketusta ajasta ja sitten se synnytyskin käynnistyi.

Kyllä käynnistetään ennen 42 viikkoa, riippuu ihan tapauksesta.

Itselläni on 2 synnytystä takana.
Ensimmäinen alkoi itsestään ja oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, pärjäsin hyvin ilokaasulla. Tunsin että hallitsen supistuksia eivätkä ne minua.

Toinen synnytys piti käynnistää koska kalvoihin tuli ilmeisesti reikä ja lapsivettä tiputteli. Käynnistettiin siis sillä tipalla. En nyt halua ketään pelotella vaan kerron vaan rehellisesti että tuo käynnistetty synnytys verrattuna luomuun oli kyllä 100 kertaa järkyttävämpi.
Supistukset alkoivat heti ja ihan täysillä, väliä tuskin oli välillä ollenkaan.
Ja tällä kertaa kipu todellakin hallitsi minua, kamalaa tuskaa 12 tuntia.
Epiduraalia yritettiin antaa, mutta en pystynyt kivultani olemaan paikallaan joten en saanut puudutuksia.
Olisin halunnut kolmannen lapsen, mutta pelkään liikaa sitä että pitäisi käynnistää.
Luulisin varmaan muuten että oli ihan normi synnytys, mutta kun oli yksi luomu takana niin eron kyllä huomasi.
Tämä siis vain minun henk koht kokemukseni!

Minulla käynnistettiin 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Eikö niitä käynnistystapoja ole erilaisia, riippuen tilanteesta valitaan sopiva? Itselläni käytettiin cytotec-tabletteja. Supistukset tosiaan alkoivat heti lääkkeen oton jälkeen ja niitä tuli tiheään, mutta aluksi ne eivät olleet kovin kivuliaita. Sitten kivut pahenivat, mutta kohdunsuu ei auennut. Epiduraalia ei voitu antaa, ennenkuin kohdunsuu oli niin auki, että nähtiin varmasti, että synnytys menee nyt itsellään loppuun saakka. Sain epiduraalin, kun kohdunsuu oli 5-6 cm auki ja sen jälkeen en tuntenut enää kipua. Rentouduin hyvin ja nukahdin. Epiduraali myös nopeutti kohdunsuun aukeamista ja synnytyksen loppuvaihe sujui sukkelaan. Ponnistusvaihe ei ollut paha, voimat vaan meinasivat loppua. Kaikkineen synnytys kesti 15 tuntia.

Omalla kohdallani käynnistyksen pahin puoli oli tuo supistusten tulo alusta asti ilman taukoja, joten olin aika puhki loppuvaiheessa. Supistukset ovat lihastyötä ja niiden aikana tulee jännittäneeksi monia lihaksia ja kun näitä jatkuvia supistuksia oli takana muutama tunti, tuntui että kaikki lihakset olivat aivan hapoilla ja sen takia supistelu oli niin kivuliasta. Itselläni tosin tuo kaikkein kivuliain vaihe tosin kesti vain ehkä 3-4 tuntia, jonka jälkeen sain epiduraalin. Toisaalta kun vertasin itseäni saman aikaan osastolla oleviin luonnollisesti synnyttäviin, niin kyllä he näyttivät olevan paremmin voimissaan tuon avautumisvaiheen aikana. Toisaalta toivuin kyllä nopeasti synnytyksestä ja vaikka se aloitettiin ennenkuin paikat olivat kunnolla pehmenneet, en kuitenkaan saanut mitään vaurioita, lukuunottamatta paria tikkiä vaatinutta pientä pinnallista repeämää.

Itselläni oli esikoisen kanssa sovittu käynnistäminen, kun laskettu aika oli mennyt ohi 10 päivää. Onneksi lapsi päätti juuri edellisenä yönä alkaa tulla luonnollisesti, niin että käynnistysaamuna kohdunsuu oli jo 4-5 cm auki ja sain synnyttää "luomusti". Muillakaan synnytyskerroilla minulle ei ole laitettu tippaa, en ole tarvinnut epiduraalia, ilokaasua yms. Mulla ei siis ole kokemusta käynnistetyistä synnytyksistä, mutta olen kuullut juttua, että tuolloin kivut ovat kovemmat.

ensisynnyttäjä. käynnistys hoidettiin ballongilla, kalvojen puhkaisulla ja lopuksi laitettiin oksitosiinitippa. epiduraalia sain muutaman satsin. ponnistus vaihe nopea, ei repeämiä. ilman epiduraalia olisi ollut varmaan jotain ihan kamalaa, sen avulla pärjäsi. kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan hyvä kokemus. seuraavana päivänä oli ihan normaali olo, toipuminen todella nopea.

