Oon 15v tyttö, ja mulla on ongelma että en pysty puhumaan yli yhdelle ihmiselle vapaasti.mulla on läheine kaveri, jonka kanssa voin puhii ihan tavallisesti.mutta sitte ku oon 2-4 muun ihmisen kanssa, en pysty puhumaan.mä vaan en keksi mitään, tai sitten keksin mutta en vain pysty sanomaan sitä...tää on todella ikävää, varsinkin koulus en pysty puhumaan kenellekkään... :( mulla on hyvä itsetunto, mutta puhuminen vain on vaikeaa varsinkin uusien ihmisten kanssa.tänään istuin koulun ruokalas yksin, nii mun kaa samaan pöytään tuli 3 muuta tosi mukavaa tyttöö rinnakkais luokalta, ne oli tosi avoimia jne, mut ne puhu pää asiassa sellasista asioista mitä mä en tiiä...ne halus selvästi tutustuu muhun ja mä niihin mut en taaskaan vain saanut suutani auki
): mulla oli mielessä kaikkee, mut en uskaltanu sanoo..ei ne kyl kyselly multa mitää...sitte ne katto mua sillee oudosti ku lähettiin, kuuntelin vaa niitä.mitäköhän ne aattelee musta?muilla samoja probleemia?
): mulla oli mielessä kaikkee, mut en uskaltanu sanoo..ei ne kyl kyselly multa mitää...sitte ne katto mua sillee oudosti ku lähettiin, kuuntelin vaa niitä.mitäköhän ne aattelee musta?muilla samoja probleemia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ps:sori kirjoitus virheistä
Itselläkin on sama ongelma ja olen tosiaan 17 vuotias poika, myöhemmin sitten lääkärissä todettiin vaikea asperger ja jotain häirintää mielenterveydessä. Nyt sitten istun vain kotona ja en ole käynyt edes toisen asteen koulutusta, saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessa.
mä oon 17 vuotias tyttö ja mul iha samanlaisii ongelmii paitsi et omistan viel huonon itsetunnon kaikenlisäks :(
en vaa voi olla avoin vieraiden seuras omien luokkalaistenki joukos meen iha lukkoon ja se on hirveen ahdistavaa ehkä kestä tätä :( mut täytyy vaa yrittää rohkaistuu ja sanoo jotaki vaikka kuinka vaikeelt se tuntuuki :) oon vaa nii ujo mut se on luonteenpiirteeni enkä siitä varmaa koskaa pääse kokonaan eroon ja sen kaa vaa pitää oppii elämää :) tsemppii sulle!
Juuri näin :) sen kanssa on vain opittava elämään :) se on kyllä todella vaikeaa, mutta ajan kanssa voi varmaankin sivuuttaa sen :) eimuuta kuin pää pystyyn ja hymyä :) itse juuri yritän päästä tästä ujoudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon :) ja ei esim. Sitä opiskelua kannata poies jättää sen takia. Haet vain kouluun vaikka olisikin kuinka vaikeaa, on väärä tapa välttää asioita. Mene mieluummin nokka pystyssä :) ps. Tulipas taas sekalaista tekstii, toivottavasti saitte selvää
Mitä jos pyytäisit heidän skype-osotteensa tai juttelisit niiden kanssa facebookissa ja tunnustelisit siellä miltä olisi kertoa mielessä olevista asioista suoraan?
Kannattaa tutustua kanssa niihin asioihin mistä ne on kiinnostuneita, että pääsisit mukaan keskusteluihinkin enemmän. Itse oon saanu ihan sikana uusia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita sillä tavalla elämän aikana. Ihmiset muutenkin arvostaa sitä, että kiinnostuu ihmiselle tärkeistä asioista.
Jos sua jännittää muuten vielä niin voisit vaikka hankkii jonkun korun, mistä keräät voimaa tai itseluottamusta itelles :D Mulla oli joskus tällanen kaulakoru, mistä ikään ku aina muistin, että oon päättäny olla rohkee ihmisten kaa ja auttoki tosi hyvin varsinki yläasteella, sitte ku lukio alkoki, nii tuntu etten tartte mitää "apuja", ku pystyin luottamaan siihen, että oon hauska ja mielenkiintonen.