Kaikki olisi ollut helpompaa jos en olisi sinus koskaan kohdannut. Olet ristiriitaisin ihminen mitä olen koskaan tuntenut. Välillä käyt juttelemassa ja hymyilet, olet lämmin ja huomaat minut. Hetkessä muutut kylmäksi ja olet kuin minua ei olisikaan. Näin on jatkunut tämä kuvio jo jonkin aikaa. Käyn sinua katsomassa, mutta en tahdo elämääsi häiritä sen enempää. En, sillä toisinaan työnnät minua kauemmaksi. Johtuuko se niistä olosuhteista vai siitä ympäristöstä missä aina tavataan? Miksi tulet minulle rupattelemaan jos kuitenkaan et halua minua elämääsi millään tavalla.
Olen hukassa. Mikset sano mitään suoraan. Sinä tätä kuviota pidit yllä. Katseet, puheet muiden kuullen..kävit jopa kättelemässä vain minua. Paikalla oli kymmeniä ihmisiä. En enää ymmärrä.
Ja minusta kulkee huhuja sinun takiasi. Vaikka mitään ei ole tapahtunut. Miksi teit minulle näin? Saitko hupisi. Nautitko kivustani. Kiitos. En tiedä voinko sinua enää kohdata. Hetken tie muuttui raskaaksi..
Olen hukassa. Mikset sano mitään suoraan. Sinä tätä kuviota pidit yllä. Katseet, puheet muiden kuullen..kävit jopa kättelemässä vain minua. Paikalla oli kymmeniä ihmisiä. En enää ymmärrä.
Ja minusta kulkee huhuja sinun takiasi. Vaikka mitään ei ole tapahtunut. Miksi teit minulle näin? Saitko hupisi. Nautitko kivustani. Kiitos. En tiedä voinko sinua enää kohdata. Hetken tie muuttui raskaaksi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta etpäs ole ainoo magnetoitunut. Olosuhteet, paikat,ympäristö ja sivulliset saavat ihmisen käyttäytymään miten sattuu. Yleensä ristiriitaisuuden taustalla on tunteita. Ei kannata lannistua laitat kivat vaatteet päälle huomenna ja muistutat itseäsi parhaista puolistasi. Ota rakkaudellinen asenne ja mitä tapahtuu.
Ahdistavaa kun toinen riepottelee mua suuntaan jos toiseenkin ja tyhmänä vielä suostun tällaiseen. Pitäisi repiä sydän kahtia jotta ei tuntisi enää mitään, olisin turta. Nyt en voi muuta kun miettiä häntä ja analysoida hänen toimintaansa pienen pääni syövereissä. Ja kuitenkin kun näen häneltä vain pienen hymynkareen olen muutaman metrin yläilmoissa. Positiivisuutta olen pyrkinyt juurruttamaan itseeni, mutta se on kovin veikeaa kun tuntemattomat ihmiset levittävät perättömiä asioita minusta. Surullista.
En enään tahdo käydä tällä palstalla, kun luen viesteistä omaa käytöstäni muistuttavia viestejäja rupean vainoharhaiseksi. Tosin en ole mielestäni ikinä tullut kättelemään häntä..huoh.
Ympäristö. Jännitys. Muut ihmiset. Huono itsetunto. Henkilökohtaiset ongelmat. Väsymys. Sekavat tunteet. Ristiriitaisuus. Asiat ei suju kuin on ajatellut.. ja lista jatkuu.
En oikein enään tiedä mistään mitään.. Miten voisin edes kommentoida/ pyytää anteeksi omaa käytöstäni. Ainoa, jonka voisin sanoa varmaksi on, että minulla ei ole mitään häntä vastaan, päinvastoin!
Olisi typerää, tai fiksua se olisi.. No typerää mennä sanomaan, että anteeksi jos olen käyttäytynyt kuin ___ _ _ _______**** ____ ******* ___ . Miten tuollaiseenkin kukaan reagoisi. Miten reagoisin siihen reagointiin. Luulisi nyt, että tietäisin, kun asiaa mietin 24/7..
Kaikenlaiset huhut ovat aina törkeitä. Aloittajalle kaikkea hyvää.
Ihastus . Se oli typerintä mitä olen antanut itselleni tapahtua. Oikeastaan kaikki oli ok ja aloin etsimällä etsimään ongelmia ja en edes nähnyt että järjestin itse ansoja itselleni. Oli niin helppo laittaa ajatuksia itselle että toinen ei merkitse mitään ja olen syytön kaikkeen. Loukkasin meitä ja annoin itseni ihastua . Luulin että näin on parempi kaikille ja etenkin minulle. Jätin kaiken ja pakenin. Loukkasin lapsiani ja särjin perheeni. Häpäisin itseni lasteni nähden ja loukkasinheitä. Luulin että helpottaisin omaa oloani, ja lopputulos on se että kaipaan heitä enempi kuin koskaan. Nyt olen ymmärtänyt kuinka kaipaan heitä ja että elämäni parhaat hetket on ollut heidän kanssaan.
Kuinka kehtaisin mennä pyytämään anteeksi. Voinko saada anteeksi. Miten saisin itseni jälleen eläväksi ja voisin tulla luottamuksen arvoiseksi. Onko minulla oikeutta edes kysyä "Saanko Anteeksi"? Entä jos saan voiko hän koskaan luottaa ninuun enää? Voinko itse luottaa itseeni. Voinko vielä saada lapseni luottamaan itseeni?
Turhaako kaikki?
Jos ne on olleet elämäsi parhaat hetket mitä siinä vielä odotat.Et ehkä saa kaikkea taistelematta ja pettymyksiäkin saattaa tulla. Tee kaikki niin kun sydän sanoo näytä heille mitä tunnet teot on vahvoja viestejä. Puhe on kirous rakastavaisille jos emme pystyisi kysymään pidätkö minusta. Keskittyisimme ainoastaan tuntemaan kumppanin sanat on epävarmoja, epäluotettavia ja joskus hätiköityjä. Läsnäolo ja teot luotettavia ne ei valehtele mieti siis miten voit näyttää heille sen mitä sydän tuntee ja anna palaa. Taistelu hävitään aina voittajana luovuttaminen on häviämistä.
oletko vähän marimekko, kun veit nimimerkkini?