Mulla käynnistettiin cytotec-tableteilla suun kautta kun viikkoja oli 42 1. Aikaisemmin eivät millään päästäneet. :o
Mulla alkoi supistukset tosi nopeasti ja oli tosi rajuja. Tosin kokemusta ei ole kuin tästä yhdestä mutta kauheaa se oli :o Tosin en halua pelotella minäkään! Mulla vaan sattui vissiin niin huono tuuri ton koko synnytyksen kanssa, kun lähdettiin ihan nollatilanteesta käynnistämään ja en osannut rentoutua ollenkaan joten aukesin vasta epiduraalin saatuani 4cm asti ja sitten mentiikin sectioon :(

Kannattaa tosiaan miettiä se rentoutuminen valmiiksi!:) Ja jos vaan mahdollista niin liikkua eikä jäädä sänkyyn makaamaan niinkuin minä tein! Se oli vihoviimeinen virhe. Varmaan ois edistynytkin mulla paremmin jos oisin tajunnut istua jumppapallolla tms ... No ehkä ensi kerralla viisaampi :)

Minulla ensimmäinen käynnistettiin kun oli viikon yli ja lapsivesi meni.
Kokemus oli, anteeksi nyt jos pelottelen, sellainen jota ilman olisin kyllä halunnut olla!
Itse synnytys tipan asettamisesta pojan syntymään kesti hieman yli 6 tuntia. Aika sukkelaa siis ensisynnyttäjälle.
Mutta rankkaa oli, ja tosiaan supistukset todella kovat!
Toinen syntyi myös viikon yliajalla ja lapsiveden menolla. Heräsin aamulla voimakkaaseen supistukseen jota seurasi lapsiveden meno. Kiireellä sairaalaan, missä ei ehditty muuta kuin riisumaan ja avopaita päälle. Suoraa päätä synnytyssaliin ja tyttö syntyi 3 tuntia 20 min. ekasta supistuksesta!
Nytkin supistukset oli kovat, mutta keskittyivät jotenkin selän puolelle. Kuitenkin paljon helpompi hallita ja pystyin rentouttamaan itseni supistusten ajaksi.
Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Niin ja tyttö tällä kertaa!
Mainittakoot vielä poika 3880g ja 53 cm, tyttö 3920g ja 51 cm. Ihan kivan kokoisia siis!

Esikoiseni syntyi 12 pv lasketun ajan jälkeen, poltot olivat todella surkeat joten synnytys käynnistettiin. 23 tuntia väänsin sitä 4.8 kg:sta poikaa maailmaan aivan järkyissä kivuissa ja mähän en valita kipujani ikinä, en silloinkaan mutta olin aivan jo sekaisin ja voipunut koko touhusta. Epiduraalia en saanut koska kätilön sanoin: ei anestesialääkäri tänne tämmöisen takia tule. Seuraavakin käynnistettiin kun lapsivesi meni mutta polttoja ei tullut. Onneksi se synnytys kesti vain10 tuntia ja tytölläkin kokoa vain 3.9 kg. Nämä kaksi käynnistettyä synnytystä olivat kyllä aivan järkyttäviä mutta halusin vielä yhden lapsen ja kuopus syntyi luonnollisilla poltoilla. Ja ihan suoraan sanoen, tästä synnytyksestä nautin, pystyin hallinnoimaan polttoja niin että en tarvinnut enkä halunnut mitään kipulääkettä vaikka moneen kertaan tarjottiin. Synnytys oli meikäläisittäin nopea, vain 4 tuntia ja tytölläkin kokoa 4.2 kg. Tästä jäi niin ihana kokemus kaikkien muiden jälkeen että lämmöllä ajattelen sitä vieläkin.

Sain esikoisen 2 kk sitten. Minulle tuli raskauden aikana kova verenpainetauti, ei raskausmyrkytystä kuitenkaan. Loppuajasta paineet karkailivat lääkityksistä huolimatta ja sikiön kasvu oli hidastunut, hidastuma huomattiin ultrassa rv 35. Kun viikot oli täynnä, alettiin oottaa milloin äidiltä kypsyy alapää (yläpää oli jo ihan kypsä :D ).

Käynnistysvalmistelut aloitettiin rv 39 0. Kohdunkaula oli lyhentynyt, mutta kohdunsuu napakasti kiinni, yhtään supistuksia ei raskausaikana ollut. Söin 3 päivää Cytotec-tabletteja, mutta niistä tuli vain muutama harjoitussupistus. Paikat ei auenneet niin paljoa, että olisi saanut balonkia asennettua. 4. päivänä oli tarkoitus pitää väliä ja lähteä kotiin lomalle, mutta lapsivesi menikin viideltä aamulla. Supistukset alkoivat parin tunnin päästä ja jatkuivat n. 10 min välein, loppuivat seuraavana aamuna.

Kun lapsiveden menosta oli reilu 24h eli seuraavana aamuna, lähetettiin synnytyssaliin oksitosiinikäynnistykseen. Ensimmäisenä päivänä olin 6 tuntia tiputuksessa, 2 tuntia taukoa, toiset 6 tuntia tiputuksessa. Kun oksitosiinia oli annettu 4 tuntia, saatiin pari tuntia supistuksia 3 min välein, mutta loppuivat kun otettiin tippa pois. Kivunlievityksenä oli Oxanest-piikki lihakseen. Yöllä ei ollut supistuksia ja nukuin synnytyssalissa.

Seuraavana päivänä jatkettiin oksitosiinitippaa. Lääkäri katsoi että kohdunsuu oli 5 cm auki, että edellisenä päivänä oli jotain edistystä tapahtunut. Noin klo 12-13 oli kunnollisia kivuliaita ja säännöllisiä supistuksia. Klo 14 pyysin kivunlievitystä. Kohdunsuu oli 7 cm auki ja laitettiin kohdunkaulan puudute. Puudutteen laittaminen ei tuntunut minusta juuri miltään, ja puolitoista tuntia oli niin kivuton olo että vielä hymyilytti. Uusi puudute laitettiin klo 16, mutta kohdunkaulaa ei ollut paljon jäljellä eli ei saanut laitettua kunnolla. Tulin vaan kipeämmäksi ja ensimmäistä kertaa alkoi hengittäminen olla tukalaa supistusten aikana. Kätilöopiskelija kysyi pitäisikö tilata anestesialääkäri paikalle laittamaan spinaalipuudutus, mutta kätilö katsoi että paikat auki ja nytpä aletaan ponnistaa, se helpottaa! Ponnistusvaihe kesti 1h 14 min, tuloksena ihana tyttövauva :) Tuli pieni repeämä ja laitettiin pari tikkiä.

Synnytys oli tosi positiivinen kokemus, vaikka käynnistyi mahdottoman hitaasti. Minusta omat supistukseni (siltä päivältä kun lapsivesi meni) ja oksitosiinilla tuotetut tuntuivat melko samanlaisilta. Koska synnytyksen kulku oli epäsäännöllinen, epiduraalipuudutusta ei olisi voinut käyttää. Viimeisenä päivänä ei myöskään lihakseen annettavia lääkkeitä voinut ottaa, koska vauvan sydänkäyrässä oli laskuja (napanuora 2x kaulan ympäri). Kohdunkaulan puudute toimi minulla tosi hyvin. Viimeiset 2 tuntia meni ilman kivunlievitystä. Avautumisvaiheen loppu oli tosi rankka, polttavaa kipua ja hengitys meni huohotukseksi. Ponnistusvaiheessa olisi varmaan laitettu paikallispuudute, jos en olisi muuten pärjännyt. Lapsi oli kuitenkin pieni (2,6 kg) ja takaraivotarjonnassa, että sillei hyvät lähtökohdat.

Tässä romaanini, huomaa että tapaus on hyvin mielessä näin 2 kk jälkeen :)